Haaveet kutistuvat ja lapset käyvät kotikoulua

Huh, mikä määrä helmiviestejä! Jokainen ope on laittanut jokaiselle lapselle muutamia viestejä, kuten kuuluukin. Meinaa vaan ylittää kapasiteettikykyni tällainen määrä informaatiota. Ehkäpä tämä tasaantuu ajan myötä. Minulla on nyt kotikoulussa 7 oppilasta. Opettajana toimiminen onkin ollut yksi haaveammateistani. Mahtava mahdollisuus, ajattelin ensimmäisten minuuttien aikana. Sitten joku oppilaistani esitti kysymyksen, jota en ymmärtänyt, toinen alkoi kohta vänkyttämään vastaan ja jonkin ajan kuluttua kolmas heitti kirjan nurkkaan ja neljäs mökötti, kun viivotin oli hukassa. Aina olen opettajia arvostanut, vaan kylläpä nousi arvostukseni ihan uusille urille. Sovimme sitten ihan yhdessä, että jokainen tekee annetut tehtävät itsenäisesti.  Lukiolainen auttaa tarvittaessa 9-luokkalaista, joka auttaa 7-luokkalaista, joka auttaa 6-luokkalaista jne. Saavatpahan kertausta jo opittuihin asioihin. Ovat kyllä aina ihan ilman käskyä auttaneet nuorempiaan, jos läksyissä on ollut pulmia. Minä toimin lähinnä valvojana ja otan enemmän roolia, kun koittavat kuviksen, köksän tai kässän tunnit. 

                                                                         Elämän voimaa


Eilen lukiolainen kirjoitti viimeisen aineensa ja huokaisen helpotuksesta! Jännitin kovasti, että jos saamme taudin tai karanteenin ennen tätä päivää. Tiedostamme toki, että on mahdollista, että kokoontumisrajoitukset ovat yhä voimassa, kun on yo-juhlien aika. Surullista. Olimme myös päättäneet Vienan kanssa, että kun hänen kirjoituksensa ovat ohi, teemme matkan Italiaan. Emme onneksi ehtineet tilata lippuja. Kun helmikuun loppupuolella tajusimme, että matkahaaveemme kariutuvat, päätimme lähteä lohtumatkalle Ouluun ja Rovaniemelle. Aika pliisulta suunnitelmalta tuntui, mutta kuinkas ollakaan, sekin haave oli liian iso. Tänään hän ajatteli lähteä lähisuolle. Pieneksi ovat haaveet kutistuneet! Mutta kevään tulon aistiminen tuo onnea. Aurinko yhä paistaa ja kurjet huutavat tullessaan.

Valon aalto

Korona on jo vaikuttanut silläkin tavalla, ettei 9- luokkalainen päässyt eduskunnan pikkuparlamenttiin. Samainen poika olisi saanut vaihto-oppilaan meille Espanjasta, mutta koronavirusuhan takia ryhmä ei tullutkaan Seinäjoelle. Hyvä niin, mutta harmittavaa. Täytyy vaan ajatella, että kun monet ovat menettäneet rakkaansa tämän taudin vuoksi, nämä ovat hyvin pieniä harmituksia.

Kotikouluaamut ovat alkaneet lupaavasti, sillä aamuvirkuimmat ovat laittaneet aamupalan valmiiksi ja kattaneet pöydänkin nätiksi. Olemme aina aamupalan jälkeen tehneet matematiikkaa ja äikkää. Sen jälkeen olen luvannut tunnin verran hyppelyä. Kokosimme trampoliinin, joten liikuntatunnit kuittaamme sillä. Yksipuolista liikuntaa toki, mutta tehokasta ja pitkäkestoista. Opettajan auktoriteettini on ollut koetuksella, kun olen yrittänyt saada oppilaitani takaisin koulukirjojen ääreen. Eilen tuli trampalla kuitattua musiikintuntikin. Lapset olivat keksineet hauskan koronalaulun. Nauroin ja ajattelin, etten olisi hoksannut itse pyytää tekemään mitään näin luovaa. Eivät ehkä olisi keksineetkään, jos se olisi pitänyt määrättynä tehdä. Luovuus vaatii joutilaisuutta. Sitä nyt on.

Sinun kanssasi

Kuvistunneilla olemme keskittyneet nyt massatöihin. Yhden tytön kanssa tein massasta iloiset päät kukkaruukkuun. Toisen kanssa teimme pääsiäiskukon. Sen hän päätti antaa pikkuveljelleen 2- vuotislahjaksi. Porukalla teimme massasta pieniä taloja, jotka maalaamme huomenna. Esittelen näitä kuvisjuttuja instastooteissa, jotta jos joku muukin haluaa tehdä niitä omien lastensa kanssa. Itse ottaisin mielelläni vastaan esim. vinkkejä kivoihin matikantehtäviin. Ekaluokan ope oli antanut hauskan kotitehtävän lapselleni. Siivoa vaatekaappisi. Laske, montako kutakin vaatetta on. Voit ottaa kuvan ennen ja jälkeen. Lapseni suunnitteli " unohtavansa" kuvata ennen :).

Toivon sinulle kaikkea hyvää

Kun mietin, miten tästä selvitään, sain juuri silloin watsapviestin, mikä laittoi hymyilemään:
Isovanhempiasi käskettiin lähtemään sotaan. Sinua pyydetään pysymään kotona sohvalla. Kyllä sinä selviät.

Pelko ei ole ainakaan vielä saanut vallattua mieltäni, mutta toivon, ettei korona tule meille ja jos tulee, ettei rajuna tulisi. Minulla on vahva luottamus Luojaan. Hänen tiedossaan ovat päivämme kulku ja elinpäivien määrä. Uskon, että tälläkin koettelemuksella on jokin syvempi merkitys jokaiselle ihmiselle erikseen ja koko ihmiskunnalle. Jo nyt olemme huomanneet valtavasti kiitoksen aiheita. Tiedostaen sen, miten vakava tämä tauti on, toivon, ettei kukaan enää vähättele kotona pysymisen tärkeyttä. Lähes jokaisen lähipiirissä on varmasti ihmisiä, joille tämä sairaus on todella vaarallinen. Kukaan ei myöskään voi olla varma, ettei tauti ole vaarallinen juuri itselle tai läheiselle, vaikkei riskiryhmään kuuluisikaan. Luemme uutisia Italiasta, miten sen terveydenhuolto on lähes romahtanut valtavan potilassuman vuoksi ja miten paljon kuolleita siellä on. Tai luemme Ranskasta ja Espanjasta, miten siellä on ensin kehotettu pysymään kodeissaan, jotta tautia saataisiin hillittyä, ihmiset ovat yhä kulkeneet ja tauti levinnyt ja nyt on jouduttu määräämään ulkonaliikkumiskielto. Toivon todella, ettei meillä tarvitsisi niin rajuihin toimenpiteisiin ryhtyä. Jokaisen suomalaisen pitäisi ymmärtää pysyä kotona, mikäli se suinkin on mahdollista. Emme saisi levittää tautia vain oman mukavuutemme vuoksi. On myöhemminkin helpompi elää sen ajatuksen kanssa, että ainakin parhaansa on tehnyt taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Aika voi tulla pitkäksi, lapset voivat kitistä kaveriensa luo, tekemisen puute voi kiristää hermoja, voi olla tylsää. Ehkä me kestämme sen. Nyt tarvitsemme sitä talvisodan henkeä. Suurperheet ovat siinä mielessä etulyöntiasemassa, sillä kotoakin löytyy kavereita. Meidän kuopus on ihan hihkunut näistä kotikoululaisista. Hän on onnellinen, kun herätessään kotona on muitakin, kuin äiti. Hän tekee palapelejä, kun muut tekevät läksyjään. Perheessämme on nyt kolmas palapelihullu :). Kukaan ei ole vielä ehtinyt valittaa, että olisi tylsää. Siihen auttaa paljon se, että on kevät, joten ulkona tarkenee ja on helppoa keksiä tekemistä.

Olen maalannut vähemmän tilaustauluja, kuin olin aikonut. Koululaisten opetuksen organisointi on vienyt aikaa. Oletan silti pysyväni luvatuissa aikatauluissa. Uskon, että lukionsa päättänyt auttaa koululaisia, kun on vähän huilannut omasta urakastaan. Kohta sitten hänellä alkavat työt. Kevään messut peruuntuivat, niin lisäilin sinne aiottuja tauluja verkkokauppaan. (mm. kaikki tämän postauksen taulut) Verkkokauppaan tästä

ps. Tänään poikamme täyttää 16 vuotta. Veimme aamupalan sänkyyn ja lauloimme porukalla. Taisi siltikin tulla ankea, mutta ikimuistoinen syntymäpäivä. Mitähän sitä keksis? Kun joskus tämä eristäytyminen päättyy, on syytä järjestää monet juhlat!

Ope käski

Kukin vuorollaan avaa kotioven ja kaivaa repustaan pinon papereita: "Nää pittää olla huomiseksi"  Oli Helmitunnusten allekirjoitusta, ryhmätoivelappua, terveydenhoitajan lappua ja ne kaikkein kamalimmat; valokuvauslupalaput. Jos joskus tuskailet täyttäessäsi yhtä tai kahta valokuvauslappua, niin muista silloin minua. Se saattaa helpottaa;). Minä täytän niitä kahdeksalle koululaiselle ja yhdelle päiväkotilaiselle (no, ihan vähän liioittelin, sillä isoimmat saattavat täyttää ne itse, mutta minulle jää se allekirjoitus:)). Minun suurpiirteinen tyylini ei meinaa millään mahtua niihin pieniin ruutuihin. Toivon, että digitalisaatio yltää sille saralle mahdollisimman pian ( ja että niillä jäis muistiin vanhat tiedot.)

Lappujen jälkeen he kaivelevat repuistaan kirjat; "Nää pitää päällystää"- vaativat. Yritän sanoa, että se on turhaa muovin tuhlausta, sillä kirjojen kannet ovat nykyisin niin vahvaa ja muovimaista pintaa, että kyllä ne kestävät. "Mutta, ku ope käski." Minä päällystän ja puhkon ilmakuplia. En ole oppinut, vaikka luulisi näin monen vuoden kokemuksella.

Liimaavat vuorollaan jääkaapin oveen lukkarinsa. Ovi on täynnä niitä. Räknäämme, löytyykö joka aamulle joku, jolla alkaa koulu ekaluokkalaisen kanssa yhtä aikaa. Isompi voi jeesata pientä niinä aamuina, jos en ole kotona. Melkein aina olen.  


Opettelevat koulurytmiin huolettoman kesän jälkeen, stressaavat siitä. Eivät saa iltaisin unta, kun pelkäävät etteivät saa unta. Oppivat kyllä rytmiin ihan helposti, tiedän sen vanhastaan, enkä stressaa yhtään. Stressaan sen sijaan koulumatkan turvallisuudesta. Muistuttelen pyöräilemään tien reunassa ja katsomaan risteyksessä tarkkaan, etteivät varmasti jäisi autojen alle. Toivon jokaisen saavan ystäviä. Muistuttelen kertomaan kaikesta kiusaamisesta ja syrjimisestä, kohdistuipa se itseen tai toisiin. Muistuttelen, ettei heistä kukaan syrjisi muita, ei katsoisi halveksien ketään. Rytmiä yritän opetella minäkin tehdä lupauksia terveellisimmistä elämäntavoista;).

Ilmoittavat edellisenä iltana, että lenkkarit ovat liian pienet ja liikkaa on huomenna tai aamulla, että pyörän kumi on tyhjä. Etsivät aamuisin kadonneita kypäriään ja oikeanparisia sukkia. Ja ihan kohta joka syksyiseen tapaan arki alkaa rullata eikä äitikään jaksa hämmästellä täytettävien lappujen määrää.

Minun syksystäni näyttää tulevan mukava ja työn täyteinen:

* Minulla on maalattavana useampi akustiikkamaalaus tilauksesta.

* Elokuun 18. päivä menen Raahen taiteiden yöhön Kahvila Hippuun. Siellä on minun ja Marika Koskimäki- Ketelän yhteisen taidenäyttelyn avajaiset.

* Syyskuun ensimmäiseksi viikonlopuksi minut on kutsuttu Reisjärvelle opiston yrittäjyyskurssille kertomassa yritystarinani.

* Syyskuussa on myös Habitare 13. - 17.9. Sitä odotan ja jännitän. Olen valmistellut sitä pitkään. Olen käynyt Helsingissä Habitarekoulutuksessa ja suunnitellut yhdessä osastoni sisustajani kanssa meille kauniin tilan. Olemme saaneet todella mahtavia ja mukavia yhteistyökumppaneita, jotka esittelen jokaisen blogissani lähiaikoina. Olen saanut myös huiput esittelijät osastollemme ja yhden bloggarin vierailijaksi:) . Tervetuloa siis osastolle 3c40, piensisustus ja taide - osastolle.

*Syyskuun viimeisenä perjantaina taitaa olla vielä tunnelmallinen ja musikaalinen taideilta Oulussa. Se varmistuu ihan pian, joten kerron sitten lisää.

* Uudet kotisivut ja verkkokauppani aukeaa ihan pian.

Perhereissulta kotiutuessa

Kotipihalla meidät toivottivat tervetulleeksi hyttyset ja seuraavana päivänä sade. Oli vähän hönttänä olo, kuten aina reissusta palatessa. Tätä reissua oli odotettu kaikista reissuista eniten. Tästä reissusta oli puhuttu lähes joka päivä puolen vuoden ajan.

 Marraskuussa meillä oli ystäväperhe yökylässä. Oli pimeää, koleaa ja satoi räntää vaakatasoon. Aloimme haavella kesästä ja mietimme, että lähtisimmekö yhdessä reissuun. Minua paleli, joten ehdotin Espanjaa. Onneksi ystävämme ovat yllytyshulluja, joten se oli sillä päätetty. Meillä molemmilla on isot perheet, joten reissu noin pitkälle vaatii monenlaista järjestelyä, mutta olihan meillä ihan hyvästi aikaa.

Tämän reissun onnistumista jännitimme kai enemmän, kun mitään reissua koskaan ennen. Reissu onnistui reilusti yli odotusten. Ja nyt se on ohi. Haikeaa. Toisaalta on ihanaa olla kotona ja elää arkea. Suomenkin suvi tuoksuu hyvältä. Voimmehan palata kuvin ja muistoin matkalle uudelleen. Voimme haaveilla uudesta matkasta, vaikkei se toteutune ihan lähiaikoina.

 

Aion kertoa reissustamme toisessakin postauksessa, sillä itse luen mielelläni matkapostauksia silläkin ajatuksella, että missä kannattaa käydä. Tätäkin reissua ennen luin monia blogeja, joissa kerrottiin Espanjan reissuista. Niidenkin perusteella päätimme kaupunkeja, joissa vierailimme.

Yhden Espanjataulun olen jo aloittanut. Siinä on valkoisia taloja rinteessää, kuten Rondassa on. Laitan kuvan myöhemmin. Tai tule katsomaan taulua Kesägalleriaani 6.7-7.8 Seinäjoen Torikeskukseen. Kavereinani myymälässä ovat Lumilapset lastenvaatteineen sekä karkkien, hattaroiden ja popcornien kanssa Naurava naapuri.



Ihania kesäpäiviä toivottelee Virpi (joka, pakkaa tällä kertaa asuntovaunua)