Muutto

 

 

 

Nyt on sitten ensimmäinen lapsi muuttanut kotoa pois. Tai hän kyllä ehti muuttaa jo taikaisin vaikka aikoikin lähteä loppu elämäksi. Yksi pikkutytöistämme päätti lähteä maailmalle. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti kulkemaan tietä pitkin. Aikoi muuttaa johonkin toiseen taloon tai sitten rakentaa metsään itselleen majan. Sanoin, että me ois kyllä haluttu pitää sunt meidän lapsena ja että, aina saat tulla takaisin, jos siltä tuntuu.  Hän  kulki hetken matkaa kotitietä pitkin, mutta palasi pian takaisin. Selitteli, ettei tiedä risteyksiä ja metsässä saattaisi olla käärmeitä. Kotiin hän ei kuitenkaan aikonut enää muuttaa. Ehdotin pihapuuhun rakennettua majaa. Sen hän sitten päätti ottaa kodikseen. Pian hän alkoi siivoamaan mökkiään ja houkutteli siskonsa mukaan sisustamaan. Laitoin heille eväitä mukaan. Kun hän tuli käymään vessassa sisällä. Tervehdimme häntä: " Ai naapurin tyttö on tullut käymään, no tervetuloa. Meillä on vähän sotkuista, mutta älä anna häiritä". Kuulin, miten yksi siskoista sanoi:  "Jos jouluna tulee sulle paketteja, niin mää voin tuoda ne sitten tänne majaan"

Kun sitten toiset lapset kantoivat minulle leskenlehtikimppuja ja minä halasin kiitokseksi. Hän katseli pää kallellaan ja kohta sanoi:  "Voisin mää muuttaa takas meijän perheeseen, kun tuntuu ihan, että oisin orpolapsi, kun asun yksin" Halasin lujasti ja toivotimme hänet sydämellisesti tervetulleeksi! Siinä sitten jakoivat rahojaan uudelleen. Tämä muuttajatyttö kun oli jo ehtinyt lahjoittaa kaikki rahansa toiselle siskolle, joka lupasi niillä ostaa ruokaa ja muuta tarpeellista ja kuskata niitä majaan.

Vaikka tuo muutto tuntui huvittavalta ja söpöltäkin, niin olin surullinen ja kieriskelin huonoäitiolossani. Illalla juttelimme pitkään ja muistutimme,  että miten ihanaa, että juuri hän on meidän tyttö.

 

 

Olen aloittanut työskentelemään pihalla. En kuitenkaan pihatöitä, vaikka aihetta olisi, vaan olen rahdannut terassille maalauspohjia, akustiikkalevyjä, maaleja ja pensseleitä. Olemme olleet koko perheellä ulkona mahdollisimman paljon. Olen käynyt vain välillä keittelemässä sisällä ruokaa ja syöneet senkin pihapöydän ääressä.

Olen viimeistellyt paria tilaustaulua.

Tämän taulun tilasi siskoni. Hän antoi minulle aika vapaat kädet, taiteilijan vapauden. Aiheen hän antoi ja kertoi, mistä aiemmista tauluistani hän pitää. Koska minulla on aika samanlainen vaatemaku, kuin siskollani, niin päättelin, että taulumakukaan ei varmasti kauas heitä. Maalasin tätä kuin omalle seinälleni. Farkun sinistä, oranssia, mustaa ja valkoista.

 

 

Tämä taulu on ihmiselle, perheelle, joka rakastaa rantoja. Sain inspiraatioksi valokuvan, josta en siis maalannut, mutta katselin kuvaa hetken eläytyen sen tunnelmaan ja laitoin pois. Maalasin sen tunnelman, mikä minulle kuvasta jäi. Yritin saada tauluun sen merenrannan rentouttavan tunnelman.

 

 

 

 

Auringon myötä ihmiset ovat kai huomanneet, että kevät on pian ja juhlat. Lahjakortit ovat nyt kysyttyjä, sekä tilaustaulut. Olen saanut nyt alkuviikosta useita pyyntöjä maalata sankareille: äideille, vaimoille ja valmistuneille. Jos haluat taulusi kevään juhliin, niin nyt kannattaa ottaa yhteyttä.

 

 

Kukkakuvat on ottanut Viena Mäkinen

 

 

 

 

Tauluja seinillä ja jokunen lattiallakin

Olen saanut kuvia asiakkailtani. Olen niistä tosi mielissäni. Tässä joitakin.

 

Tämä taulu on tilaustaulu pienelle tyttöselle. Taulun nimeksi annoin valloittaja. Taulua katsellessaan tyttösen äitidillä syntyi näin kaunis runo:

 

Veit kaikki ajatukseni jo silloin, kun vasta toivoin sinua.

Ja sitten, muka yhtäkkiä, valtasit kehoni kasvaen sisälläni.
Sinä olet varastanut minun ajan.

Maailmani on pysähtynyt seuraamaan miten omasi pyörii huimaa vauhtia eteenpäin.

Nyt olet jo niin taitava, aivan ihmeellinen.
Pienet jalkasi kuljettavat tutkimaan keittiön kaappeja ja pihan kiviä.…
Sinulle maailma on vielä niin avoin.
Omani on sulkeutunut sinun ympärillesi.
Valloittaja, sitä sinä olet.

 

Tämä taulu oli tilaustaulu. Olen kertonut tästä aiemmassa postauksessani.

 

 

 

Tämä varattiin  kotisivujen galleriasta , mutta taulun ostaja haki tämän itse, joten hän näki vielä livenä tämän ennen ostopäätöstä. Sain viestin, missä ihasteltiin taulun sopivuutta tunnelmaltaan ja väreiltään tähän kotiin. Olen samaa mieltä. Taulun nimi on "Kiitos valoisasta päivästä".

 

 

 

 

 

Olen usein sanonut asiakkailleni, että minulle sopii hyvin se, että käyttää taulua sovitteella kotona. Silloin sen näkee varmasti, että se sopii. Ongelmana on kuskaukset, sillä tauluja lähtee eri puolelle Suomea. Toisaalta reissaamme aika paljon, joten minulla on usein sovittuna useita käyntejä koteihin joko sopimaan tilaustaulusta tai minulla on valmiita tauluja pino mukana ja niitä sovitellaan seinille. Huhti- toukokuussa olen menossa ainakin Helsinkiin ja Ouluun, joten laita viestiä tai soita, jos asut näiden matkojen varrella ja haluat nähdä taulujani.

 

Tällä hetkellä työn alla on muutama pieni tilaustaulu ristiäislahjaksi,  isoja akustiikkalevytauluja sekä tunnelmallisia merenrantatauluja.

Alla oleva teos ei ole vielä ihan valmis, mutta hyvässä vauhdissa olen.

 

 

 

 

Kaupunki- ja rantatunnelmia

Viime päivinä olen maalaillut neljää eri taulua. Kahta tilaustaulua ja kahta ihan muuten vaan- aihetta. Selasin syksyn Budapest kuvia ja niistä maalasin. Tänä aamuna jatkoin, ennen kuin ehdin aamupalaa syödä. Sain ympärilleni kriitikkoringin. " On kyllä aika sekava, ostaakohan kukaan tuota?" -epäili  yksi. " Onko tuo asfalttia vai lunta? En oo kyllä koskaan nähnyt valkeaa asfalttia. Kannattais maalata se harmaaksi tai mustaksi" -neuvoi toinen. "Ootko aatellu lisätä sinne ihmisiä? - kyseli kolmas, joka toivoi sitä omalle seinälleen. Tällainen siitä tuli. Maalasin sen sormilla melkein kokonaan.

 

 

Tällainen tuli toisesta tilaustaulusta. Katselen sitä muutaman päivän ja päätän, onko se valmis. Odotan myös kommentteja taulun tilaajalta.

Tämä aihe kiehtoo minua. Tällaisia tauluja maalatessani rauhoitun. En osaa sitä selittää, mutta tunnen, miten kiire katoaa ja tekemättömät työt unohtuvat näissä merenranta aiheissa ja näissä lapsi-lintu aiheissa. Toivon, että taulun katsojakin kokisi jotain samaa, kun katsoo tämän tyyppisiä tauluja. Tulipa tästä mielen, että olen hämmentynyt, kun silloin tällöin kuulen tai toisinaan näen, miten joku taulu saa kyyneleet katsojan silmiin. Itselleni tulee sellainen hämmentävä ja kiitollinen olo. Tunnen, että joku tunnelma, mikä on itselleni merkinnyt, on välittynyt taulussa jollekin toiselle. (sekavasti selitetty ja en tarkoita, että tarvitsisi itkeä)

 

Nyt aloittelen merellistä tilaustaulua. Nautin!

Kihlajaisista markkinoille

Aurinko

Aivan aluksi täytyy pahoitella. En osannut arvioida joulukorttimenekkiä ja usea malli on loppuunmyyty. En viitsinyt teettää lisää, kun korttisesonki on niin lyhyt. Olen joutunut myymään eioota, mikä on harmittavaa.

Eilen vilahti aurinko. Ihan pienen hetken vain, mutta vilahti kumminkin. Yksi pikkutytöistämme mietiskeli, että on ihan sellainen ilma, että tulee hamppari mieleen. Minä auringosta innostuneena ymmärsin heti vihjeen ja kävimme syömässä roskaruokaa. Olimme liikkeellä jo aamusta, sillä oli 2 ja 4 vuotiaiden neuvolakäynnit. Seinäjoen kirjastolla oli tonttuaskartelupaja, joten kävimme sielläkin. Kuvassa on meidän tyttöjen tontturivi. Seinäjoella on aivan erityisen ihana kirjasto. Siellä on kiva käydä lasten kanssa.

Tilaustauluja

 

Viime viikonloppuna olimme Oulussa ja Raahessa. Oli monta hyvää syytä.


Vein tauluja: Ensin lähtivät kyydistä taulut, jotka olen esitellyt täällä.

Liminkaan lähti tämä ja toinen taulu, jossa oli kuvattuna hevosia. Hevoset ja raviurheilu on tämän perheen tärkeä harrastus.  Hevostaulun unohdin kuvata ihan valmiina, joten sen kuvaa en voi laittaa, mutta...

tämän toisen, isomman taulun kuva on tässä. Sen nimi on elämän onni. Se kuvastaa toivoa, merta, valoa, elämän onnea, johon kuuluu tyyynet ja tuuliset veet. Taulu on iso, 80x150cm. Saanen myöhemmin kuvan taulusta seinällä, niin näkee koon paremmin.

 

 
 
 

 
 
 
Ouluun kahteen eri kotiin nämä:

 

Tämä taulu tulee olohuoneeseen. Siihen toivottiin kuvattavan seesteistä, onnellista olotilaa. Taulun koko 60x160cm.

                                         Tyttö ja iloinen perhonen
                                         Tämä taulu tulee pienen tyttösen huoneeseen.
                                         Taulun koko 65x80cm

Hiimailua ja kihlajaiset

 

Viikonloppu oli hyvin tunnerikas. Kävin katsomassa rakasta sukulaistani sairaalassa. Surin hänen tilannettaan ja iloitsinkin. Hänen huumorinsa oli tallella, joten tuli välillä valoisakin olo. Hiimailin kaupungilla. Kävin mm. Musiikki Kullaksella, jonne on aina päästävä Oulussa käydessäni. Ostin mm. Sofia Magdalena kuoron levyn: Omenankukkia. Ostin myös siskoltani tämän Lintujen joululaulu levyn, jota kuuntelimme automatkalla ja se on nyt soinut kodissamme.
Tytöt kävivät moikkaamassa toripolliisia, mutta minä en tarjennut. Torinrannassa tuulee aina. Kävimme tietysti katsomassa myös Stokmannin jouluikkunan.

Juhlimme ihanan parin kihlajaisia sekä itsenäisyyspäivää laulaen
syöden ja jutellen.

Hyvä taide luo hyvää tuulta. Kävelimme tuulessa ja sateessa kaupungilla. Liukastelimme jäisillä, märillä teillä. Kengät kastuivat ja emme meinanneet löytää oikeaa bussipysäkkiä (onnikkapysäkkiä Oululaisittain). Yhtäkkiä huudahdin: Kattokaa! Kaikki pysäkillä olijat kääntyivät ihmeissään katsomaan. Olin tarkoittanut vain hihkaista tytöilleni, että hoksaavat kääntää päänsä, sillä huomasin niin ihanan ja hauskan patsasjonon. Jonon etupäässä istui tämä poika. (Muita kännykällä räpsimiäni pimeitä kuvia en viitsi julkaista)

 Maalaismarkkinat torikeskuksessa

Ensi viikonloppuna on  Jouluiset maalaismarkkinat Seinäjoen Torikeskuksessa. Minulla on yhteispöytä Tuulihattujen kanssa. He myyvät omia leivonnaisiaan ja mun tauluja(enimmäkseen enkeleitä ja tonttuja). Maalaismarkkinat on meille jo vuosien perinne. Odotettu tapahtuma, johon minä en ole vielä koskaan osallistunut. Tytöt ovat halunneet hoitaa tämän tontin ja tienata joulurahojaan. Sitä paitsi olen kai jo kertonut ujoudestani omien töiden edessä. Minussa ei ole oikein torimuijan itsevarmuutta.

Minä aion käydä lauantaina myyjäisissä Seinäjoen seurakuntatalolla- ihan ostoksilla. Haen perinteisesti ainakin lanttu- ja porkkana ja maksalaatikot sieltä. Viimeisin näistä ei ole mielestäni joululaatikko, mutta mieheni mielestä ehdottomasti on, joten aina se on meidän joulupöydässä.

 

 

ps.  Aiheesta sivuun, mutta kun joulusyömiset tulivat mieleen, niin meidän aaton joulupöytään tulee tänäkin vuonna jouluhalko. Tällä kertaa sen sisällä on  pähkinäsuklaalevitettä ja lakkahilloa. Kertokaapa muita ideoita joulun kahvipöytään. Olemme saamassa joulupäivänä sukulaisia Turusta, joten olisi kiva keksiä jotain uutta...

Oulussa ja eksyksissä

Kun ajelimme sunnuntai-iltana Oulusta kotiin, ihastelimme matkalla maisemia. Löysimme paikkoja, joissa emme ole koskaan käyneet. Ajatella, että näin lähellä kotia, on näin kauniita maisemia, peltoja, pohjalaistaloja. Eteläpohjanmaalla on kaunista tähän aikaan vuodesta! Täällä näkee kauas. Näkee, miten ukkosentumma taivas kaukana antaa erityisen kauniin kontrastin tummanpunaisille taloille. Ajattelin, että pitäisi pysähdellä kuvaamaan, mutta otti niin hermoon, etten sitä tehnyt.

Paitsi tämän yhden kuvan tyttöni nappasi auton ikkunan läpi, kun ääneen mietin, että pitäisi kuvata, kun on niin kaunista.

 

Otti hermoon se, että olen saanut synnyinlahjaksi auttamattoman huonon suuntavaiston. Ajattelin kotia lähtiessä, että tämä on niin tuttu reitti, että annan navigaattorin levätä. Se oli tehnyt työtä uskollisesti monta päivää etsien meille oikeita teitä. Ukkoskuuron yllättäessä, sumeassa sateessa ajelin ohi oikeasta risteyksestä (taas). Ja kohta alkoivat tiekyltit näyttämään liian oudoilta. Nappasin navigaattorin päälle ja se neuvoi meidät kinttupolkuja pitkin kotiin. Neuvoi niiden kauniiden maisemien läpi, joista en osannut kuitenkaan nauttia, vaan päätimme eksyä joku toinen kerta näille teille ihan tarkoituksella.

 

Perjantaina, kun lähdimme matkaan, ajelimme suoraan Raaheen taiteiden yöhön. Veljelläni oli siellä näyttely. Lauantaiaamuna menimme Ouluun viemään tilaustyötauluja. Kaksi ystävystä tilasivat minulta koteihinsa useita teoksia. Jotkut tauluista menivät kaupunkikotiin ja jotkut loma-asuntoon. Näiden naisten kanssa oli helppoa suunnitella tätä projektia. He olivat minulle ihan vieraita, mutta tuntuivat heti jotenkin tutuilta, ihan ensimmäisestä sähköpostista lähtien. Oli innostavaa suunnitella ja maalata. Sain väritoiveita ja aihetoiveita, mutta muuten aikalailla vapaat kädet. Viestittelimme useita kertoja puolin ja toisin, kun suunnittelimme tauluja. Laitan myöhemmin kuvia tauluista kotien seinillä, mutta tässä joistakin kuvia.

 

                                  Taulu loma-asunnon lastenhuoneeseen. Taulun koko 40x60

Taulun koko 120x50

      Taulun koko 150x60 (kuvassa osa taulusta)

Meille jäi aikaa myös fiilistellä Oulussa, sekä käydä katsomassa loppuvuoden näyttelypaikkaa. Näytin tyttärilleni kodin, jossa perheeme on ihan alkuun asunut. Tapasimme sukulaisia, kuljimme katuja, Rotuaarilla kuuntelimme muutaman kuorolaulun ja jatkoimme torinrantaan. Kävin katsomassa Pannukakkutaloa. Minulla tulee sinne taidenäyttely joulukuussa. Mitoin vähän seiniä, jotta montako taulua suunnilleen sinne mahtuu ja katsoin, millaiset ripustussysteemit tässä näyttelytilassa on. Ihana ajatella, että saan näyttelyni niin tunnelmalliseen paikkaan niin tunnelmalliseen aikaan! Pannukakkutalo sijaitsee Oulussa yhdestä torirannan aitoista. Pannukakkutalossa saa pannukakkuja sekä suolaisella että makealla täytteellä. Ihana paikka!

Ainolan puistossa viivyimme monta tuntia leikkipuistovälineissä riekkuen (minäkin), ruusuja ja omenapuita ihaillen ja eväitä syöden.

Toripolliisia piti tietysti käydä moikkaamassa. En ole tainnut muistaa mainita, että minulla on oma toripolliisi hyllyssäni tuomassa hyvää mieltä. Mikä lie ollut taiteilijan ajatus polliisia tehdessä, mutta minulle se muistuttaa, ettei ittiä kannata ottaa liian vakavasti. Ei, vaikka eksyilisi.