lauantaina, maaliskuuta 11, 2017

Postia minulle



Sain sähköpostia ja luvan julkaista sen.


"Kiitos Mänty-taulusta, jonka maalasit pyynnöstäni. Taulu antaa minulle toivonnäköalan.
Olen äidinelämässäni kokenut suuria suruja ja ahdistusta. Pelko on jättänyt minuun jäljen ja haavan. 
Näen taulussasi keskisuomalaisia jyhkeitä mäntyjä, mökkisaaren vahvoja puita. Ne ovat kestäneet pohjoistuulet ja myrskyt. Mäntyjen takaa näen valon. Aurinko on, vaikken sitä aina näe. 
Viime syksynä, kun poikamme olivat hirvittävässä autoa onnettomuudesta, katsoin mökin ikkunasta männikön läpi järvelle. Aika oli pysähtynyt. Maiseman oli hiljaa. Matka saaresta kaupunkiin oli pitkä ja kyyneleinen. 
Kotona näin taulustasi toivon. Männyt seisovat paikoillaan. Hento valonkajo muistuttaa, että aurinko on. 
Taulusi on nykypäivän tuulahdus vanhanaikaisessa sisustuksessamme, muutenhan asuisimme museossa. 
Virpi, uskallanko kuiskata sinulle, että taulustasi näkyy ikiaikojen Jumalan kädenjälki. Niin kuin hän loi mökkimaisemani, hän antaa karttamerkit minunkin elämääni ja pitää pystyssä.
t. Eija"


Lisää hänen tekstejään blogista Mamman maanantai.





4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!