keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2015

Toijan ukot Lapualla

Huom! Tämä ei ole Lapuan maksettu mainos. Ihan ilokseni kirjoitan ja vinkkaan kivasta kesäkohteesta.
 
 






Kesän alussa kyselin lapsilta, että mitä toivoisitte kesältä? Pieni tyttönen hyvin anelevalla äänellä: " Äiti, voitaisko me käydä tänä kesänä Lapualla?" Helppo luvata! Lapualle on meiltä vain muutama kymmenen kilometriä. Ehkä lapsi muisteli edelliskesien keikkoja, jotka olivat piirtyneet hänen mieleensä mukaviksi muistoiksi. Olemme käyneet jo vuosien ajan joka kesä siellä muutaman kerran. Matkalla ei kukaan ole ehtinyt mankua: "onko vielä pitkästi?" Ne ovat olleet huolettomia päivän retkiä, kun ollaan käyty koko perheellä Matkailupuutarhalla pienellä piknikillä.

 






 



Tämä toive on täytetty tänä kesänä jo kaksi kertaa ja olen melko varma, että toteutuu vieläkin useammin. Nimittäin se on paikka, jossa tykkäämme käyttää kesävieraitamme. Matkailupuutarha innostaa monia, sillä siellä on paljon kukkia, puita ja pensaita, sekä hyötykasveja ja ne kaikki on nimetty. Sieltä voi hakea ideoita omaan pihaan. Pihassa on perinteinen pohjalaistalo. Lapset innostuvat eläimistä, joita voi siellä katsella. Perinteisesti siellä on kanoja, kaneja ja kaninpoikasia sekä lampaita tai sikoja. Tänä kesänä lampaita ja sikoja ei ole ainakaan vielä näkynyt.
 
 
 

Joki on siitä kohtaa tosi kaunis ja siellä uiskentelee sorsapoikueita.  Pihassa on myös kahvila, jonka nimi on Nukkeruusu.


 

 


Lapualla on Matkailupuutarhan lisäksi Vanhan Paukun kulttuurikeskus, jossa on tosi paljon nähtävää ja koettavaa. Ja onhan Lapualla tietysti se komia kirkko.
 
 
 
Kulttuurikeskuksen taidenäyttelytilassa on tänä kesänä Tommi Toijan pikku-ukkonäyttely. Tommi on Lapualta lähtöisin.



Me saimme käydä tutustumassa näyttelyyn päivää ennen avajaisia. Olimme aivan haltioissamme! Lapset olisivat viihtyneet siellä vaikka kuinka kauan. Ukkelit ovat lasten kokoisia,  joten he solahtivat joukkoon ja alkoivat jutella ukoille. Ukot ovat vähän rujoja, kummallisia, mutta sympaattisia ja jotenkin tosi hellyttäviä. Perheen pienin käveli ukkeleiden keskellä ja kyseli monta kertaa: " kuka näistä on mua pienempi?" Iloitsi kai, kun sillä kertaa hän ei ollutkaan porukan pienin.
 
 
 


 

 


 Me olemme jutelleet näistä ukkeleista kotona moneen kertaan. Minulla on Tommi Toijan kirja, jossa on kuvia näistä tutuista ukoista, joten siksikin niistä on keskusteltu paljon. Olemme jo kahtena iltana lukeneet ts. katselleet iltasaduksi lasten pyynnöstä sitä kirjaa. Ukot ovat herättäneet lasten mielessä kysymyksiä: Miksi joku on hämmästynyt? Pelkääkö joku jotain? Miksi joku huutaa? Ovatko ne kehitysvammaisia? Yhden teoksen nimi on "Yksinäinen. " Luin sen siitä kirjasta, niin 6- vuotias sanoi, että "Mutta silloin sillä oli kavereita, kun me kaikki oltiin sen ympärillä.




 Kulttuurikeskuksen taidenäyttelytilan yhteydessä on museopuoti nimeltään Luova Paukku. Siellä on myynnissä taulujani ja korttejani. Tauluvalikoima on kasvamaan päin.
 
 
 
 

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2015

Autolla Saksaan ja takaisin

 
 

Kerroin edellisessä postauksessani Hampurin taidenäyttelyn avajaisista. Tässä vähän juttua reitin varrelta. Istuimme yli 3000 km autossa + laivamatkat. Rankka, mutta mukava, mielenkiintoinen ja antoisa reissu.

Reitti

Lueteltuna ne kaupungit, joissa vietimme aikaa. Osassa vain muutaman tunnin, joissakin muutaman päivän.



Seinäjoki - Turku - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Odense - Billund - Hampuri - Bremen - Bönen - Unna - Hannover (täällä emme kyllä pysähtyneet muuta, kuin ruuhkaan) - Hampuri - Lyypekki - Malmö - Jönköping - Tukholma - Turku - Seinäjoki

Menomatkan sateli ja tuuli kovasti. Ei ollut mikään unelma ajokeli. Tanskan silloilla tuuli niin, että verenpaineeni mahtoivat olla kovissa lukemissa. Jännitin, että koko auto lähtee lentoon. Saimme aurinkoiset, joskin viileät ja tuuliset kelit reissullemme. Loppulomasta lämpeni ja tyyntyi.

Viisi tavoitetta

Meidän reissumme päätavoite, oli saada taidenäyttely pystyyn Saksan Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Linkki avajaispostaukseen


 
 
Jonkun kerran on tullut tuskailtua Seinäjoen Itikan risteyksen ruuhkia. Ei tämän jälkeen enää:)
Arkipäivisin moottoritien oikea kaista on rekkoja katkeamaton jono. Saksassa, ainakin Dortmundin lähellä, rekat eivät saa ajaa sunnuntaisin moottoriteillä. Tämä helpottaa huomattavasti vapaa-ajan reissaajia. Onnettomuus tai tietyö saavat aikaan etanavauhdilla etenemisen. Matka voi viivästyä helposti tunnilla, parilla.  
 
Hampuri vaikutti kivalta kaupungilta. Oli aurinkoinen kesäilta, kun siellä kävimme, joten väkeä oli keskustassa ja satamassa tosi paljon.
 




 
Toinen tavoitteemme matkalle oli nähdä Legoland. Olen haaveillut siitä jo vuosia. Lapset toivoivat myös sinne. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Tarkasti rakennetut talot, kaupungit ovat tosi mielenkiintoisia ja herättävät ihastusta. Meitä huvitti pienet ukot, jotka eivät ole perinteisiä legoukkoja, vaan legoista rakennettuja persoonallisia hahmoja. Toisaalta lapset innostuivat myös suuren suurista legohahmoista. Huvipuistolaitteitakin siellä on useita, jotta aikaa joutuu Legolandiaan varaamaan, että ehtii kaiken nähdä.





 
 
 


Kolmas tavoitteemme oli nähdä rakkaita Saksan sukulaisia. Saimme viettää heidän luonaan muutaman tosi mukavan päivän.





 
                                                Tässä kodissa on ihastuttavan taiteellinen ovi.



 Tutustuimme sukkuloidessamme Bönenin kauniiseen maaseutumiljööseen ja Unnan kaupunkiin.
 



 
  
Hämmästelimme tupakka-automaatteja
 
 

 
                  Vierailimme kauniissa vohvelikahvilassa, Waffelstubchenissa, Unnan keskustassa

Neljäs tavoitteemme oli nähdä haikara. Kaikki tavoitteemme toteutuivat, vaikka haikara ei istunutkaan savupiipun päässä, kuten oletimme.


 


 
Haikaran lisäksi me näimme muitakin eläimiä. Pidimme matkalla kirjaa, mitä kaikkia näimme. Matkustimme paljon illalla ja iltayöllä, jolloin eläimiä liikkuu. Me näimme Ketun, hirven, kymmeniä haukkoja, kymmeniä kauriita, koiria, kissoja, lehmiä, lampaita, vuohia, alpakoita, pingviinejä (Legolandiassa), papukaijan (merimieskirkolla),  mustavariksia, kurkia, mustarastaita, kyyhkysiä, sorsia, lokkeja, varpuisia ja muita pikkulintuja, kaloja (samassa vedessä, missä haikara kahlaili)etanoita, kotiloita, mehiläisiä, ampiaisia, koppakuoriaisia ja muita pikkuöttiäisiä....


 
Tämä oli varsin hauska papukaija. Kun minä huutelin Paju- tyttöäni, niin tämä alkoi huudella myös Pajuu! (saattaa olla, että se huuteli jotain muuta sille tuttua sanaa, mutta meistä se kuulosti siltä, että se matki minua.) Lapset kysyivät, että mikä sun nimi on? Niin tämä vastasi, että "Oon papukaija".

Tätä väistelimme ensi koiran kakkana, kunnes huomasimme sarvet. Näin suurta etanaa en ole ennemmin nähnyt.

Tulomatkalla leppeässä kesäillassa pysähdyimme Vätternin rannalle fiilistelemään, kunnes jatkoimme matkaa Tukholmaan ja laivalla yli. Mennessä ajouimme Tanskan läpi, mutta tullessa skippasimme sen yli ja tulimme laivalla Lyypekistä Malmöön.





Viides tavoitteemme oli, että auto kestäisi reissun ja muutenkin pääsisimme ehjänä kotiin. Saavutimme Kotimaan, kotikaupungin ja oman rakkaan kotitien ja - pihan.