Joulumarkkinoilla

Eilen aamulla, kun heräsimme oli satanut lunta! Ihanan valkoista ja jouluista! Pikkutytöt heräsivät aikaisin ja huomaisivat lumen. Tekivät eväät ja menivät pihalle aamupalalle. Todella harvinaista, että meidän lapset ovat lauantaiaamuna ennen yhdeksää ulkona.
 
Minä otin mukaani kaksi tyttöä ja lähdimme Lapuan periteisille joulumarkkinoille. Matkalla kuuntelimme joululauluja ja tunnelmoimme.
 
 
 
 
Vanhan Paukun piha-alue oli oikein jouluinen. Päivän mittaan sade muuttui räntäisemmäksi, joten ihmiset kastuivat. Asiakkaita oli alueella todella paljon. Luulen, että tänään on myös paljon väkeä liikenteessä.
 
 
Minun pöytäni sijaitsee Taidemuseon myymälässä. Siellähän on tavallisestikin tuotteitani myynnissä, mutta tänä viikonloppuna paljon enemmän, kuin yleensä. Samassa tilassa pitää markkinapöytäänsä myös Murupumpulan Kristiina.
 
 
 
Museokaupan Pirkko opettaa tekemään mikrouuni huopasydämiä (materiaalimaksu 2e).
 
 
...On hevosajelua, puurotarjoilua, torvisoittokuntaa,  joulupukkia...
 
 


 
 
 
 





 
 
 Taidenäyttelyssä on menossa "Hyäryllistä" - näyttely, joka on erittäin mielenkiintoinen. Tämä näyttely kiinnostaa myös lapsia.  Taidemuseoon on tänään vapaa pääsy.
 
Tämä valuva kynttilä pääsee kuulemma Kiasmaan. Se on tehty purukumista:)!
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lettipäitä
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tämä seinä yksityiskohtineen on minun mielestäni kaikkein mielenkiintoisin ja erikoisin. Tässä riittää katsottavaa ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa. Tämä on yhtä aikaa kaunis ja kammottava.
 

 Lapuan Kankurit viettävät markkinoita uusissa, avarissa tiloissaan.



 
 
 
 
 
 
Ihmeellistä: Olen hereillä 06.00! Olin markkinatunnelmasta illalla niin poikki, että menin nukkumaan jo ysiltä. Se on erittäin poikkeuksellista. Uni ei riittänyt herätyskelloon asti. 
 
Tervetuloa Lapualle!
 
 
 
 

 

 



 

 

 



 



 

 

 

 

 

Lahjatoiveita

 
 
Minulla on yksi poika. Hän on onneksi kiinnostunut tekniikasta ja valokuvauksesta. Minä olen kiinnostunut valokuvauksesta, mutta tekniikka on minulle vaikeaa. Viime keväänä kerroin täällä blogissani ostaneeni Olymbuksen (om-d E-M 10)Seinäjoen Foto Formasta. Olen ollut erittäin tyytyväinen kameraan. Synttärilahjakseni ostin siihen 45mm objektiivin.  Se lisäsi entisestään valokuvaamisen riemua. Kamera on päivittäisessä käytössä.  Enimmäkseen kuvaan tauluja ja lapsia. Jonkin verran myös luontoa ainakin keväällä ja kesällä. Poikani kuvaa enimmäkseen luontoa ja sisaruksiaan, mutta joskus esim. äitinsä sukkia. ( Rakas joulupukki, kiitos näistä sukista vuosia sitten. Ne ovat olleet tosi mukavat. Nykyisin näissä on hyvät liukuesteet, mutta varpaita palelee. Voisinkohan saada tänä jouluna uudet? En tarvitse mitään muuta, paitsi voit sinä tuoda vielä yhden Pandan konvehtirasian. Toivoo Virpi.)
 
 
Kävin poikani kanssa yks päivä Foto Forman ja Olymbuksen järjestämällä kamerakurssilla. Kurssin piti bloggari, valokuvaaja Veera Korhonen. Sain monta hyvää vinkkiä sisällä kuvaamiseen. Minähän tapaan raahata taulut pihalle kuvattavaksi, mutta näin hämäränä aikana siitä ei ole paljoakaan apua. Kurssilla opin säätelemään valkotasapainoa ym. Onneksi otin poikani mukaan. Olemme yhdessä kerranneet kotona kurssin oppeja. Aion mennä joulun alla Foto Formaan ostoksille. Lapsilla on sen suuntaisia toiveita, mutten vielä tiedä, mitkä niistä raaskin toteuttaa. ps.Tämä ei ole maksettu mainos. Olen vain tyytyväinen asiakas.

Tässä aiempi postaus kamerasta
 
 
 
 
 
Eilen paistoi aurinko! Ihan hetkisen vaan, mutta me huomasimme sen yhtä aikaa 4 vuotiaan tyttösen kanssa ja ryntäsimme heti pihalle. Emme pukeneet edes ulkovaatteita. Onneksi, sillä sitä kesti niin hetken aikaa, että olisi ehtinyt jo mennä piiloon sillä välin, kun olisimme pukeneet. Otin kuvan todisteeksi.
 
 
 
    Tämä on uusin tilaustaulu. Lähetin sen eilen matkahuollon mukana Naantalia kohti.



 

Kohtaamisia



Aloitetaan tällä. On tullut jo perinteeksi tämä onnittelujen kerjäys:)
Joulu näkyy meillä: korttikauppa käy vilkkaana. Minä koitan pysyä ajan hermolla ja tilata lisää niitä lajeja, jotka uhkaavat loppua. Muutaman viime vuoden korttimallin saa nyt puoleen hintaan.



Lauantai-iltana saunan jälkeen selasin facea ja silmiin hyppäsi päivitys ..."paikassa Seinäjoki"... Tämän oli kirjoittanut ihminen, johon tutustuin n. 20 vuotta sitten, kun aloitimme työt samassa työpaikassa suunnilleen samaan aikaan. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Meitä nauratti samankaltaiset asiat. Nauroimme paljon. Hän oli avoin ja välitön tyyppi. Puhuimme paljon. Työkaveruutemme ei kestänyt pitkään, sillä lähdimme molemmat jatkamaan opintojamme. Pidimme kuitenkin yhteyttä useita vuosia. Kävimme kahviloissa juttelemassa ja kun perheellistyimme, niin tapasimme toisiamme lastemme kanssa. Jaoimme äitiyden iloja ja haasteita. Jossain vaiheessa hän muutti perheensä kanssa toiselle puolelle Suomea ja minä kohta perheeni kanssa eteläpohjanmaalle. Vuosien päästä löysimme toisemme Facebookista. Harvakseltaanhan nykyisin tulee facea päivitettyä, mutta sen kautta olemme pysyneet vähän kärryillä toistemme elämästä. Lauantaina hän siis oli paikassa Seinäjoki tyttärensä kisamatkalla. Odottelivat junan lähtöä Rossossa. Minä hyppäsin auton rattiin ja olin 10 minuutin päästä siellä myös. Siinä sitten mietimme, tapasimmeko viimeksi tällä vai edellisellä vuosikymmenellä:) . Vaan olipa tosi mukava jutella ja päivittää kuulumisiamme. Oli yhtä helppoa jutella, kuin silloin vuosia sitten. Kiitos facebookin, ajelin hymyssä suin takaisin kotiin. 

Ovat nämä aarteita ihmiset, ystävät vuosien takaa! On ollut kiitollinen mieli tuosta lauantain kohtaamisesta sekä viikko sitten ystäväperheen yökyläilystä. Tämän perhe on ollut ystävämme iät ja ajat. Aina on mukava nähdä. Lapsillakin menee keskenään kivasti. Tulimme lausuneeksi ääneen tulevaisuuden haaveitamme. Ne osuivat osin yksiin. Teimme innoissamme reissusuunnitelmia kahden perheen voimin. Niistä suunnitelmista ja koko heidän vierailustaan olen saanut virtaa marraskuun tihkusateisiin päiviin.
Onneksi voi laitella jo jouluvaloja!


 
 
 

Viime- ja tällä viikolla olen maalannut tilaustauluja. Olen aiemminkin maininnut, että minulla on niitä aloituspäiviä, perusmaalauspäiviä ja lopetuspäiviä. Tällä viikolla on ollut lopetuspäiviä. Olen saanut valmiiksi useamman keskeneräisen taulun.

Eilen vein kolme taulua uuteen kotiin. Ihailin tämän kodin kauneutta, valoisuutta ja sydämellistä tunnelmaa. Tämän perheen lapset ovat muuttaneet omilleen ja pariskunta rakensi itselleen uuden kodin aika lähelle entistä kotia.
Näissä tauluissa näkyy tälle pariskunnalle tärkeitä, rakkaita asioita, värejä ja tunnelmaa.



 
 

 
 
 
 
 
Tänään vein myös tämän koivutaulun taulun tilaajalle.
Taulu sai nimekseen valoisat koivut. Valoisa taulu valoisalle ihmiselle.
 

 
 
 
 
Valoisia päiviä toivotan. Toivotan vaikka keinovaloisia päiviä tai kynttilän valoisia iltoja.
 
 



 

 

Stockholm

Meillä oli vastikään iltasatuna Astrid Lingrenin Saariston lapset. Pitkä satu kesti monta iltaa. Se on älyttömän hyvä kirja. Niin hyvä, että melkein odotin illalla, että pääsin lukemaan iltasatua. Osin sen teksti on vaikeaselitteistä, joten jouduin selittämään toisinaan tapahtumia omin sanoin nuorimmille. Kirjan loppupuolen tapahtumat ovat jännittäviä ja surullisiakin, että siinä on kestämistä:)


Aiemmin syksyllä kävimme Tukholmassa. Laivamatkalla mietin, että missähän sijaitsee Såltrokan? Tästäköhän ne kulkivat veneellään saareen? Kallioiden muodot ovat kiehtovia. Olen halunnut maalata niitä useisiin tauluihini. Minä en nauti olla merellä, mutta rannalla nautin. Melkein kaikki merimaalauksenikin ovat rannalta päin:).

Meidän matkamme sattui yhtä aikaa Helsingin design viikon aikaan. Kävimme Kaapelitehtaalla design marketissa. Väkeä oli tosi paljon ja nähtävää. Nämä viehättivät minua.








 







Nämä Coston hatut viehättivät niin, että yksi niistä päätyi päähäni.

 
 
 
 

















                     Noh, ei varmaan tarvitse edes mainita, että nämä kapeat kujat vaan viehättävät.


Päivä Tukholmassa on aivan liian lyhyt. Mutta jonkin verran saimme ostettua uusia vaatteita ja ihailtua kaupungin kujia. Sää ei meitä suosinut. Kastuimme. Onneksi seura oli tosi mukavaa, joten sateinen sääkään ei haitannut.



 
Tällä reissulla ehdittiin kiertelemään vähän Helsingissäkin.