Taidenäyttelyn avajaiset ;)

Puheita puolin ja toisin. Hymistelyä. Pönötystä...

Tai ei sittenkään mitään näistä. Minulla oli suuri kunnia saada viettää minun, Vernan, Pajun, Taimin, Raitan ja Iiriksen taidenäyttelyn avajaisia aika rennossa seurassa. Pajun eskarin väki tuli katsomaan taulujamme. Lapset lauloivat Mörrimöykkylaulun. Mörrimöykkytaulu olikin sopivasti ensimmäinen taulu. Kiersimme näyttelyn lasten kanssa ja he kommentoivat ihanasti: " Siinä on puolikas enkeli. Siinä lapset ovat lähteneet merenrannalle leikkimään. Miksi tuossa on tuollaista ruttua? "jne Joku kävi sipisemässä äidilleen, että hänellekin pitää käydä ostamassa maalit ja muut vermeet. Tämähän minulla oli tavoitteena. Saada joku innostumaan taiteilusta, jes! (Taiteilun merkityksestä- puheenvuoro myöhemmin blogissani)

Useampi lapsi kertoi pitävänsä eniten Pajun "Iloinen enkeli"- taulusta. Sen olenkin esitellyt blogissani aiemmin. Minustakin se on valtavan ihana taulu. Ja eivätkö nuo pikkutyttöjen peikkotaulutkin ole aika hellyttäviä?

Iloinen enkeli, Taulukokonaisuus: Kun sängyssä lapsia on yksitoista...(Peikkoäidin kehtolaulusta) ja Magdaleenalla sukka on rikki

Ajattelin ensin, etten voi tehdä tästä blogipäivitystä, koska päivitys on kuiva ilman kuvaa. Mutta sitten päätin tehdä näin, niin minun ei tarvitse alkaa kysellä kuvien julkaisulupaa.

Kiitos Herkkusuut ja Sokerihiiret! Toivottavasti innostutte maalaamaan:)

Pystytyspäivä ja aprillipiloja

Näyttely saatiin pystyyn. Siinä vierähtikin yllättäen useampi tunti. Oli ilo saada ystävä avuksi ripustelemaan. KIITOS! On niin huippua silloin, kun ei tarvitse päättää yksin, että mihin mikin taulu sopii.

En huomannut sitä pystyttäessä, mutta kotia tullessa tuntui, että on niin nälkä, jotta päässä pyöri. Olin siinä hötäkässä unohtanut syödä jopa aamupalan. Onneksi se en ollut minä, joka joutui näiden ruokapilojen kohteeksi meillä tänään. Tytöt tekivät pilojaan ja minä sain olla mukana juonessa. Mukavaa, kun saa luvan kanssa huijata kerran vuodessa.

Vieraskirjan unohdin tuoda kirjastolle, mutta vien huomenna.

Onnellisten aamujen taulu

 

Tämä taulu on onnellisten aamujen taulu. Olen maalannut sitä niinä aamupäivinä, kun olen saanut nukkua pitkään (mieheni on laittanut pikkukoululaiset taipaleelle). Näinä aamuina en ole herännyt kännykän herätyskelloon, vaan siihen, kun kaikkein pienin ipana on käpertynyt kainalooni ihan sykkyrälle ja sanonut: äiti. Sellainen herätys on onnellinen herätys. Se saattaa saada laittamaan saunan päälle heti aamusta ja syömään saunassa jätskit aamupalaksi, kuten tänään tehtiin.

Mua joku niin kiehtoo tässä laulussa. Lapsenakin rakastin tätä ja juuri tätä kohtaa laulussa:

                                                           ... ottaisin minä mörrimöykyn, jos vain kiinni saisin.
                                                               Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...

                                                                Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa.
                                                                 Eihän se edes usko, että mörrimöykky on totta...


Lauantaina menen pystyttämään näyttelyä Kuortaneen kirjastoon. Tämä taulu lähtee mukaan.

Maalissa

 

Aika usein minulta kysytään, että maalaanko pensseleillä vai palettiveitsillä? Kerron, että eniten maalaan ihan omilla sormillani ja kämmenilläni. Sormilla saan maalattua pikkutarkimmat kohdat, tai sitten oikein pienellä pensselillä. Käytän myös palettiveitsiä, lastoja, sieniä, harjoja, riepuja... Pesen kyllä käsiäni, mutta aina niis on maalia. Toisinaan nolottaa, kun kädet ovat, kuin autopuolen äijillä....

Ja koska maalailen usein pitkin päivää, en malta vaihtaa aina maalausvaatteita. Siksi ei pidä ihmetellä, että myös vaatteissani on maaliroiskeita.

 

 

 

 

 

Tästä on tulossa ketun ja peikon ystävyystaulu. Tämä on siis keskeneräinen. Ajattelin, että maalaan tästä taulusta sumuisen kesäyön, mutta yksi lapsistani sanoi, että näyttää, että siinä on kevättalvi.

 

 

 

Tänä aamuna tulin niin hyvälle tuulelle, kun sain sähköpostissa kuvan eräästä kodista, johon oli hankittu tauluni. Se näyttää niin hyvin sopivan sinne.

 

 

 

 

 

Tässä taulusta lähikuva. Koko 89x116cm

Kirjastolla

Kävin tänään kuvaamassa Nurmon kirjaston näyttelyä, kun en pystytysvaiheessa hoksannut. Huomenna pitäisi käydä siellä mittomassa muutamaa taulua ja liimailemassa"varattu"- lappuja. Mutta koska en kehtaa laukata siellä kokoajan, mieheni lupautui suorittamaan tämän tehtävän:).

Lauantaiaamuna menen purkamaan Hipun näyttelyä Raaheen ja pikkuveljeni pystyttää samalla sinne omaa näyttelyään. Mitä isot edellä...;)

Vuodenaikoja

 

 

" Ottaisin minä mörrimöykyn, jos vain kiinni saisin"

















 

 

 

 

Tilaustyö
 

 

 

 

Mörrimöykky

 

                                                     Ottaisin minä mörrimöykyn,

                                                     jos vain kiinni saisin.

                                                     Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin....

 

                                                     Vaan, eipä taida meidän äiti

                                                      peikkolasta ottaa.

                                                      Eihän se edes usko että,

                                                      mörrimöykky on totta...

 

Tämä on yksi lempilastenlauluistani. Olen maalannut tämän lastenhuoneen taulun jo monta vuotta sitten. Muistakin ihanista lauluista on tullut tehtyä maalauksia, kuten peikkoäidin kehtolaulu, mirri sairastaa, Magdaleena, Taivaanpii...

Son sika, joka sanansa syö

Sitä näköjään joutuu syömään sanansa ja luopumaan periaatteistaan;) Olen aina sanonut, etten koskaan menisi messuille omien töitteni taakse punastelemaan. En kestäisi sitä tunnetta, että messuvieraat vain vilkaisisivat ja jatkaisivat matkaa, joo ihan kivoja, mutta kukaan ei pysähtyisi tai ostaisi mitään. Tunnen itseni messuvieraana usein kiusaantuneeksi ja miten sen sanoisi; siis tunnen myötähäpeää niitä kohtaan, jotka yksinään nököttävät hiljaa pöytänsä takana, kun kansa vaeltaa ohi.

 

Mutta yllytyshullu kun olen niin, varasin pöydän (oli muuten messujen viimeinen pötä) Muksuexpo messuilta Seinäjoelta 6.-7.4.  http://muksuexpo.fi/. Ja sinne siis punastelemaan ja voittamaan itseni. Meidän isot tytöt ovat lupautuneet kaveriksi ja yksi ystäväni myös, nii josko siitä selvittäisiin. Ohan se hauskaakin, kai?

 

Messuilla myynnissä kortteja, pikkuenkelitauluja ja  isoja peikkotauluja