Vesalla ;)

 Minulla on nyt blogissani muutaman postauksen sarja kesätärpeistä Lakeudella. Houkuttelen siis sinua kauempana asuva kesäreissulle Etelä -Pohjanmaalle ja sinua lähellä asuva harrastamaan kotiseutumatkailua:). Viimeksi houkuttelin Farmariin, joka on tänä kesänä Seinäjoella. Ja tänään...



..."Lähtäänkö Vesalle? " - Meidän lapset kysyvät näin aika usein. Se tarkoittaa, että mennäänkö Keskisen Kyläkauppaan. He haluavat lähinnä pomppimaan. Siellä on nimitäin kiva sisäleikkipuisto. Keskinen on melkein naapurissa, vajaan tunnin matkan päässä meiltä.






Tällä kertaa olin minä, joka kysyin perheeltäni tämän tutun kysymyksen, sillä meidät kutsuttiin testaamaan yö keskisen karavaanarialueella Onnelassa. Tiesivät meidän olevan karavaanareita ja reissaavan isolla porukalla. Tavallisesti aloitamme karavaanarikautemme jo huhtikuussa. Toukokuun lopulle on kertynyt jo useampi reissu. Tämä kylmä ja työteliäs kevät on pitänyt vaunun katoksen alla pitkään. Lienee muillakin sama juttu, sillä näytti siltä, että kaikki Suomen karavaanarit olivat päättäneet lähteä juuri nyt Onnelaan. Noh, tuo viikonloppu oli joillekin pidennetty helatorstain takia ja Keskisellä oli sekä Miljoona Kirppis että Atrian Koko kansan Grillijuhla. Onneksi meille oli varattu paikka, sillä alue oli täynnä. Kaikki eivät päässeet Onnelaan, mutta Keskisen parkkiksellakin on sujuvaa yöpyä. Tämän kesän aikana tulee alueelle lisää vaunupaikkoja, joten sitten sinne mahtuu yöpymään yli 300 vaunuilijaa. Kyläkaupan Karavaanarialueen paikkoja ei voi varata etukäteen. Paikkoja myydään sitä mukaan, kun niitä vapautuu.

Olemme kierrelleet paljon karavaanialueita eri puolella Suomea. On helppoa sanoa, että tämä on yksi parhaimmista. Ensinnäkin suurperheiselle merkitsee paljon se, että Onnelassa yöpyy 20e:lla. Monella muulla karavaanarialueella perusmaksun lisäksi tulee jokaisesta henkilöstä lisämaksu. Tällä kertaa emme yöpyneet ihan koko sakilla, sillä kaksi vanhinta oli Ruotsissa ja kaksi muuta tyttöä yöpyivät Tuurissa ystäviensä luona.

Hintaan kuuluu myös sauna, joka lämpiää kesäisin joka ilta. Osa porukastamme kävi saunomassa. Uimaankin olisivat aikoneet (hrrrr), muttei hoksattu ottaa uimakamppeita mukaan. Tällä alueella on ihan sopivat tontit, ettei ihan kyljessä ole kaverin vaunu. En itsekään stressannut meistä lähtevää meteliä. Eikä sitä tainnut lähteäkään. Simahtivat ipanat aikaisin ja nukkuivat hyvin.  

Karavaanialueen pieni leikkipuisto oli ihan meidän vaunun vieressä. Kiipeilyteline täyttyi hetkessä meidän tenavista ja keinuvuoroja jouduttiin jonottamaan. Onneksi kaupan pihapiirissä ja kaupan sisällä on ihan huiput leikkipaikat. Pihalla on Muumipuisto ja sisällä kaksikin isoa leikki- ja pelialuetta lapsille ja isille tai ainakin siellä niitä oli paljon.

 

 Pitihän ne nämäkin härpäkkeet hommata.

Miljoona Kirppiksellä oli valtavan paljon myyjiä. Kylmä sää ja vihmova sade haittasivat vähän tunnelmaa. Miljoona Kirppis on aarteiden etsijöiden unelma paikka. Siellä oli myynnissä lähinnä keräilytavaraa, kuten hienoja astioita, vanhoja leluja, -tavaroita, kirjoja. Vähemmän oli vaatteiden myyjiä. Jostain syystä tuli fiilis, kuin olisi jossain ulkomailla torilla. Vain lämpö puuttui. Myyjiä siellä oli todella paljon ja asiakkaita myös. Miljoona Kirppis tulee uudestaan elokuussa, eli 19.8.  Paikkavuokra on vain 10e ja alue on iso, 5mx5m. Kirppis on aito kirppis, sillä siellä saa myydä vain vanhaa tavaraa.

 

 Jälkkärijätski Ravintola Onnenkivessä

Kyläkaupan Tivoli on tänä kesänä entistä pidemmän jakson Tuurissa, 23.6. - 11.8.  Kun meille tulee kesävieraita kauempaa, on perinne viedä heidät tivoliin.

 

Keskisen tapahtumakalenteri


Yhteistyössä Lakeudelle.fi kanssa.

Kamera kaulalla

Lähipäivinä olen maalaamisen lisäksi tehnyt toisenlaista taidetta. Olen valokuvannut. Kuvattavanani on ollut surujuhla ja valmistuva nuori. Kuvaaminen on ihanaa! Olen harrastanut valokuvausta tosi nuoresta asti. Ensin vanhempieni kameralla ja rippilahjaksi sain oman kameran. Nuorena kuvasin jonkin verran häitä ja muita juhlia. Siihen aikaan kun piti miettiä oikeaa filmilaatua ja lopputulos paljastui vasta, kun kuvat oli teettänyt. Se teki valokuvaamisesta huomattavasti jännittävämpää, kuin nyt. Yksissä häissä minulla oli liian herkkä filmi, joten kaikista kuvista tuli vähän turhan valoisia. Minua harmitti se suunnattomasti ja sen jälkeen en enää tohtinut lupautua juhlakuvaajaksi. Kuvannut olen silti päivittäin omia lapsia, luontoa ja tauluja. Nykyvuosina olen silloin tällöin kuvannut myös juhlia. Matkoilla minulla on aina kamera mukana. Joskus häiritsee se, etten tahdo osata muuten nauttia kauniista asioista, kun aina katson sitä kameran linssin läpi. Jos kamera ei ole mukana, alan harmitella, Oi ei, mikä ihana talo, ovi, oven ripa. Missä kamera? Aivan kuin kauniit asiat tai hyvät hetket menisivät ohi, jos niitä ei ikuista.

Eivät ne mene, mutta juhliin ja matkoihin on ihanaa palata kuvien kautta uudelleen.

Kun menin kuvaamaan valmistunutta, huomasin kuvauspaikalla, että kameran kortti puuttui. Onneksi kuvauspaikka oli meiltä vain kilsan päässä, joten kävin äkkiä hakemassa. Hautajaiskuvaukseen mennessä tarkistelin moneen kertaan, kortin, pari akkua, laturin...
Sama nuoruudesta tuttu jännittävä tunne hulmahti yli. Nyt ei parane epäonnistua.

Kuvaajana juhlissa on vähän jännittävää, mutta tosi mukavaa olla. Siinä pitää olla jokaisessa tilanteessa mukana. Etsiä katseellaan koko ajan, missä tapahtuu jotain, mitä kuvata. Täytyy yrittää saada linssiin juhlien jokainen vieras ja kuvata eniten lähipiiriä. Samalla on oltava kuin varjo. Kuvaaja ei saisi kiinnittää itseensä kenenkään huomiota. Parasta, kun kukaan ei huomaisi häntä lainkaan. Se tekee myös valokuvaajan tehtävästä mielenkiintoisen. Kameran takana et ole olemassa. Se vapauttaa sosiaalisista paineista, on lupa olla tarkkailija.

Valokuvaaminen on taidetta. Siinä, kuten maalaamisessakin olellista on sommittelu valo ja rajaus ja tekniikka. Koen, että molemmissa vahvuuteni on sommittelu ja rajaus. Maalaamisessa myös tekniikka sujuu mutta valokuvaamisessa se on haastavampaa. Valokuvatessa teen usein yhteistyötä poikani kanssa, joka taitaa tekniikan, niin pääsemme yhdessä parempiin tuloksiin. Tähän aikaan vuodesta olisi oikein herkulliset kuvauskelit, kun vain tarkenisi mennä pihalle ilman kinttaita.

Farmarikesä

Kesä taisi tulla. Vielä viikon ajan on aikaisia aamuherätyksiä, mutta läksyjä ei lienee juurikaan. Meidän kesään kuuluu ainakin reissu Budapestiin. Kotinurkillakin on nähtävää, nimittäin Farmari on tänä kesänä Seinäjoella viikkoa ennen Juhannusta. Farmari oli viimeksi vuonna 2013 Seinäjoella. Lapset ovat monesti muistelleet sitä reissua. Menimme sinne kävellen. Otimme mukaan piknikviltin ja eväitä. Pidimme välillä evästauon ja jatkoimme taas.

Perillä ihailimme lampaita, vuohia, lehmiä, sikoja, hevosia ja alpakoita. Söimme ruokaa katukeittiöstä ja jälkiruoaksi oli jugurttimaistiaisia. Vietimme siellä koko päivän. Tuon reissun jälkeen päätimme, että seuraavana kesänä otamme meille kanoja tai lampaita. Päädyimme kanoihin. Sitä seuraavana kesänä tuli sekä kanoja että possu. Emme kuitenkaan koe olevamme aitoja maalaisia, vaan kovasti on opittavaa maaseudusta ja sen eläimistä.

Tänä vuonna on panostettu erityisesti maku- ja taito-osastoon.  Sieltä saa mukaan ostettavaa lähiruokaa sekä käsitöitä, sisustustuotteita, lastenvaatteita ja taidetta.

Viimeksi löysin Taito-osastolta Napikas nimisen yrityksen, joka tekee ihania lastenvaatteita. Ostin heiltä monta lasten tunikaa ja takkimekkoa. Olen ostanut heitä sen jälkeen useamman kerran vaatteita. Takkimekot ovat ihania kesäiltojen takkeja ja talvisaikaan neuletakkien korvikkeita. Ne ovat kestäviä ja näyttävät hyvältä kymmenien pesujen jälkeen. Napikkaan tuotteet ovat laadukasta, suomalaista käsityötä! Olen iloinen, että Napikas tulee tänäkin kesänä Farmariin.

Farmari on Seinäjoella tänä kesänä 14. - 17.6.



Tulkaapa Seinäjoelle!



Kaupallinen yhteistyö Farmarin ja Napikkaan kanssa.

Mies yllätti vaimonsa

Olin taulujeni kanssa yleisötapahtumassa. Siinä tauolla lukaisin sähköpostini. Oli tullut viestiä mieheltä, joka kirjoitti mm. näin:

"Kerron nyt mitä kuulin vaimolta tässä keväällä. Ihan olimme tuossa arkisissa askareissa ja vaimo siinä yhtäkkiä sanoi " haluan sitten maalauttaa Mäkisen Virpillä 50v. lahjaksi taulun, jonka aihe on, Oi katsohan lintua oksalla puun " . Tietenkin tallensin sen muistiin, mutta samalla ajattelin, jaksanko odottaa vielä n. 9,5v.

Vaimoni seuraa sinun blogeja ja näyttää aina minulle niitä. Hän kävi nyt vasta Hki:ssä ja ilmeisesti siellä päin oli jokin näyttely, siitä hän ainakin puhui. Onhan ne sinun maalaamat taulut jotenkin sellaisia, joita ei monesti näe, ne ovat kyllä vaikuttavia. Päätin tilata taulun heti, mietin samalla, miten saan tilattua, niin etttä se tulisi lahjana ja yllätyksenä, vaikka Äitienpäiväksi."

...Yksi asia on merkittävä, hänellä on suuri sydän.  Hän on kaunis ja aivan ihana ihminen, tärkein ihminen minulle."  

"...ajattelin sitten kokeilla, pystynkö vaimolta salaa tilaamaan tämän."

Luettuani tuon viestin, minulle tuli kyyneleet silmiin. Vähän nieleskellen jatkoin taulujeni esittelyä. Niin kauniisti hän kirjoitti vaimostaan ja halusi yllättää hänet. Tietysti minä lupasin maalata sen taulun ja tietysti äitienpäiväksi, vaikka meinasi kiire tulla.

Pyysin muutamia kuvia heidän kodistaan, jotta näkisin kodin tyyliä ja sen perusteella maalata tyyliin sopivan. Heillä oli erittäin kauniisti, romanttisestikin sisustettu koti, joten linnun laulupuihin tietysti laitoin muutamia kiehkuroita. Mietin tuota laulua, josta he halusivat taulun teettää. Minun mielessäni sen laulun lintu on musta, ehkä mustarastas. Kun laitoin kuvaa kommentoitavaksi, tämä mies sanoi, että hänellä tulee taulun linnusta mustarastas mieleen. He ovat sitä vaimon kanssa kuunnelleet nyt muutamina iltoina.

Kun mietimme, lähetänkö taulun vai tuonko johonkin lähemmäs, niin tämä mies toivoi, että jos toisin taulun itse, niin olisi kunnon yllätys. Niinpä ajelin heidän kotiovelleen ja myönnän, että jännitin ihan sikana. Pelkäsin, että jos se vaimo on yöpaidassaan jo on ihan nolona, kun vieras hönkäisee sisälle. Eniten pelkäsin sitä, ettei hän pidäkään taulusta. Taulu lahjaksi on aika iso riski. Olin valmistautunut ottamaan taulun takaisin (vaikka mua ois niin säälittänyt se mies, jos vaimo ei olisi pitänyt lahjastaan) tai muuttamaan häiritseviä kohtia tmv.

Yllätys onnistui:) Näin vaimon ilmeestä, että hän aidosti piti taulusta heti, vaikka oli hämmentynyt vierailustamme. Olin helpottunut.

Sain parin päivän päästä viestin:

" Pikkuhiljaa alan toipua lauantain yllätysvierailusta. Yllätys oli kyllä täydellinen, en olisi koskaan osannut kuvitella, että kesken arjen leipomusten tulen sillä tavalla yllätetyksi.

Kun huomasin, että tulet autosta taulun kanssa, oli ensimmäinen ajatukseni: "Apua, ei voi olla totta ja minä täällä arkirytkyissä, leivontamyssy päässä..." Siinä leivontamyssyä päästä kiskoessani sanoin miehelleni: "Et oikeasti oo teettänyt SITÄ taulua!" ja samalla kyllä tiesin, että juuri niin hän on tehnyt. Sillä sellainen hän juuri on, rakas mieheni.

Syy siihen, miksi olen halunnut taulun aiheesta "Oi katsohan lintua oksalla puun", on se, että niin usein arjen huolien ja väsymyksen keskellä unohtuu, että elämänsä voisi elää kuin lintu. 

Kuin lintu, joka ei huomisen huolista huokaa, vaan laulaen Luojaansa kiittää 

-ja silti ei puutetta kärsi. 

Olen kokenut, että tarvitsisin taulun muistuttamaan itseäni tuosta laulusta, joka on lempilauluni. 

Ja nyt minä sellaisen taulun sain! Taulun, jonka nähdessäni alkaa laulu soimaan mielessäni 

ja muistan, miten paljosta saan olla kiitollinen elämässäni.

Muistan, miten turhista asioista mieleni joskus kantaakaan huolta ja murhetta. 

Mitä enemmän taulua katson, sitä ihanammalta ja omemmalta se tuntuu. 

Kun katson taulua, mieleni valtaa todella levollinen ja onnellinen olo. 

Sen täytyy siis olla niin täydellinen, kuin mahdollista on. 

Lämpimät kiitokset ja halaukset Sinulle, että olet noin ihanan taulun maalannut! "

Tämä yllätyksen valmistelu sai minut onnelliseksi ja sen miehen onnelliseksi ja yllätyksen paljastettua siitä onnelliseksi tuli se vaimo. Tällaista pitäisi olla paljon enemmän, siis vaivan näköä toisen eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin, mutta varmaa on, että se lisää onnellisuutta.

Siispä haastan sinut tekemään jonkun yllätyksen tai näkemään jollain tapaa vaivaa läheisesi eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin.

Ihanista kevätpäivistä nauttien ja ulkona maalaillen Virpi

ps.
Heimoart kuvasi videon taulun tuomisesta. Käykäähän katsomassa. 

Tunturikoivu

En tiedä, kumpi on ihanampi aamun- vai illan valo. Molemmat kiehtovat. Eilen aamulla ihailin aamun valoa matkalla Mikkeliin.  Ihailin heräävää kevättä ja ensin peltomaisemia ja sitten järvimaisemia. Ajattelin, että muistavatkohan Jyväskylän seudun ihmiset olla onnellisia, kun heillä on niin kauniin järvet.

Asuntomessut ovat tänä kesänä Mikkelissä 14.7. -13.8. Alue on Saimaan rannalla. Maisemat ovat huikean kauniit! Lähes joka tontille on näkymä järven selälle. Ovat varmasti onnellisia kodeistaan.

Messualueella oli kuhinaa, sillä perjantaina on lehdistöpäivä. Kodit pitäisi saada mahdollisimman valmiiksi siihen mennessä.

Vai ottavatko itäsuomalaiset tämän letkeämmin, kuin Eteläpohjanmaalla. Iloisesta itäsuomesta puhuivat ja huitoivat päästäkseen kuvaan:).

Taidettani tulee siellä messualueen ensimmäiseen kotiin, kohde 1. Se on siis aivan alueen alussa Sievitalon koti Tunturikoivu140.

Tämä koti on jo valmis ja sisustuskin hyvin pitkällä. Kattoa ja piha-alueita olivat viimeistelemässä. Tämän kodin hauska ja huomiota herättävä yksityiskohta on nämä keltaiset pylväät terassilla. Tykkään tästä kodista erityisesti, sillä se on sisustettu raikkaasti ja tunnelmallisesti. Se on myös juuri sopivan kokoinen kahden aikuisen ja yhden nuoren koti. Kodissa on tilava, avara olohuone ja sopivan kokoiset makkarit. Terassitilaa on runsaasti.


Tällaiselta näyttää valmis Sievitalojen Tunturikoivu. Kuva otettu heidän esitteestä.

Tämän messukodin sisustussuunnittelijana toimii Linda Baki. Olemme soitelleet ja viestitelleet Lindan kanssa ja näin suunnitelleet maalauksiani. Oli kiva tavata tämä uusi yhteistyökumppanini nyt livenä. Yhteistyömme on sujunut todella mutkattomasti. Mukava, että meillä on jo uusia yhteistyökuvioita vireillä




Tähän kotiin tilattiin iso taulu, jonka pohjana oli talon asukkaiden hääkuva. Valokuva oli otettu Mikkelin Naisvuorelta ja takana näkyi Mikkelin merkittävimpiin maamerkkeihin kuuluva näkötorni. Tein maalaukseni ihan eri kulmasta, kuin valokuvassa oli, mutta tuo torni pääsi maalauksessa isoon osaan.


Toinen tauluistani on koivunrunkotaulu, joka sopii väritykseltään tähän kotiin oikein hyvin.

Tämän kodin yhteen huoneeseen tulee yksi iso Manuela Bockon maalaus.

Tässä kodissa, kuten kai muissakin tänä kesänä, on runsaasti viherkasveja.

Sekä keittiössä että kylpyhuoneessa on kauniit laatat.


Ajelin samana päivänä kotiin ja ehdin vielä tyttäreni kanssa metsään ilta-auringon aikaan. Ihailimme ilta-auringon kajoa puiden välissä ja metsän tunnelmaa. Ajatella, että meidän kodin lähellä on näin kaunista. Muistammeko me olla onnellisia siitä? Onneksi tänä iltana muistimme.

Muuttoaikeita

"Minä aion muuttaa isona Skotlantiin tai Espanjaan. Espanjassa oli niin ihanaa, kun saatiin koko ajan uida ja syödä jätskiä" selitti 4 vuotias.  Minullakin on käynyt Espanjaan tai mihin tahansa muutto mielessä.  Luulen, että suurimmalla osalla Suomalaisista on, kun palelee aina vaan. Kun on sinnitellyt talven yli sitä ajattelee ansaitsevansa aurinkoa ( ja jätskiä, mutta kun ei tarkene sitäkään syödä). "Skotlantiin haluaisin muuttaa siksi, koska en tiedä siitä mitään, niin haluaisin nähdä, millaista siellä on. Mutta jos se olisi täynnä poliisiautoja, niin lähtisin heti pois. Helsinkiin en todellakaan muuttaisi, sillä siellä niitä on. "

 Laps rukka pelkää poliiseja. Ei auta, vaikka enonsa voisi lieväentää heidän ammattikuntansa mainetta, mutta sillä ulkonäöllä se ei ole helppoa;). Olimme nimittäin tässä vasta Helsingissä. Mieheni parkkeerasi automme johonkin epämääräiseen paikkaan ja juoksi äkkiä hakemaan pitsaa. Eiköhän mustamaija ajele juuri silloin siitä hitaasti ohitse ja minä hermoilemaan, että nyt tietysti sakottavat väärästä pysäköinnistä. Eivät sakottaneet, tuskin edes huomasivat meitä. Kohta toisenkin kulman takaa ajeli poliisiauto, joten lapsi julisti, että Helsinkiin en muuttaisi, kun joka puolella on poliiseja. Kyseli sitten myöhemmin, että "tarkoittaako sakottaa sitä, että joutuu vankilaan?"

Jurvakin on pois suljettu tulevaisuuden asuinpaikoista, sillä sinne on Seinäjoelta niin kivinen, kaitainen ja mutkainen tie ja liukaskin lie. Sellainen matkapahoinvoivan lapsen ja liukkauskammoisen äidin painajaistie. Näyttelyn purkureissulla yhdessä päätimme, että tänne ei muuteta ikinä. Ei, ellei ministeriöltä tule määrärahoja leveämpään ja suorempaan tiehen. Muuta vikaa Jurvasta emme siihen hätään keksineet.

Isommat lapset puhelevat muuttamisesta aina silloin tällöin, vaikka kenellekään se ei ihan vielä ole ajankohtaista. He aikovat muuttaa Helsinkiin, Ouluun, Tampereelle tai vaikka Lontooseen. Seinäjoelle he eivät aio todellakaan jäädä. Minä hymyilen, että niinhän se kuuluu mennä. Hyvä, kun itsenäistytte ja itken jo etukäteen, että miten sen sitten voi kestää. Ajattelen, ettei meillä voi olla niin huono tuuri, ettei kukaan lapsista palaisi takaisin Seinäjoelle, vaikka tiedän, että hyvinkin niin voi käydä. Ei minunkaan sisaruksista yksikään ole muuttanut takaisin Pattijoelle ainakaan vielä.

Kuopus näitä muuttosuunnitelmia kuullessaan kyseli epätoivoisella äänellä, kuten jokainen lapsistemme joskus, että onko pakko muuttaa isona kotoa pois. Vastasin hänelle, kuten jokaiselle vuorollansa, ettei tarvitse. Saat aina asua täällä. Huokasi sitten helpotuksesta ja puheli, miten ikävä tulisi, jos muuttaisi. Niin hän, kuten muutkin alkoi suunnitella, miten sitten isona asuu täällä omien lastensa kanssa. Se on niin harvinainen asumismuoto nykyisin, että epäilyttää, että kukaan heistä tähän oikeasti jäisi tai palaisi.

Me muutimme tähän 10 vuotta sitten muutaman muun muuton jälkeen. Olin viimeisillään raskaana ja väsynyt edellisen kodin siivouksesta ja tavaroiden pakkaamisesta. Kun astuin tämän kodin kynnyksen yli, huokaisin, että täältä muutan vain taivaaseen tai vanhainkotiin. En ole muuttanut suunnitelmia, muuta kuin hetkittäin toukokuisessa räntäsateessa.

´
Keväistä viikonloppua toivoo Virpi

ps. Uudistunut verkkokauppa on avautunut:Keltaisen keinutuolin kauppa

ps 2. Saanen alkuviikosta uusimmat kortit ja printit painosta. mm. tätä " Kevät puistossa" saa sitten a4 printtinä yleisön toiveesta.

Ylin kuva: Pihla Mäkinen