Pääsiäisjuttuja lasten kanssa osa 1/3


Aamun sikkuraisilla silmillään eskarilainen riensi ensimmäiseksi katsomaan, olivatko herneen versot kasvaneet. Olivathan ne. Tänä pääsiäisenä herneet korvaavat rairuohon, vaikka uskon, että koulusta kantautuu noin viisi purkillista rairuohoa pääsiäisloman aikoihin.





Kun leivoimme, säästimme munankuoret. Lapset sumuuttivat niihin vähän kultaista spraymaalia ja kun se kuivui, niin hiukan vaaleanpunaisella maalilla muutamia vetoja. Istutimme osan herneenversoista purkkeihin ja osan munankuoriin. 




 






 Seuraavaksi kerron kulhoista, joita olemme tehneet pääsiäiseksi.

ps. tässä linkki Vaasan ikkunan digilehteen. Haastatteluni ensi lauantain taidenäyttelyn avajaisia ajatellen. Tervetuloa siis Vaasan Kahvila Ylikivaan 1.4. klo 11.- 13.



Taidetta, jossa on ajatusta

Konto

Häiritseekö kaikuminen?



Olen maalannut jo pitkään perinteisten taulupohjien lisäksi taidetta akustiikkalevyille. Kävin yks päivä hakemassa lisää levyjä KONTOlta. Sain mukaani blogiystäväni Villa Bohemian Hannan. Konton Sami esitteli meille tehdasta ja uusia tiloja, jotka he ovat saaneet. Konton levyt ovat Suomalainen, ekologinen valinta kaikumisen estämiseksi. Suunnittelimme myös uusia yhteistyökuvioita, joista kerron tuonnempana.







Heti kotiuduttuani Kontolta aloin maalata tilaustaulua Kristiinankaupunkin. Kerroinkin tästä postauksesani vierailustani siellä. Pääsin niin hyvään maalausvireeseen, etten malttanut mennä nukkumaankaan. Yöunet jäivät vähän lyhkäsiksi, mutta paikkailin niitä päiväunilla. Tällä viikolla olen maalannut tätä joka päivä. Nyt se alkaa olla viimeistelyä vaille valmis. Tällainen siitä tuli.
Samaan kotiin on valmisteilla toinen isompi taulu. Se on vielä keskeneräinen



Olen saanut joskus asiakkaaltani kivan viestin, että auringonpaisteella (tai kohdevalolla) taulu muuttuu veistokseksi. Tälle taululle taitaa käydä samoin.




Meillä on hiljaista. Monta suurta akustiikkalevyä nojailee seiniä vasten odottelemassa maalausta.

Aurinkoista viikonloppua toivottaa Virpi









Meidän kodin taide

Usein minulta kysytään, että ovatko lapsenne innostuneita taiteilemaan. Ovathan he. Jokainen tykkää piirtää vaikka saattaa se olla niinkin, että maailman kaikki lapset tykkäävät piirtää. Joka tapauksessa piirustuspaperia ja kyniä meillä kuluu ja niitä on aina saatavilla. Maaliakin kuluu osalla porukasta. Silti porukasta erottuvat muutamat, joille piirtäminen ja maalaaminen on erityisen tärkeää. Osa on esim. kiinnostuneempi valokuvauksesta ja videoinnista, kuin piirtämisestä.

Osa piirtää tarkasti ja huolella ja jotkut ovat kuten äitinsä, suurpiirteisiä. Meidän kodin taide on lähinnä lasten taidetta omani lisäksi. Muutamia muitakin teoksia löytyy. esim. veljeni Henrin (Heimoart ) maalauksia.

Eteisessä tulijaa tervehtii iloisia enkeleitä, peikkoja ja eläimiä. On siellä yksi kyyneleinen hiiri, josta itse pidän erityisen paljon. Kaikki tämän seinän taulut ovat lastemme maalauksia.



Tämä on Henrin maalauksesta painatettu a4 printti. Tämä tuo muistoja Tanskan reissulta.




Keittiövahtinamme toimii Oulun toripolliisi. Tykkään tästä tosi paljon. Oulusta on niin paljon merkittäviä muistoja meidän perheelle (tai minulle, miehelleni ja kolmelle vanhimmalle lapselle, jolla porukalla asuimme Oulussa perheemme ekat vuodet)

Tähän hyllyyn on päässeet myös Tallinnan pikkutalot. Olemme tehneet sinne monta reissua ja minä olen heikkona minijuttuihin, kuten nukkekotiinkin, jota pidän myös taideteoksena. Hyllyssä on myös tänä vuodenaikana tyttäreni koulussa tekemä maalaus, toisen tyttären koulussa tekemä Vauvan kasvot - savityö ja kolmannen tyttären taidekoulussa tekemä hauska kissa.



 Tämän taideteoksen ideana on olla filminauhaa. Vanhin tyttäreni teki tämän yläkoulussa.

 Yhden tyttären taidekoulutyö.


 Tämä meidän perhe -maalaus on uudessa saunamökissämme.


Olemme tässä jossakin reissussa ja ihailemme kapeita kaupungin katuja. Kuopus katseli, kun maalasin tätä ja huolestui. " Miten nuo on päästetty noin kauas, ne voi eksyä. " Minä vakuuttelin, että ovat huutomatkan päässä:). Jokainen tunnisti taulusta itsensä.

Samaisessa saunamökissä on myös kesällä otettu perhekuva, taidetta sekin itselaukaisevalla kameralla.

Olohuoneen seinälle on päässyt yhden tyttäremme ulrakuva, josta erottuu kasvot selvästi ja vauva pitelee ihanasti käsiä kasvojensa reunalla.


Tämä grafiikanlehden tein rippilahjaksi tyttärelleni Lapin Yliopiston järjestämällä grafiikan perusopinnoissa.



Omat maalaukseni ovat syntyneet usein jostain voimakkaasta tunnetilasta. En ole maalatessani ajatellut, että juuri tämä maalaus jää minulle, mutta siihen on syntynytkin niin voimakas suhde, etten ole voinut laittaakaan sitä myyntiin.

Tämä mäntytaulu syntyi samaan aikaan, kun tilaustaulu männyistä, josta kirjoitin hetki sitten. Linkki tässä. Tästä taulusta tuli itselleni tärkeä, joten se sai paikkansa portaikosta.



Keskeneräisiä ja valmiitakin maalauksia nojailee seinille lähes joka paikassa...
Taide ei aina ilahduta perheenjäseniämme. Ei ainakaan, jos taulu nojailee jääkaappia vasten.

Tästä taulusta tuli läheinen jostain syystä. Se oli ensin myynnissä, mutten pystynytkään myymään. En osaa selittää, miksi.


Tämän taulun syntymästä olen kertonut joskus kauan aikaa sitten. Linkki kirjoitukseen Syyslaulu.    Se on syntynyt Tove Janssonin syyslaulua hyräillessä. Se syntyi ikävästä läheisten luo, kotiseudulle.  Se on syntynyt ikävästä oman miehen luo, vaikka hän oli siinä, mutta tuntui, että henkisesti kaukana. Tien päässä näkyy ihminen, hän on tulossa lähelle. Vaikka tämä on haikea taulu, se on silti rakkaustaulu.


Tätä maalatessani ajattelin omien ja kaikkien lasten koulun aloitusta, ajattelin maailman rauhaa ja lastemme tulevaisuutta. Tämä syntyi jonkun sotauutisen jälkeen ja koulujen alkamisen aikoihin. Mietin, miten estää koulukiusaamista, siis etteivät omat joutuisi kiustatuiksi eikä varsinkaan kiusaajiksi. Maalasin häivyttääkseni omia huoliani, kuten usein teen. Ihan hyvä keino.



Ylikiva






Tällä viikolla olen vieraillut monessa mukavassa paikassa. Maanantaina kävin Vaasassa ystäväni kanssa. Minulla on huhtikuun ajan taidenäyttely siellä Kahvila Ylikivassa, joten kävimme suunnittelemassa taulun paikkoja ja avajaisia. Avajaiset ja Ylikivan 3v synttärit vietetään lauantaina 1.4.2017 klo 11.- 13.

Tässä linkki kahvila Ylikivan sivuille









Ylikiva on osuva kahvilan nimi, sillä juuri sellainen se on. Se on sisustettu niin, että tulee mieleen, kun olisi jossain toisessa maassa, ehkä jossain keskieurooppalaisessa kahvilassa. Meillä oli lapsia mukana kahvilassa. He viihtyivät hyvin, sillä kahvilassa on kiva leikkipaikka. Kahvilan hinnasto on myös lapsiystävällinen. Ylikivan vohvelipuffet tiistaista lauantaihin: Syö vohveleita niin paljon kuin jaksat. Hinta 10,80, lapset euron per ikävuosi.
















Maaliskuussa juhlitaan

Maalikuun aurinko herättää minut ja varmaan monet muutkin iloon ja eloon. Maaliskuu herättää muistoja, sillä elämässäni on ollut monta merkittävää maaliskuuta. Maaliskuu tuo meille mieheni kansa yhteisiä muistoja rakastumisesta. Emme vielä seurustelleet, joten rakastumisen lisäksi koin myös tuskaa ja ahdistusta. Kun asfaltti alkaa paljastua, ojan vedet virrata ja talitintit laulella, muistan ne ajat, olot ja onnen. Huhtikuu oli jo meidän yhteinen kuu.

Palaan niihin muistoihin maalatessani tämän tyyppisiä rakkaustauluja. Näissä tauluissa on jo huhti- tai toukokuu tai tunnelmallinen elokuu. Niihin tunnelmiin voi onneksi päästä hetkittäin yhä arjenkin keskellä.






Tällaisista fiiliksisitä syntyi myös tämä taulu, joka on  Sisustus Ilona (tuosta linkki blogiin) bloggarin kotona.


Maaliskuussa muistelen myös useamman lapsemme syntymää ja vauva-aikaa. Saimme kolmannen lapsemme, ainoan poikamme maaliskuussa ja siitä kahden vuoden päästä maaliskuussa taas tytön. Synnytyksen jälkeen, kuten rakastuessakin kaiken aistii voimakkaammin. Mielessäni maaliskuu on täynnä aurinkoa ja lintujen laulua. Vatsa on poissa ja loppuraskauden stressi, että milloin hän syntyy, miten synnytys menee jne. Nautin vauvasta ja elämä tuntuu valoisalta. (jos ei lasketa niitä öitä, joita joutuu valvomaan itkevän vauvan kanssa.) 

Muutamien vuosien päästä maaliskuussa saimme kaksosvauvat. Olin olut pitkää sairaalassa ja vahdannut ikkunasta koivun runkoja. Olin huolissani siitä, että vauvat syntyisivät liian aikaisin. Kun vihdoin oli turvalliset viikot ja vauvat syntyivät. Valloittivat minut ja koko perheen. Kaikki oli hyvin. Sen maaliskuun aurinko paistoi kirkkaammin, kuin milloinkaan ennen.





Muutamien vuosien päästä tästä maaliskuussa syntyi yritykseni Keltainen keinutuoli.

Nyt on siis aikaa juhlien!




Onko sinulla muistojen maaliskuita?



ps. Vaasalaiset huhtikuussakin juhlitaan:
kahvila Ylikiva täyttää 3 vuotta ja viettää taiteellisen aamupäivän
lauantaina 1.4.2017 klo 11-13.
Ihania vohveleita, taidetta, elävää musiikkia,
Tervetuloa koko perheellä!












Postia minulle



Sain sähköpostia ja luvan julkaista sen.


"Kiitos Mänty-taulusta, jonka maalasit pyynnöstäni. Taulu antaa minulle toivonnäköalan.
Olen äidinelämässäni kokenut suuria suruja ja ahdistusta. Pelko on jättänyt minuun jäljen ja haavan. 
Näen taulussasi keskisuomalaisia jyhkeitä mäntyjä, mökkisaaren vahvoja puita. Ne ovat kestäneet pohjoistuulet ja myrskyt. Mäntyjen takaa näen valon. Aurinko on, vaikken sitä aina näe. 
Viime syksynä, kun poikamme olivat hirvittävässä autoa onnettomuudesta, katsoin mökin ikkunasta männikön läpi järvelle. Aika oli pysähtynyt. Maiseman oli hiljaa. Matka saaresta kaupunkiin oli pitkä ja kyyneleinen. 
Kotona näin taulustasi toivon. Männyt seisovat paikoillaan. Hento valonkajo muistuttaa, että aurinko on. 
Taulusi on nykypäivän tuulahdus vanhanaikaisessa sisustuksessamme, muutenhan asuisimme museossa. 
Virpi, uskallanko kuiskata sinulle, että taulustasi näkyy ikiaikojen Jumalan kädenjälki. Niin kuin hän loi mökkimaisemani, hän antaa karttamerkit minunkin elämääni ja pitää pystyssä.
t. Eija"


Lisää hänen tekstejään blogista Mamman maanantai.