Sellainen voima

 


 
En osannut arvata edellistä postausta kirjottaessani, että jo seuraavana päivänä saisin pikku-ipanan syliini. Ajattelin mustarastaan tulevan ikkunamme taa kertomaan keväästä. Ehkä se tulikin ilmoittamaan kevätpojasta.

Hän syntyi puolen päivän aikaan, sunnuntaipoika. Sisarukset saapuivat illalla häntä katsomaan. Käytävältä kuului puheen pulputus, mutta kun he astuivat huoneeseen, hiljenivät kaikki hetkeksi. Kohta kuului yhdeksänpäisestä kuorosta oooooiiiiii, kun vauva käytti pienen hetken silmiään auki.

Vauvan näkeminen nostatti liikutuksen kyyneleet perheen neljän vanhimman lapsen silmiin. Minunkin silmäni kostuivat, kun ajattelin, että tällainen voima on vauvoilla! 5-vuotias kuopuskin (tai nyt perheemme toiseksi nuorin) kyynelehti, mutta hänen kyyneleittensä syy oli äidinikävä. Hän mietti, miten pärjää kaksi yötä, kun äiti on sairaalassa. Ikävä unohtui kylläkin saman tien, kun hän sai nuoremmuuttaan aloittaa vauvan sylittelykierroksen. Hän suukotti hellästi vauvan päälakea ja sanoi hänen olevan 
söpö.
 
 
 

 
 


Me tutkimme yhdessä pienokaisen kasvoja. Näimme hänessä joitain tuttuja piirteitä ja jotain ihan omanlaistaan. Huomasin, miten Iiriksen hymy syveni, kun hän sai kuulla tulokkaan muistuttavan häntä vauvana. Muutkin toivoivat kuulevansa samaa. Minä näin hänessä sukuni näköä, ehkä eniten pikkuveljeni Sampon piirteitä. Ei haittaisi, vaikka hän perisi veljeni leppoisasta luonteestakin jotain. Muistan lapsuudesta, miten isäni veljet usein kyselivät sukunäön perään, kun perheeseemme syntyi vauva. Kysyivät, että onko vauvalla Ylikuljusten pottunokka. Jos oli, niin olivat ylpeitä, vaikkei kai kukaan suvun nokkaa ole kauniiksi sanonut, mutta hyvin se on tehtävässään palvellut.

Vauvassa on vetovoimaa. Jokin aika sitten valittelin ystävilleni, että minulla on vähän surullinen olo, kun nykyisin vanhimmat lapset linnoittautuvat huoneisiinsa, kun ihan vasta kaikki viihtyivät yhdessä olohuoneessamme. Nyt huomaan, että tämä ongelma näyttää hetkeksi poistuneen. Kaikki ovat kerääntyneet olohuoneeseen ihmettelemään vauvaa. Sellainen voima on vauvoilla! Hän kiertää sylistä syliin. Se on hellyttävää, mutta minua vähän rasittaakin, kun sisarukset melkein kellottavat, ettei kukaan pidä vauvaa pidempään kuin toinen. Mietin, että stressaantuukohan vauva, vaikka hän näyttää ihan levolliselta. Jokainen haluaa luoda suhteen tähän uuteen merkittävään perheenjäseneen.
 
 
 
 
 
 
 


 
Kun vauva jonain yönä itkee ja kässehtii pitkään, väsyttää, ja ajatukset käyvät tahmeiksi. Mietin, onko hänellä maha kipeä vai röyhtäys tuloillaan. Syyllistän varalta itseäni jonkun syömisen suhteen, joka voisi vatsanpuruja aiheuttaa. Kun hän vihdoin nukahtaa ja väläyttää hymyn unissaan, minun sisälläni syttyy aurinko. Aikamoinen voima on pienellä hymyllä.
Kun joku lapsistamme kiukuttelee tai näyttää olevan mieli matalalla, pyydän vaivihkaa, että voisitko pitää vauvaa hetken, kun syön tai laitan pyykkikoneen pyörimään. Huomaan, miten sylittelijän ilme pehmenee. Hän alkaa nuuskia vauvaa, puhua lempeään sävyyn. Paha mieli sulaa pois. Sellainenkin voima on vauvoilla!
 







+åp' 


 

15 kommenttia

  1. Ihana kirjoitus Virpi!
    Voi aivan tuntea vauvan tuoksun ja lämmön. Ja liikuttavinta on se että kun lapsia on useampia ei vauva synny pelkästään isälle ja äidille. Hän syntyy ihan kaikille perheenjäsenille ja hänellä on oma paikka jokaisen sydämessä!Ja se rakkaus jota vauva saa ei ole keltään muulta pois, hän syntyy uusi rakkaus mukanaan.

    VastaaPoista
  2. Ihana kirjpitus ja söpöjä kuvia❤

    Sanon meidän vauvaa terapiapalleroksi juurikin tuon kuvailemasi voiman takia😀

    Nautinnollista arkea teille vauvan kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä näillä terapeuttinen vaikutus on! Edelleen meidän lapset heti koulusta tullessaan kilpailevat, kenen vuoro sylitellä

      Poista
  3. Onnea vanhemmille ja onnea sisarruksille♥♥

    VastaaPoista
  4. Olipa ihana, kaunis kirjoitus! Onnea valtavasti koko perheelle!

    VastaaPoista
  5. ♥ Sydämelliset onnittelut koko perheelle! Aivan ihanasti kirjoitit.

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea!�� Niin ihania kuvia. Itse kotiuduin nuorimmaisen kanssa sairaalasta ja toisilla lapsilla oli loma koulusta. Kukaan ei sanonut kertaakaan, ettei oo mtään tekemistä, kun sai syliteltä vauvaa. Myöhemmin jouduin usein melkein piilottamaan nukkuvan vauvan yläasteikäisiltä pojilta, muuten hän ei olisi saanut nukkua rauhassa. Vauva alkaa olla neljä vee ja edelleen se "terapiapallo". Saa nähä kauan tämä jatkuu.��

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus. Ja niin suloinen vauva. Paljon onnea koko perheelle. Nauttikaa vauva ajasta, se on ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos!Se on juuri näin. Rakkaus lisääntyy pienen ihmisen myötä.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!