Meidän kodin taide

Usein minulta kysytään, että ovatko lapsenne innostuneita taiteilemaan. Ovathan he. Jokainen tykkää piirtää vaikka saattaa se olla niinkin, että maailman kaikki lapset tykkäävät piirtää. Joka tapauksessa piirustuspaperia ja kyniä meillä kuluu ja niitä on aina saatavilla. Maaliakin kuluu osalla porukasta. Silti porukasta erottuvat muutamat, joille piirtäminen ja maalaaminen on erityisen tärkeää. Osa on esim. kiinnostuneempi valokuvauksesta ja videoinnista, kuin piirtämisestä.

Osa piirtää tarkasti ja huolella ja jotkut ovat kuten äitinsä, suurpiirteisiä. Meidän kodin taide on lähinnä lasten taidetta omani lisäksi. Muutamia muitakin teoksia löytyy. esim. veljeni Henrin (Heimoart ) maalauksia.

Eteisessä tulijaa tervehtii iloisia enkeleitä, peikkoja ja eläimiä. On siellä yksi kyyneleinen hiiri, josta itse pidän erityisen paljon. Kaikki tämän seinän taulut ovat lastemme maalauksia.

Tämä on Henrin maalauksesta painatettu a4 printti. Tämä tuo muistoja Tanskan reissulta.

Keittiövahtinamme toimii Oulun toripolliisi. Tykkään tästä tosi paljon. Oulusta on niin paljon merkittäviä muistoja meidän perheelle (tai minulle, miehelleni ja kolmelle vanhimmalle lapselle, jolla porukalla asuimme Oulussa perheemme ekat vuodet)

Tähän hyllyyn on päässeet myös Tallinnan pikkutalot. Olemme tehneet sinne monta reissua ja minä olen heikkona minijuttuihin, kuten nukkekotiinkin, jota pidän myös taideteoksena. Hyllyssä on myös tänä vuodenaikana tyttäreni koulussa tekemä maalaus, toisen tyttären koulussa tekemä Vauvan kasvot - savityö ja kolmannen tyttären taidekoulussa tekemä hauska kissa.

 Tämän taideteoksen ideana on olla filminauhaa. Vanhin tyttäreni teki tämän yläkoulussa.

 Yhden tyttären taidekoulutyö.

 Tämä meidän perhe -maalaus on uudessa saunamökissämme.

Olemme tässä jossakin reissussa ja ihailemme kapeita kaupungin katuja. Kuopus katseli, kun maalasin tätä ja huolestui. " Miten nuo on päästetty noin kauas, ne voi eksyä. " Minä vakuuttelin, että ovat huutomatkan päässä:). Jokainen tunnisti taulusta itsensä.

Samaisessa saunamökissä on myös kesällä otettu perhekuva, taidetta sekin itselaukaisevalla kameralla.

Olohuoneen seinälle on päässyt yhden tyttäremme ulrakuva, josta erottuu kasvot selvästi ja vauva pitelee ihanasti käsiä kasvojensa reunalla.

Tämä grafiikanlehden tein rippilahjaksi tyttärelleni Lapin Yliopiston järjestämällä grafiikan perusopinnoissa.

Omat maalaukseni ovat syntyneet usein jostain voimakkaasta tunnetilasta. En ole maalatessani ajatellut, että juuri tämä maalaus jää minulle, mutta siihen on syntynytkin niin voimakas suhde, etten ole voinut laittaakaan sitä myyntiin.

Tämä mäntytaulu syntyi samaan aikaan, kun tilaustaulu männyistä, josta kirjoitin hetki sitten. Linkki tässä. Tästä taulusta tuli itselleni tärkeä, joten se sai paikkansa portaikosta.

Keskeneräisiä ja valmiitakin maalauksia nojailee seinille lähes joka paikassa...
Taide ei aina ilahduta perheenjäseniämme. Ei ainakaan, jos taulu nojailee jääkaappia vasten.

Tästä taulusta tuli läheinen jostain syystä. Se oli ensin myynnissä, mutten pystynytkään myymään. En osaa selittää, miksi.

Tämän taulun syntymästä olen kertonut joskus kauan aikaa sitten. Linkki kirjoitukseen Syyslaulu.    Se on syntynyt Tove Janssonin syyslaulua hyräillessä. Se syntyi ikävästä läheisten luo, kotiseudulle.  Se on syntynyt ikävästä oman miehen luo, vaikka hän oli siinä, mutta tuntui, että henkisesti kaukana. Tien päässä näkyy ihminen, hän on tulossa lähelle. Vaikka tämä on haikea taulu, se on silti rakkaustaulu.

Tätä maalatessani ajattelin omien ja kaikkien lasten koulun aloitusta, ajattelin maailman rauhaa ja lastemme tulevaisuutta. Tämä syntyi jonkun sotauutisen jälkeen ja koulujen alkamisen aikoihin. Mietin, miten estää koulukiusaamista, siis etteivät omat joutuisi kiustatuiksi eikä varsinkaan kiusaajiksi. Maalasin häivyttääkseni omia huoliani, kuten usein teen. Ihan hyvä keino.