Tänään on ikävä


Hän on mennyt. Lähtenyt rauhassa pois. Me itkemme hiljaa ja muistamme paljon. Aivan kuin olisimme kokoontuneina nuotion ääreen muistelemaan häntä, vaikka keskustelemme whAtsapin välityksellä. Muistelemme, miten hän opetti meidät rakastamaan luontoa ja eläimiä. Tai ei hän opettanut, vaan me ihailimme häntä niin, että opimme hänen esimerkistään. Hän kuului meidän kaikkiin kesiin ja meidän lastemmekin kesiin. Soutamaan hän opetti ja huopaamaan. Me osasimme tulla kivikkoisetkin ja koskiset paikat, kun hän rauhalliseen tapaansa neuvoi. Hänellä ei ollut koskaan kiire. Hän istui pihakeinussaan ja jutusteli hiljaa ja kuunteli.  Katselimme joelta nousevaa usvaa ja kuuntelimme kesäillan ääniä.


 



Lapsena me suuren perheen kasvatit koimme jokainen olevamme hänelle erityisiä.  Minä sain postikortteja ympäri maailmaa, kun hän matkusti. Oikein odotin aina kortin saapumista, kun tiesin hänen olevan maailman toisella laidalla. Korttien kuvat ja jutut, mitä hän matkoiltaan kertoi, kutoivat mieleeni kiinnostuksen muihin maihin ja kulttuureihin.  Kerran hän toi minulle kiinasta silkkikangasta. Niin sileää, kuin vain silkki voi olla. Juuri minulle!

Hän ei koskaan muuttunut liian aikuiseksi. Hän ei komennellut eikä yrittänyt kasvattaa. Hän innostui meidän ideoistamme. Me järjestimme näytelmiä, lauluesityksiä, eläintarhoja... Me pidimme kauppaa, jossa myimme askartelujamme tai hänen oman kasvimaansa antimia. Hän osti ne, eikä vaatinut vaihtorahaa. Niillä rahoilla me sitten pidimme isot juhlat.

Lapsuuteni jokaisena iltana muistimme häntä iltarukouksessa. Myöhemmin se sitten jäi, unohtui erikseen muistaa joka ilta. Tuli muita rukouksen aiheita, ihmisiä.  Viime aikoina hän on ollut meidän kaikkien ajatuksissa, rukouksissa ja olemme käyneet häntä katsomassa. Hänen ei ole tarvinnut olla yksin. Hän lähti turvaten Luojaan. Me jäimme ikävään, johon sekoittuu ilo ja kiitollisuus. 

Luulen,että ensi kesä on meille kaikille vähän vaikea. Hänen mökkinsä on tyhjä ja tuuli keinuttaa tyhjää pihakeinua. Pääskyset tekevät kai yhä pesänsä mökkinsä räystään alle…
Tänään minä maalaan joen ja veneen ja paljon valoa.
 


18 kommenttia

  1. Oi kuinka kauniisti kirjoitit Hänestä! Osanottoni.

    VastaaPoista
  2. Kauniita sanoja, onnellisia muistoja. Lämmin osanotto!

    VastaaPoista
  3. Kauniin kesäisiä kuvia, kaunis tunnelma. Osanottoni.

    VastaaPoista
  4. Koskettavan kaunis kirjoitus. Minullakin muutamia mukavia muistoja enostanne. Luontoihminen todella. Lämpimin ajatuksin teitä muistan ikävän keskellä! ❤

    Anaska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan me sunkin kanssa tehty mökillemme useampikin reissu. Niitä huolettomia, hauskoja nuoruuden keikkoja. Istuttiin nuotion äärellä ja laulettiin tai naurettiin...

      Poista
  5. Lämmin osanotto suuressa surussa ♡

    VastaaPoista
  6. Lämmin osanotto suuressa surussa ♡

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!