tiistaina, huhtikuuta 14, 2015

Turklerissa

Tänään aloitimme aamun saunomalla. Sen jälkeen vietimme ristiäisiä nukkevauvoille. Minä lupasin huolehtia tarjoiluista. Ihan onnessani sekoittelin lihapullataikinaa ja keittelin omenateetä. Enhän ollut tehnyt ruokaa kokonaiseen viikkoon. Pullat uuniin ja valokuvaamaan marsuvauvaa. Intouduin niin, että unohdin uunissa olijat ja tulikin mustia lihapullia.

 

Harmittelimme porukalla hajamielisyyttäni ja pienimmäinen herjasi, että äiti on kämmäri. No, söimme siis ristiäisissä omenateetä ja keksejä. Olisimme voineet viettää toisetkin ristiäiset, mutta emme tiedä vielä marsuvauvan sukupuolta. Toissapäivänä, kun olimme vielä  Turkissa, sain viestin pojaltani, että meille on syntynyt marsuvauva ja se on aivan ihana! Olimme ostaneet eläinkaupasta kaksi poikamarsua tai olleet ostavinamme. Hauska vahinko! Mutta nyt olemme hieman ihmeissämme ja soitelleet eläinkauppaan kysyäksemme lisäneuvoja tilanteeseen.



Tytöt kielsivät ottamasta luonnoslehtiötä lomaressulle, mutta luulen, että lomareissun tunnelmia tulee seuraavissa tauluissa näkymään. Tässä muutamia kuvia matkalta. Oli rentoa, huoletonta ja lämmintä. Jotkut päivät olivat tuulisia ja yhtenä päivänä sateli hiljalleen. Sen päivän vietimme markkinoilla Konaklissa ja ostoksilla Alanyassa. Konakliin menimme taksilla. Se maksoi vain muutaman euron. Alanyaan menimme bussilla, joita kulki muutaman minuutin välein hotellimme läheltä. Tosinaan bussit olivat täpötäysiä ja hien hajuisia, mutta ei se niin väliä. Ihmiset ovat eritäin ystävällisiä ja hyväntuulisia. Ei tarvitse olla kuin pihallaolevan näköinen, niin joku tulee kysymään, että miten voin auttaa, mitä etsit...

                                              Iloiset rappuset
 
                                             
 

                                                 Aamu-uninen katu Konaklissa

 

                                Mandariinipuita näkyi pitkin kaupunkia

                                Kanat kaupungilla:)


 
 


                                Torilla



Olen käynyt Turkissa kaksi kertaa aiemmin. Kymmenen vuotta sitten Alanyassa ja pari vuotta sitten Istanbulissa. Istanbul on ehdottomasti kokemisen arvoinen kaupunki!
Tällä kertaa olimme Turklerissa (en osaa laittaa pilkkuja tuon u:n päälle). Se on pieni kylä 20km päässä Alanyasta. Olimme Eftalia Acua nimisessä hotellissa. Tällä alueella on neljä hotellia ja iso vesipuistoalue hotelliasiakkaiden käytössä. Hotellien välissä oli pieni laidun, jossa köpötteli lauma vuohia ja kukko kiekui lähipihalla aamuisin.

 
 

                          Siivooja oli luonut joku aamu meille tällaisen nokkavan kaverin




                               Tuulinen päivä
 

 


Minä nautin ennen kaikkea siitä, että sain vain olla ja sain syödä hyvin laittamatta itse ruokaa. En ole aiemmilla lomareissuillani viitsinyt istua tai makoilla auringossa. Se on tuntunut ajan haaskaukselta. Olen tahtonut nähdä ja kokea ja tutustua uuteen erilaiseen kulttuuriin. Tällä kertaa olin kai niin väsynyt tai ollut niin täynnä ohjelmaa ja menoa, että paikallaan oleminenkin tuntui oikein hyvältä. Luin kirjoja auringon lämmössä, kun tytöt riehuivat vesipuistossa ja meren aalloissa. Käveleskelin pitkin rantoja. Kuuntelin aaltoja ja haistelin merta. Miten ihana tuoksu siinä onkaan! Se on kaikkialla maalimassa sama se tuoksu ja ääni.






 
 
 


 

Ruoat olivat hyviä ja nautin yrttien ihanasta tuoksusta. Jälkiruokapöydän ääressä voin sanoa, että moni kakku päältä kaunis... Yritin kyllä maistella mahdollisimman montaa lajia, mutta mistään en tykännyt. Näin jälkikäteen voin sanoa, että onneksi. Olen nimittäin heikko vastustamaan kiusausta, mikäli ne tulevat suklaan muodossa. Tytöt söivät jäätelöitä kilpaa ja omenateetä me litkimme litroittain.



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ja omenateetä kannoimme kotiin sen verran, että sen latkiminen voi vielä jatkua vähän aikaa.
 
 
Kameran takana oli pääosin Pihla, mutta jonkin verran minäkin...
 
 
...mutta tämän kuvan otti Viena

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!