perjantaina, heinäkuuta 29, 2016

Isoja ikkunoita





Voisin kirjoittaa Kohtaamisia osa2 postauksen, sillä niin mukavia ihmisiä olen tavannut. Heitä on tullut joka puolelta Suomea. Ovat käymässä asuntomessuilla ja samalla poikkeavat kesägalleriassani. Tykkään!

Kun pojalla ei tahdo riittää sorminäppäryys hattaran pyöritykseen, hän keksii keinot...


Lumilapset aikoivat olla ensin kaksi viikkoa, mutta jatkoivat vielä muutamia päiviä sen jälkeen. Heille on tulossa syysmallistot, joten niissä riittää nyt kovasti töitä. Täältä näet, mitä ihanuuksia heille saapuu. Vähän hömelöltä tuntui, kun tuli yhtäkkiä niin paljon tilaa. Vähän haikealtakin, kun olin niin tottunut höpöttelemään Heidin kanssa. Pikkuipanat pääsivät muutamaksi tunniksi mulle juttukaveriksi Heidin lähdön jälkeen. Olivat ensin ihan innoissaan, mutta hetken päästä jo valittivat, että täällä on tylsää.

Taulut sain paremmin esille, kun lasten vaatteet lähtivät. Se on kiva juttu.  Tämä on kyllä kaunis tila, kauniit, isot ikkunat.





Olemme tehneet Marika Koskimäki- Ketelän kanssa muutamia yhteisprojekteja ja lisää on tulossa...
Tässä on mun tekemä maalaus, jonka päälle Marika tekstasi taulun nimen. Ihailen hänen taitojaan. Tämä taulu on puhuttanut ihmisiä. Toiset tykkäävät tosi lujaa ja toiset ärsyyntyvät. En aio tekstauttaa kaikkia taulujani, mutta tykkään kokeilla uutta ja testailla juttuja.





 Tämä tilaustauluna teetetty koivutaulu lähti tänään kohti uutta kotia.



Tätä tilaustaulua olen maalaillut muutaman viikon melkein joka päivä jatkanut tätä. Taulun tilaaja,  on käynyt katsomassa taulua jo useamman kerran. Siksikin tämä on tuntunut erityiseltä maalaukselta. Ja meri, sitä vaan on niin ihanaa maalata. Olen melkein luullut olevani merellä tätä maalatessani. Meri-ilmasto kylläkin on puuttunut. Ei tuulesta tietoakaan.
Minulla on toki hyvät tilat maalata Torikeskuksessa. Isot ikkunat tuovat valoa, mutta myös lämpöä. Siis kuumuutta. Viluisena ihmisenä kuumuus häiritsee todella harvoin, mutta nyt on ollut muutama tukala päivä.

Sitäkin olen miettinyt, että olen niin tottunut siihen, että maalaan kesät ulkona, että olenkohan muistanut olla siitä riittävän onnellinen? Siis siitä, että saan kesällä olla pihalla kaiket päivät perheeni kanssa. Voisihan minulla olla hyvinkin työ, jossa joutuisin olemaan kesälläkin sisällä. Tämä kesä on monella lailla erilainen.  Olemme tottuneet viettämään karavaanarielämää ja kesäperineteisiimme kuuluu reissu Kuusamon erämaamökille. Lapset kapinoivat, koska se jää tänä kesänä väliin.
Se hyvä puoli on kotona ollessa, että mies saa rakennettua saunamökkiämme pikkuhiljaa.  Marjahullut lapsemme rähveltävät metsässä. Metsä alkaa meidän pihasta.





3 kommenttia:

  1. Tulipa mieleeni että oletko koskaan kuvittanut mitään kirjaa? Tykkään taiteestasi,jokaisessa on jotain herkkää ja ainutlaatuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä laitan heti vettä myllyyn:kuvita siskosi runot,ja siitä kirja 👍

      Poista
  2. Minuun iski ainakin ihan satasella tuo tekstitetty taulu! Ajatus lähti heti laukkaamaan kohti pohjoista, sinne jonnekin missä on tilaa hengittää ja ajatuksen juosta ja missä kiire unohtuu. Minulla on juuri nyt jostain syystä valtava kaipuu pohjoiseen, olen siellä elänyt vain ensimmäisen 1/2 vuottani, mutta kesiä lapsena sitäkin enemmän ja tunnen aina sinne mennessäni jollain oudolla tavalla meneväni kotiin ja vapautuvani. Tosin saman tunteen saan kyllä myös vedenäärellä täällä etelässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!