Kuvaterveisiä lauantailta

 
 
 
Leikittiin, että meillä on toisetkin kaksoset. Veljenpoikani oli meillä hoidossa. Me haravoimme kasoja ja nämä kaksi etsivät niistä ötököitä ja välillä innostuivat pöllyyttämään kasat pitkin pihaa:)
 
 
Yksi tytöistä leipoi munkkeja. Autoin paistamisessa ja syömisessä.
 
 
Sain eilen päivällä vieraita ja kukkia. Pysähdyin tänään monta kertaa näitä ihailemaan.

                              Jatkoin tätä isoa akustiikkataulua. Tilaustyö.
 
 
 
 Tätäkin tilaustaulua olen maalaillut viime viikolla useampana iltana. Tuo, mikä näyttää kuvassa mustalta, on syvän sinistä.
 
 
Tämä taulu on syntynyt tässä viime päivien aikana. En tiedä, miksi annoin sen nimeksi "Minun onneni". Siltä vain tuntui, kun tätä maalasin. Tarvitsen näitä ihan omasta ajatuksesta lähteviä maalauksia tilaustöiden lomaan. Kun tilaustyössä tulee jokin kohta, jota pitää työstää enemmän tai muuttaa, niin otan näitä "omia" töitä, jota saan vain suihkia menemään. Sen jälkeen pystyn taas jatkamaan tilaustaulua. Tämä taulu myytävänä Galleriassa

 
 


Muutto

 
 
 
Nyt on sitten ensimmäinen lapsi muuttanut kotoa pois. Tai hän kyllä ehti muuttaa jo taikaisin vaikka aikoikin lähteä loppu elämäksi. Yksi pikkutytöistämme päätti lähteä maailmalle. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti kulkemaan tietä pitkin. Aikoi muuttaa johonkin toiseen taloon tai sitten rakentaa metsään itselleen majan. Sanoin, että me ois kyllä haluttu pitää sunt meidän lapsena ja että, aina saat tulla takaisin, jos siltä tuntuu.  Hän  kulki hetken matkaa kotitietä pitkin, mutta palasi pian takaisin. Selitteli, ettei tiedä risteyksiä ja metsässä saattaisi olla käärmeitä. Kotiin hän ei kuitenkaan aikonut enää muuttaa. Ehdotin pihapuuhun rakennettua majaa. Sen hän sitten päätti ottaa kodikseen. Pian hän alkoi siivoamaan mökkiään ja houkutteli siskonsa mukaan sisustamaan. Laitoin heille eväitä mukaan. Kun hän tuli käymään vessassa sisällä. Tervehdimme häntä: " Ai naapurin tyttö on tullut käymään, no tervetuloa. Meillä on vähän sotkuista, mutta älä anna häiritä". Kuulin, miten yksi siskoista sanoi:  "Jos jouluna tulee sulle paketteja, niin mää voin tuoda ne sitten tänne majaan"


Kun sitten toiset lapset kantoivat minulle leskenlehtikimppuja ja minä halasin kiitokseksi. Hän katseli pää kallellaan ja kohta sanoi:  "Voisin mää muuttaa takas meijän perheeseen, kun tuntuu ihan, että oisin orpolapsi, kun asun yksin" Halasin lujasti ja toivotimme hänet sydämellisesti tervetulleeksi! Siinä sitten jakoivat rahojaan uudelleen. Tämä muuttajatyttö kun oli jo ehtinyt lahjoittaa kaikki rahansa toiselle siskolle, joka lupasi niillä ostaa ruokaa ja muuta tarpeellista ja kuskata niitä majaan.

Vaikka tuo muutto tuntui huvittavalta ja söpöltäkin, niin olin surullinen ja kieriskelin huonoäitiolossani. Illalla juttelimme pitkään ja muistutimme,  että miten ihanaa, että juuri hän on meidän tyttö.

 
 

Olen aloittanut työskentelemään pihalla. En kuitenkaan pihatöitä, vaikka aihetta olisi, vaan olen rahdannut terassille maalauspohjia, akustiikkalevyjä, maaleja ja pensseleitä. Olemme olleet koko perheellä ulkona mahdollisimman paljon. Olen käynyt vain välillä keittelemässä sisällä ruokaa ja syöneet senkin pihapöydän ääressä.

Olen viimeistellyt paria tilaustaulua.


Tämän taulun tilasi siskoni. Hän antoi minulle aika vapaat kädet, taiteilijan vapauden. Aiheen hän antoi ja kertoi, mistä aiemmista tauluistani hän pitää. Koska minulla on aika samanlainen vaatemaku, kuin siskollani, niin päättelin, että taulumakukaan ei varmasti kauas heitä. Maalasin tätä kuin omalle seinälleni. Farkun sinistä, oranssia, mustaa ja valkoista.
 

 
Tämä taulu on ihmiselle, perheelle, joka rakastaa rantoja. Sain inspiraatioksi valokuvan, josta en siis maalannut, mutta katselin kuvaa hetken eläytyen sen tunnelmaan ja laitoin pois. Maalasin sen tunnelman, mikä minulle kuvasta jäi. Yritin saada tauluun sen merenrannan rentouttavan tunnelman.
 
 
 
 
Auringon myötä ihmiset ovat kai huomanneet, että kevät on pian ja juhlat. Lahjakortit ovat nyt kysyttyjä, sekä tilaustaulut. Olen saanut nyt alkuviikosta useita pyyntöjä maalata sankareille: äideille, vaimoille ja valmistuneille. Jos haluat taulusi kevään juhliin, niin nyt kannattaa ottaa yhteyttä.

 
 
Kukkakuvat on ottanut Viena Mäkinen

 

 

 

 

Kulttuurikeskuksen museokaupassa

 
 
On mukava esitellä uusi jälleenmyyjäni. Kulttuurikeskus Vanhan paukun taidemuseon museokaupan yrittäjä on vaihtunut. Hän avaa puotinsa tänään lauantaina ja avajaiset jatkuvat huomenna sunnuntaina. 18.-19.4 klo 10-15. Kahvitarjoilu ja 40e: n lahjakortin arvonta kyselyyn vastanneiden kesken.
 
 
Museokauppa Luova paukku myy käsitöitä ja käsityötarvikkeita, kuten lankoja, koukkuja, kuteita....
Siellä on nyt myynnissä korttejani.
 
 
 

                                Puukkotuotteita junkkareille, kuten eteläpohjalaisille sopii. Nämä tuotteet tekee Mummadesign.


Museokaupan kauppias Pirkko Mäenpää palvelee asiakkaitaan hyväntuulisesti ja sydämellisesti

                                    Näyttävät ja laadukkaat matot kutoo Koivutex. Liikkeessä on myynnissä myös mm. Lean verstaan sekä Marjalasin tuotteita



 


Tänään on ikävä


Hän on mennyt. Lähtenyt rauhassa pois. Me itkemme hiljaa ja muistamme paljon. Aivan kuin olisimme kokoontuneina nuotion ääreen muistelemaan häntä, vaikka keskustelemme whAtsapin välityksellä. Muistelemme, miten hän opetti meidät rakastamaan luontoa ja eläimiä. Tai ei hän opettanut, vaan me ihailimme häntä niin, että opimme hänen esimerkistään. Hän kuului meidän kaikkiin kesiin ja meidän lastemmekin kesiin. Soutamaan hän opetti ja huopaamaan. Me osasimme tulla kivikkoisetkin ja koskiset paikat, kun hän rauhalliseen tapaansa neuvoi. Hänellä ei ollut koskaan kiire. Hän istui pihakeinussaan ja jutusteli hiljaa ja kuunteli.  Katselimme joelta nousevaa usvaa ja kuuntelimme kesäillan ääniä.


 



Lapsena me suuren perheen kasvatit koimme jokainen olevamme hänelle erityisiä.  Minä sain postikortteja ympäri maailmaa, kun hän matkusti. Oikein odotin aina kortin saapumista, kun tiesin hänen olevan maailman toisella laidalla. Korttien kuvat ja jutut, mitä hän matkoiltaan kertoi, kutoivat mieleeni kiinnostuksen muihin maihin ja kulttuureihin.  Kerran hän toi minulle kiinasta silkkikangasta. Niin sileää, kuin vain silkki voi olla. Juuri minulle!

Hän ei koskaan muuttunut liian aikuiseksi. Hän ei komennellut eikä yrittänyt kasvattaa. Hän innostui meidän ideoistamme. Me järjestimme näytelmiä, lauluesityksiä, eläintarhoja... Me pidimme kauppaa, jossa myimme askartelujamme tai hänen oman kasvimaansa antimia. Hän osti ne, eikä vaatinut vaihtorahaa. Niillä rahoilla me sitten pidimme isot juhlat.

Lapsuuteni jokaisena iltana muistimme häntä iltarukouksessa. Myöhemmin se sitten jäi, unohtui erikseen muistaa joka ilta. Tuli muita rukouksen aiheita, ihmisiä.  Viime aikoina hän on ollut meidän kaikkien ajatuksissa, rukouksissa ja olemme käyneet häntä katsomassa. Hänen ei ole tarvinnut olla yksin. Hän lähti turvaten Luojaan. Me jäimme ikävään, johon sekoittuu ilo ja kiitollisuus. 

Luulen,että ensi kesä on meille kaikille vähän vaikea. Hänen mökkinsä on tyhjä ja tuuli keinuttaa tyhjää pihakeinua. Pääskyset tekevät kai yhä pesänsä mökkinsä räystään alle…
Tänään minä maalaan joen ja veneen ja paljon valoa.
 


Tauluja seinillä ja jokunen lattiallakin


Olen saanut kuvia asiakkailtani. Olen niistä tosi mielissäni. Tässä joitakin.


 
Tämä taulu on tilaustaulu pienelle tyttöselle. Taulun nimeksi annoin valloittaja. Taulua katsellessaan tyttösen äitidillä syntyi näin kaunis runo:
 
Veit kaikki ajatukseni jo silloin, kun vasta toivoin sinua.
Ja sitten, muka yhtäkkiä, valtasit kehoni kasvaen sisälläni.
Sinä olet varastanut minun ajan.
Maailmani on pysähtynyt seuraamaan miten omasi pyörii huimaa vauhtia eteenpäin.
Nyt olet jo niin taitava, aivan ihmeellinen.
Pienet jalkasi kuljettavat tutkimaan keittiön kaappeja ja pihan kiviä.
Sinulle maailma on vielä niin avoin.
Omani on sulkeutunut sinun ympärillesi.
Valloittaja, sitä sinä olet.

 







Tämä taulu oli tilaustaulu. Olen kertonut tästä aiemmassa postauksessani.
 
 
 
Tämä varattiin  kotisivujen galleriasta , mutta taulun ostaja haki tämän itse, joten hän näki vielä livenä tämän ennen ostopäätöstä. Sain viestin, missä ihasteltiin taulun sopivuutta tunnelmaltaan ja väreiltään tähän kotiin. Olen samaa mieltä. Taulun nimi on "Kiitos valoisasta päivästä".
 
 
 
 
 
Olen usein sanonut asiakkailleni, että minulle sopii hyvin se, että käyttää taulua sovitteella kotona. Silloin sen näkee varmasti, että se sopii. Ongelmana on kuskaukset, sillä tauluja lähtee eri puolelle Suomea. Toisaalta reissaamme aika paljon, joten minulla on usein sovittuna useita käyntejä koteihin joko sopimaan tilaustaulusta tai minulla on valmiita tauluja pino mukana ja niitä sovitellaan seinille. Huhti- toukokuussa olen menossa ainakin Helsinkiin ja Ouluun, joten laita viestiä tai soita, jos asut näiden matkojen varrella ja haluat nähdä taulujani.
 
Tällä hetkellä työn alla on muutama pieni tilaustaulu ristiäislahjaksi,  isoja akustiikkalevytauluja sekä tunnelmallisia merenrantatauluja.
Alla oleva teos ei ole vielä ihan valmis, mutta hyvässä vauhdissa olen.
 

 
 
 

Turklerissa

Tänään aloitimme aamun saunomalla. Sen jälkeen vietimme ristiäisiä nukkevauvoille. Minä lupasin huolehtia tarjoiluista. Ihan onnessani sekoittelin lihapullataikinaa ja keittelin omenateetä. Enhän ollut tehnyt ruokaa kokonaiseen viikkoon. Pullat uuniin ja valokuvaamaan marsuvauvaa. Intouduin niin, että unohdin uunissa olijat ja tulikin mustia lihapullia.

 

Harmittelimme porukalla hajamielisyyttäni ja pienimmäinen herjasi, että äiti on kämmäri. No, söimme siis ristiäisissä omenateetä ja keksejä. Olisimme voineet viettää toisetkin ristiäiset, mutta emme tiedä vielä marsuvauvan sukupuolta. Toissapäivänä, kun olimme vielä  Turkissa, sain viestin pojaltani, että meille on syntynyt marsuvauva ja se on aivan ihana! Olimme ostaneet eläinkaupasta kaksi poikamarsua tai olleet ostavinamme. Hauska vahinko! Mutta nyt olemme hieman ihmeissämme ja soitelleet eläinkauppaan kysyäksemme lisäneuvoja tilanteeseen.



Tytöt kielsivät ottamasta luonnoslehtiötä lomaressulle, mutta luulen, että lomareissun tunnelmia tulee seuraavissa tauluissa näkymään. Tässä muutamia kuvia matkalta. Oli rentoa, huoletonta ja lämmintä. Jotkut päivät olivat tuulisia ja yhtenä päivänä sateli hiljalleen. Sen päivän vietimme markkinoilla Konaklissa ja ostoksilla Alanyassa. Konakliin menimme taksilla. Se maksoi vain muutaman euron. Alanyaan menimme bussilla, joita kulki muutaman minuutin välein hotellimme läheltä. Tosinaan bussit olivat täpötäysiä ja hien hajuisia, mutta ei se niin väliä. Ihmiset ovat eritäin ystävällisiä ja hyväntuulisia. Ei tarvitse olla kuin pihallaolevan näköinen, niin joku tulee kysymään, että miten voin auttaa, mitä etsit...

                                              Iloiset rappuset
 
                                             
 

                                                 Aamu-uninen katu Konaklissa

 

                                Mandariinipuita näkyi pitkin kaupunkia

                                Kanat kaupungilla:)


 
 


                                Torilla



Olen käynyt Turkissa kaksi kertaa aiemmin. Kymmenen vuotta sitten Alanyassa ja pari vuotta sitten Istanbulissa. Istanbul on ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki!
Tällä kertaa olimme Turklerissa (en osaa laittaa pilkkuja tuon u:n päälle). Se on pieni kylä 20km päässä Alanyasta. Olimme Eftalia Acua nimisessä hotellissa. Tällä alueella on neljä hotellia ja iso vesipuistoalue hotelliasiakkaiden käytössä. Hotellien välissä oli pieni laidun, jossa köpötteli lauma vuohia ja kukko kiekui lähipihalla aamuisin.

 
 

                          Siivooja oli luonut joku aamu meille tällaisen nokkavan kaverin




                               Tuulinen päivä
 

 


Minä nautin ennen kaikkea siitä, että sain vain olla ja sain syödä hyvin laittamatta itse ruokaa. En ole aiemmilla lomareissuillani viitsinyt istua tai makoilla auringossa. Se on tuntunut ajan haaskaukselta. Olen tahtonut nähdä ja kokea ja tutustua uuteen erilaiseen kulttuuriin. Tällä kertaa olin kai niin väsynyt tai ollut niin täynnä ohjelmaa ja menoa, että paikallaan oleminenkin tuntui oikein hyvältä. Luin kirjoja auringon lämmössä, kun tytöt riehuivat vesipuistossa ja meren aalloissa. Käveleskelin pitkin rantoja. Kuuntelin aaltoja ja haistelin merta. Miten ihana tuoksu siinä onkaan! Se on kaikkialla maalimassa sama se tuoksu ja ääni.






 
 
 


 

Ruoat olivat hyviä ja nautin yrttien ihanasta tuoksusta. Jälkiruokapöydän ääressä voin sanoa, että moni kakku päältä kaunis... Yritin kyllä maistella mahdollisimman montaa lajia, mutta mistään en tykännyt. Näin jälkikäteen voin sanoa, että onneksi. Olen nimittäin heikko vastustamaan kiusausta, mikäli ne tulevat suklaan muodossa. Tytöt söivät jäätelöitä kilpaa ja omenateetä me litkimme litroittain.



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ja omenateetä kannoimme kotiin sen verran, että sen latkiminen voi vielä jatkua vähän aikaa.
 
 
Kameran takana oli pääosin Pihla, mutta jonkin verran minäkin...
 
 
...mutta tämän kuvan otti Viena