Moderinia taidetta pohjalaistaloon

Sinä aamuna minua jännitti aikalailla. Jännitti samaan tapaan, kuin alkuvuosina taidetta tehdessäni, kun laitoin taulun kuvan tai menin näyttämään taulua eka kertaa tilaajalle. Ainahan se jännittää jonkin verran, mutta tänään erityisen paljon...

 Kävin suunnittelemassa tauluja tässä kodissa etukäteen.  Tämä koti on erittäin komea pohjalaistalo peltolakeuksien keskellä. Toisen taulun oli määrä tulla lipaston ylle eteisaulaan. Se näkyy heti ensimmäisenä, kun kodin oven avaa. Toinen samaan tilaan, portaikkoon. Mittasimme yhdessä sopivat taulukoot, sellaiset, kuin silmä sanoo, että tähän tilaan tämän kokoinen. Talonväen toiveena oli, että taulut olisivat harmonisia. Sain oikeastaan ohjeeksi vain, että maalaa meille abstraktit taulut; Harmonia 1 ja Harmonia 2. Ehdottivat, että toinen voisi olla tummempi ja toinen vaaleampi taulu. Sanoivat, että tauluissa saa olla myös väriä, mutta sain vapaat kädet sen suhteen. Minä aistin kodin tunnelmaa ja väritystä ja aloin mielessäni maalata tauluja. 

Kun suunnitteluhetken jälkeen ajelin peltojen keskellä, aurinkoista tietä eteenpäin olin onnellinen. Tunsin, miten rakastan tätä työtä ja miten iloinen olin tästä tilauksesta, jolle sain aika vapaat kädet. Sain onnekseni taulupohjat hetimiten. Päätin, että aloitan maalaamisen mahdollisimman pian, jotta muistan mahdollisimman hyvin kodin tunnelman. Halusin tuoda tauluihin valoa, vapautta, positiivista energiaa harmoniaa ja musiikkia, sillä ne asiat kuvaavat mielestäni tätä kotia ja perhettä.

Tämän taulun suunnittelin jo mielessäni aika tämänlaiseksi. Päätin, että tauluun tulee lakeus ja musiikki. Tämän pitkän, kapean taulun koko 70x180cm ajattelin eteisaulaan. Tähän tauluun maalasin aamun valoa. 

Tämä toisen taulupohjan, koko 110x150cm, otin esiin hiljaisena kesäyönä. Päätin, etten suunnittele taulua juurikaan, muuta kuin että tämä se tummempi taulu. Mietin vain kodin tunnelmaa ja annoin mennä. Ajattelin lakeutta, mutta kai myös veden heijastuksia, kuten tauluissani tapaa olla. Laitoin tauluun murrettua oranssia, ruskehtavaankin taittavaa, mustaa, harmaata, valkoista ja jotenkin koin, että molemmat taulut vaativat vähän kullan hohtoakin. 

 Minä nautin suunnattomasti näitä tauluja maalatessani. Olen maalannut  viime kuukausina vain vähän vauvan hoidon lomassa. Olemme myös reissanneet kesällä paljon. Reissuilla olen toisinaan haaveillut pääseväni maalaamaan. Luulen, että tauot maalaamisesta ovat olleet hyväksi minulle. Olen löytänyt uusia värejä ja uusia maalausideoita. Kun sain nämä taulut valmiiksi, kuulostaa leuhkalta, mutta pidin niistä paljon. Tällä kertaa sain myös taulut valmiiksi huomattavasti nopeampaa, kuin olin ajatellut.

Yleensä laitan taulun tilaajalle kuvia etukäteen kommentoitavaksi. Jatkan kommenttien pohjalta taulua. Saatan muuttaa jotain kohtaa tai lisätä väriä tai vähentää sitä. Usein minun ei tarvitse tehdä enää mitään kuvan laittamisen jälkeen, vaan saan vapaasti viimeistellä taulun. Melkein joka kerta onnekseni, taulua viedessäni, asiakas sanoo sen olevan ihanampi, kuin kuvissa. Tämä on musiikkia korvilleni! Usein kuvissa ei näy esim. struktuuripinta.

Tällä kertaa minulle tuli fiilis, etten laita kuvaa lainkaan, vaan vien suoraan taulut koetille. Siksi minua taisi jännittää erityisen paljon.

Kun avasin oven, taulun tilaajaperheen vanhemmat myönsivät itsekin jännittävänsä. Ennen kuin näytin taulun, sanoin, että tärkeintä on, että he sanovat rehellisesti, tykkäävätkö taulusta. Pahinta minusta olisi, että he sanoisivat, että ihan kivoja ja ajattelisivat, että "Voi ei, mitä töherryksiä!"

" Tämä on sun kaunein taulu"- kuulin. Mikä helpotuksen huokaus! Tuli mahtava fiilis, kun huomasin, miten hyvin taulu sopi lipaston päälle eteisaulaan. Värit täsmäsivät mielestäni täydellisesti hirsiseinään. Kuitenkin minua häiritsi taulun vasen alareuna. Käytin vielä taulua kotona ja maalasin alareunaan hieman tummahkoja sävyjä ja valkoista, jotta sain tasapainon tauluun.

Toisen taulun nostimme portaikkoon ja siihen se jäi. Se on aika voimakas teos. Se sopii erityisen hyvin korkealle. Olin onnellinen huomatessani, että se kävi siihen niin hyvin ja varsinkin siitä, että taulun tilaajat pitivät siitäkin!

Sain vielä myöhemmin viestin, jossa sanottiin: " Kuinka oot osannutkin maalata noin hienot taulut. Täytyy aina pysähtyä katsomaan. "

No, tulipa tästä nyt hehkuttava postaus, mutta sallittanee, kun nyt siltä tuntuu:)

Rakkaita tilaustauluissa

Usein minulta kysytään, että kumpia maalaat mieluummin, omia aiheita vai tilaustauluja. Minä tykkään molemmista. Niiden välinen tasapaino on parasta. Tarvitsen omia aiheita ja sytyn niistä, mutta miten paljon köyhempi aihepiirini olisi, ellen saisi aiheita toisilta. Kun maalaan toiselle taulua, ajattelen häntä ja eläydyn hänen tilanteeseensa, mutta samalla käyn läpi omia tunteita ja tunnelmia. Niitäkin jää tauluun. Siksikään ei koskaan synny kahta samanlaista taulua. En tykkää kopioida edes omia maalauksiani.

Tilaustaulujen tekemisessä on sellainen kiva lisä, että pääsee vuorovaikutukseen toisen kanssa.  Tilaustauluja suunnitellessa on syntynyt monta mukavaa keskustelua. Olen kuullut monta elämäntarinaa. Olen saanut maalata monta perhettä, pariskuntaa, lasta, järvenrantaa, meren selkää, mummolan rakennusta, koivukujaa... Monta tyyntä tunnelmaa, monta muistoa matkoilta.

 Tämä taulu kertoo tilaajaperheelle rakkaasta harrastuksesta ja tällaista maisemaa näkyy heidän ikkunastaankin. Värit tauluun valittiin kodin sisustuksesta.

 Tämä tilaustaulu on lahja isovanhemmille. Tässä on lastenlapset (rivi serkuksia) keijuina ja peikkoina kuvattuna.


Tässä eräs pariskunta, joka kihlautui tunturimaisemissa.

Muistan, että ensimmäisiä tilauspiirustuksia tein jo ala-asteella. Yläasteella se oli jo urakointia. Aiheet olivat kovin yleviä;), kuten sivuprofiileja ihannemiehistä. Tilaaja kertoi toivoiko piirrustuksen miehelle vaalean pystytukan takapiiskalla (Mattinykästyyliin) vai tummat niskakiehkurat (muistanette 90 luvun muodin?). Siihen sitten kivipestyn farkkutakin kaulukset pystystyyn tai nahkarotsin ellei jopa piloottitakin.  Palkkaa en näistä tilaustöistä saanut, enkä kaivannut. Olin aika otettu, että niitä tilattiin. Yksi varjopuoli kuitenkin tässä oli se, etten muistanut kuunnella tunneilla, sillä keskityin tilaustyöhön, joka piti saada valmiiksi ennen seuraavaa välkkää.  Seuraavalla välkällä sain ohjeet seuraavaan työhön ja taas kului yksi hissan tunti kuin lentämällä.


Reilu kahdeksan vuotta sitten aloin tekemään enemmän tilausmaalauksia.  Olin pidemmän jakson sairaalassa. Jouduin sinne vaakatasoon, etteivät kaksosvauvat olisi syntyneet liian aikaisin. Silloin minulla oli hyvin aikaa piirtää ja maalata. Maalasin omia aiheitani, mutta silloin tällöin niitä tilasivat vieruskaverini, joku henkilökunnasta sekä ystäväni. Sain paljon positiivista energiaa näistä tilauksista. Silloin maalasin paljon enkeleitä.

Hassua, että kun kaksoset syntyivät, maalausintoni vain kasvoi. Sehän oli elämäni hektisintä aikaa. Meillä oli monta pientä lasta, mutta aina löysin jonkun pienen hetken maalaamiselle. Ehkä se aina on niin, että aikaa löytyy siihen, mitä todella paljon haluaa tehdä. Minä keskityin lasten hoitoon ja maalaamiseen. Koti ei tainnut silloinkaan olla viimeisen päälle järjestyksessä eikä kaapit ojennuksessa. Nyt meillä on siihen nähden hyvin rauhallista, vaikka perhe on kasvanut tuosta kahdella lapsella. Maalausinto on jatkunut ja näyttää jatkuvan. Siivousintoa ei edelleenkään. Tänään kylläkin olen imuroinut ja luutunnut ja vähän loikkinut lumihangessa, kun sitä nyt tälle talvelle eka kerran tuli ihan kinoksiksi asti.



Tässä näkyy kulmaa pariskuntataulusta. Sain tämän valmiiksi viime viikolla. Se on päässyt jo seinälle.

...sain juuri kuvan heiltä. Huomaatko maalauksesta enkelin?

Tänään olen myös viimeistellyt tätä tilaustaulua, johon on hahmoina erään perheen tyttöset ja pieni koira.  Minulla on keskeneräisenä kaksi muutakin "rakkaat lapset" tilaustaulua. Lähdempä jatkamaan niitä.

Mukavaa viikonloppua ja -hiihtolomaa niille, joilla sellainen nyt alkaa! t. Virpi

"Pikkuusen paree"

Kävin viemässä lauantai-iltana taulut nyt lopullisesti tähän asuntomessukotiin. Siellä oli menossa sisustuksen viimeiset silaukset. Kuvaukset alkavat tällä viikolla.  

 

 

 

 

 

 

Messukohde numero 42 sijaitsee aivan alueen alussa, jos tullaan Törnävän sairaala-alueelta päin. Tässä

Kuvassa tuo oikean puoleinen risteyksessä oleva valkoinen koti.  

 

 Kuva otettu Asuntomessujen nettisivuilta

 

Tämä koti on Finlamellin Timberkoti. Se on talon asukkaiden toiveiden mukaan muokattu Kaisla 160
vakiomallista. Talossa on  isot lasiseinät, jotka luovat siihen avaran ja valoisan tunnelman.

Talo on rakennettu nelihenkisen perheen kodiksi. Tämä on siis ihan aito koti, johon tämä perhe muuttaa messujen jälkeen. He myös sisustavat kotinsa juuri heidän kodikseen. Suunnittelussa on
huomioitu, että tilat toimivat vielä lasten muutettua pois kotoa. Neliöitä on käytetty
yhteisiin oleskelutiloihin ja terassiin.

Talon asukkaat halusivat ottaa talon joka vaiheessa huomioon laadun. Niinpä talokin sai nimekseen
"Pikkuusen Paree". Nimi on annettu pilke silmäkulmassa. Koti on hyvin tehty, kaunis ja yhtenäisesti sisustettu, muttei mitenkään pröystäilevä nimestään huolimatta;). Minusta se on ennen kaikkea lämmin ja sydämellinen koti, ihan asukkaidensa näköinen. Olen nimittäin käynyt taulujeni kanssa tässä kodissa niin monta kertaa, että olen oppinut tuntemaan vähän sen asukkaita.

Huoneistoala: 147 m², 4h+k+rt+s+autokatos ja varasto

 

 

Tämän kodin sisustustuksen on suunnitellut perheen kanssa yhdessä Sisustussuunnittelu Mäkelä& Roos:sta Nina Mäkelä

 

Tähän kotiin olen saanut tehdä kaksi isoa maalausta tilaustyönä. Olohuoneen taulun nimi on " Tänne palaan". Siihen on kätketty mukavia muistoja matkalta, matkoilta. Toinen taulu on sijoitettu makuuhuoneiden lähelle ja siihen asukkaat toivoivat kaisloja ja aamun tunnelmaa. Ajatus siitä, että joka aamu saa aloittaa alusta ja nähdä uuden päivän valon. Taulu sai nimekseen " Sarastus".

 

 

Kihlajaisista markkinoille

Aurinko

Aivan aluksi täytyy pahoitella. En osannut arvioida joulukorttimenekkiä ja usea malli on loppuunmyyty. En viitsinyt teettää lisää, kun korttisesonki on niin lyhyt. Olen joutunut myymään eioota, mikä on harmittavaa.

Eilen vilahti aurinko. Ihan pienen hetken vain, mutta vilahti kumminkin. Yksi pikkutytöistämme mietiskeli, että on ihan sellainen ilma, että tulee hamppari mieleen. Minä auringosta innostuneena ymmärsin heti vihjeen ja kävimme syömässä roskaruokaa. Olimme liikkeellä jo aamusta, sillä oli 2 ja 4 vuotiaiden neuvolakäynnit. Seinäjoen kirjastolla oli tonttuaskartelupaja, joten kävimme sielläkin. Kuvassa on meidän tyttöjen tontturivi. Seinäjoella on aivan erityisen ihana kirjasto. Siellä on kiva käydä lasten kanssa.

Tilaustauluja

 

Viime viikonloppuna olimme Oulussa ja Raahessa. Oli monta hyvää syytä.


Vein tauluja: Ensin lähtivät kyydistä taulut, jotka olen esitellyt täällä.

Liminkaan lähti tämä ja toinen taulu, jossa oli kuvattuna hevosia. Hevoset ja raviurheilu on tämän perheen tärkeä harrastus.  Hevostaulun unohdin kuvata ihan valmiina, joten sen kuvaa en voi laittaa, mutta...

tämän toisen, isomman taulun kuva on tässä. Sen nimi on elämän onni. Se kuvastaa toivoa, merta, valoa, elämän onnea, johon kuuluu tyyynet ja tuuliset veet. Taulu on iso, 80x150cm. Saanen myöhemmin kuvan taulusta seinällä, niin näkee koon paremmin.

 

 
 
 

 
 
 
Ouluun kahteen eri kotiin nämä:

 

Tämä taulu tulee olohuoneeseen. Siihen toivottiin kuvattavan seesteistä, onnellista olotilaa. Taulun koko 60x160cm.

                                         Tyttö ja iloinen perhonen
                                         Tämä taulu tulee pienen tyttösen huoneeseen.
                                         Taulun koko 65x80cm

Hiimailua ja kihlajaiset

 

Viikonloppu oli hyvin tunnerikas. Kävin katsomassa rakasta sukulaistani sairaalassa. Surin hänen tilannettaan ja iloitsinkin. Hänen huumorinsa oli tallella, joten tuli välillä valoisakin olo. Hiimailin kaupungilla. Kävin mm. Musiikki Kullaksella, jonne on aina päästävä Oulussa käydessäni. Ostin mm. Sofia Magdalena kuoron levyn: Omenankukkia. Ostin myös siskoltani tämän Lintujen joululaulu levyn, jota kuuntelimme automatkalla ja se on nyt soinut kodissamme.
Tytöt kävivät moikkaamassa toripolliisia, mutta minä en tarjennut. Torinrannassa tuulee aina. Kävimme tietysti katsomassa myös Stokmannin jouluikkunan.

Juhlimme ihanan parin kihlajaisia sekä itsenäisyyspäivää laulaen
syöden ja jutellen.

Hyvä taide luo hyvää tuulta. Kävelimme tuulessa ja sateessa kaupungilla. Liukastelimme jäisillä, märillä teillä. Kengät kastuivat ja emme meinanneet löytää oikeaa bussipysäkkiä (onnikkapysäkkiä Oululaisittain). Yhtäkkiä huudahdin: Kattokaa! Kaikki pysäkillä olijat kääntyivät ihmeissään katsomaan. Olin tarkoittanut vain hihkaista tytöilleni, että hoksaavat kääntää päänsä, sillä huomasin niin ihanan ja hauskan patsasjonon. Jonon etupäässä istui tämä poika. (Muita kännykällä räpsimiäni pimeitä kuvia en viitsi julkaista)

 Maalaismarkkinat torikeskuksessa

Ensi viikonloppuna on  Jouluiset maalaismarkkinat Seinäjoen Torikeskuksessa. Minulla on yhteispöytä Tuulihattujen kanssa. He myyvät omia leivonnaisiaan ja mun tauluja(enimmäkseen enkeleitä ja tonttuja). Maalaismarkkinat on meille jo vuosien perinne. Odotettu tapahtuma, johon minä en ole vielä koskaan osallistunut. Tytöt ovat halunneet hoitaa tämän tontin ja tienata joulurahojaan. Sitä paitsi olen kai jo kertonut ujoudestani omien töiden edessä. Minussa ei ole oikein torimuijan itsevarmuutta.

Minä aion käydä lauantaina myyjäisissä Seinäjoen seurakuntatalolla- ihan ostoksilla. Haen perinteisesti ainakin lanttu- ja porkkana ja maksalaatikot sieltä. Viimeisin näistä ei ole mielestäni joululaatikko, mutta mieheni mielestä ehdottomasti on, joten aina se on meidän joulupöydässä.

 

 

ps.  Aiheesta sivuun, mutta kun joulusyömiset tulivat mieleen, niin meidän aaton joulupöytään tulee tänäkin vuonna jouluhalko. Tällä kertaa sen sisällä on  pähkinäsuklaalevitettä ja lakkahilloa. Kertokaapa muita ideoita joulun kahvipöytään. Olemme saamassa joulupäivänä sukulaisia Turusta, joten olisi kiva keksiä jotain uutta...

Tilaustaulut- Muistoja matkan varrelta ja kuunnellaan kesäiltaa

Sain siskoni kylään. Mukavaa!
Tänään olen maalannut yhtä vaaleanpunaisella höystettyä lastenhuoneentaulua sekä aloitellut hevostaulua.
Viikonloppuna sain valmiiksi tämän Muistoja matkan varrelta- taulun.

 

Samaan kotiin tulee tämäkin taulu.

 

Molemmissa tauluissa on kuvattuna tälle perheelle tärkeitä asioita. Yhdessäoloa, seesteistä tunnelmaa, reissuja, lomaa... Maalauksen värit on otettu kodin muusta sisustuksesta.

 

Näitä maalatessani matkasin mielessäni mökkirantaan. Melkein kuulin korvissani kesäillan ja -yön äänet. Tunsin, että kiire katosi. Toivon, että tätä taulua katselleessaan, perhe pääsee tunnelmaan, jota yritin maalata. Tai omanlaiseensa, omiin muistoihinsa, mutta toivon, että heilläkin tulee kiireettömyyden tunnelma.

 

Ylemmässä taulussa ei olla Suomessa. Lomalla ollaan ja kai mietitään, että mennäänkö mekin markkinoille...

 

Nämä taulut eivät ole vielä päässeet lähtemään tilaajaperheen kotiin. Ne on hyväksytty kuvien perusteella. Toivon, että ne sopivat siihen kotiin hyvin. Ehkä laitan tänne vielä kuvia näistä sitten, kun ovat seinällä.

 

 

Aamulla mennään laulamaan ihanalle neidille 4v! Hän ei meinannut saada edes unta, kun meinasi jännittää huominen synttäripäivä.

 

 

Tiistai-ilta takkatulen ääressä

 

 

 

 

 

On tavanomainen tiistai. Olen nimennyt sen hiljaiseksi tiistaiksi. Olen kotona melkein yksin (yksi kokeeseen lukija jäi tällä kertaa kotiin). Tiistai-iltaisin olen erittäin tehokas työihminen. Siivoan, maalaan ja saatan istahtaa koneenkin ääreen. Takkatuli on vakioseuralaiseni. Tänään laitan materiaalia tuleville kotisivuilleni. Ne aukeavat, kun olen saanut laitettua riittävästi kuvia, eli aika pian.

 

Postiin lähti tänään pino kortti- ja kalenteritilauksia. Tämä enkeli lähti myös postin mukaan. Suuremmat taulut tapaan lähettää Matkahuollon mukana.

Tänään sain yhden tilauksen mukana ihanan viestin. Se meni jotenkin näin:
"Kettu ja talitintti" -kortin kettu on vienyt palasen sydämestäni. Se ilme! Tämä kettukortti on meillä jääkaapin ovessa muistuttamassa lempeydellään tärkeistä asioista.
Kiitos siitä."

Jotain tällaista yritin maalatessani taulullani kertoa. Tässä se oli sanoitettuna aivan huipusti:)

Viime päivät olen maalaillut isoja tilaustauluja. Olen lähetellyt niistä kuvia ja muuttanut ja jatkanut asiakkaiden toiveiden mukaan.  Kohta saan viettää lopettajaisia:)

 

 

                            Tässä vain osa taulusta. Taulun koko 120x160cm

 

                                                             Taulun koko 110x150cm

 

Paljastan kaikista tauluista tässä vaiheessa vain pienen siivun. Kun ovat valmiita tai kun ovat seinillä, näytän koko taulun.

 

                                                        Taulun koko 70x160cm

 

 

 Taulun koko 60x75cm

 

Mukavaa loppuviikkoa toivottelee Virpi