tiistaina, elokuuta 26, 2014

Oulussa ja eksyksissä

Kun ajelimme sunnuntai-iltana Oulusta kotiin, ihastelimme matkalla maisemia. Löysimme paikkoja, joissa emme ole koskaan käyneet. Ajatella, että näin lähellä kotia, on näin kauniita maisemia, peltoja, pohjalaistaloja. Eteläpohjanmaalla on kaunista tähän aikaan vuodesta! Täällä näkee kauas. Näkee, miten ukkosentumma taivas kaukana antaa erityisen kauniin kontrastin tummanpunaisille taloille. Ajattelin, että pitäisi pysähdellä kuvaamaan, mutta otti niin hermoon, etten sitä tehnyt.

Paitsi tämän yhden kuvan tyttöni nappasi auton ikkunan läpi, kun ääneen mietin, että pitäisi kuvata, kun on niin kaunista.
 

Otti hermoon se, että olen saanut synnyinlahjaksi auttamattoman huonon suuntavaiston. Ajattelin kotia lähtiessä, että tämä on niin tuttu reitti, että annan navigaattorin levätä. Se oli tehnyt työtä uskollisesti monta päivää etsien meille oikeita teitä. Ukkoskuuron yllättäessä, sumeassa sateessa ajelin ohi oikeasta risteyksestä (taas). Ja kohta alkoivat tiekyltit näyttämään liian oudoilta. Nappasin navigaattorin päälle ja se neuvoi meidät kinttupolkuja pitkin kotiin. Neuvoi niiden kauniiden maisemien läpi, joista en osannut kuitenkaan nauttia, vaan päätimme eksyä joku toinen kerta näille teille ihan tarkoituksella.



 

Perjantaina, kun lähdimme matkaan, ajelimme suoraan Raaheen taiteiden yöhön. Veljelläni oli siellä näyttely. Lauantaiaamuna menimme Ouluun viemään tilaustyötauluja. Kaksi ystävystä tilasivat minulta koteihinsa useita teoksia. Jotkut tauluista menivät kaupunkikotiin ja jotkut loma-asuntoon. Näiden naisten kanssa oli helppoa suunnitella tätä projektia. He olivat minulle ihan vieraita, mutta tuntuivat heti jotenkin tutuilta, ihan ensimmäisestä sähköpostista lähtien. Oli innostavaa suunnitella ja maalata. Sain väritoiveita ja aihetoiveita, mutta muuten aikalailla vapaat kädet. Viestittelimme useita kertoja puolin ja toisin, kun suunnittelimme tauluja. Laitan myöhemmin kuvia tauluista kotien seinillä, mutta tässä joistakin kuvia.
 
                                  Taulu loma-asunnon lastenhuoneeseen. Taulun koko 40x60

Taulun koko 120x50

      Taulun koko 150x60 (kuvassa osa taulusta)

Meille jäi aikaa myös fiilistellä Oulussa, sekä käydä katsomassa loppuvuoden näyttelypaikkaa. Näytin tyttärilleni kodin, jossa perheeme on ihan alkuun asunut. Tapasimme sukulaisia, kuljimme katuja, Rotuaarilla kuuntelimme muutaman kuorolaulun ja jatkoimme torinrantaan. Kävin katsomassa Pannukakkutaloa. Minulla tulee sinne taidenäyttely joulukuussa. Mitoin vähän seiniä, jotta montako taulua suunnilleen sinne mahtuu ja katsoin, millaiset ripustussysteemit tässä näyttelytilassa on. Ihana ajatella, että saan näyttelyni niin tunnelmalliseen paikkaan niin tunnelmalliseen aikaan! Pannukakkutalo sijaitsee Oulussa yhdestä torirannan aitoista. Pannukakkutalossa saa pannukakkuja sekä suolaisella että makealla täytteellä. Ihana paikka!







Ainolan puistossa viivyimme monta tuntia leikkipuistovälineissä riekkuen (minäkin), ruusuja ja omenapuita ihaillen ja eväitä syöden.







Toripolliisia piti tietysti käydä moikkaamassa. En ole tainnut muistaa mainita, että minulla on oma toripolliisi hyllyssäni tuomassa hyvää mieltä. Mikä lie ollut taiteilijan ajatus polliisia tehdessä, mutta minulle se muistuttaa, ettei ittiä kannata ottaa liian vakavasti. Ei, vaikka eksyilisi.


11 kommenttia:

  1. Täällä toinen huonon suuntavaiston omaava - minä eksyn jopa parkkipaikalla ja hotellikäytävillä;)
    Kauniita maisemia, upeita tauluja ja hieno taidenäyttelypaikka! Varmaan saamme sitten kuvia myös näyttelystä?
    Kivaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Mukava kuulla, etten ole "vaivani" kanssa yksin;) Elämästä tulee näin jännittävämpää. Kuvia tulee aikanaan näyttelystä ilman muuta

      Poista
  2. Näyttääpä Oulu kauniilta! Pitäisikin joskus käydä. Se on vaan täältä etelästä katsoen paljon kaempana kuin esimerkiksi nuo naapurimaiden matkakohteet :-)

    VastaaPoista
  3. Oulu on mukava ja kaunis kaupunki, etenkin kesällä. Toki myös keväällä ja alkusyksystä, ehkä talvellakin niinä päivinä, kun ei kovin kovasti tuule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä näin. Syyttäisinkö geenejä? vai voiko suuntavaistoa opetella?

      Poista
  4. Sukuvikako se suuntavaistoki ;)

    VastaaPoista
  5. Buuaahhh :D voi sinua,voin vain kuvitella.....joskushan sitä on ihan yhdessäkin harhailtu :/ Ei silloin kyllä kuva fiilikset ole,saatikka huomaa edes koko kauneutta ympärillä. Lupaan,ettei tällaiset harha retket jää tähän,sopivassa määrin kulkee mukana ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kans on ihan hauskaa eksyä:) Mihin lähtäis seuraavaksi?

      Poista
  6. Hyvä syy käydä joulukuussa pannukakkutalossa herkuttelemassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ihana tekosyy herkuttelulle:) Joulukuussa siellä on takuulla ihana tunnelmakin

      Poista

Kiitos kommentistasi!