keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2015

Toijan ukot Lapualla

Huom! Tämä ei ole Lapuan maksettu mainos. Ihan ilokseni kirjoitan ja vinkkaan kivasta kesäkohteesta.
 
 






Kesän alussa kyselin lapsilta, että mitä toivoisitte kesältä? Pieni tyttönen hyvin anelevalla äänellä: " Äiti, voitaisko me käydä tänä kesänä Lapualla?" Helppo luvata! Lapualle on meiltä vain muutama kymmenen kilometriä. Ehkä lapsi muisteli edelliskesien keikkoja, jotka olivat piirtyneet hänen mieleensä mukaviksi muistoiksi. Olemme käyneet jo vuosien ajan joka kesä siellä muutaman kerran. Matkalla ei kukaan ole ehtinyt mankua: "onko vielä pitkästi?" Ne ovat olleet huolettomia päivän retkiä, kun ollaan käyty koko perheellä Matkailupuutarhalla pienellä piknikillä.

 






 



Tämä toive on täytetty tänä kesänä jo kaksi kertaa ja olen melko varma, että toteutuu vieläkin useammin. Nimittäin se on paikka, jossa tykkäämme käyttää kesävieraitamme. Matkailupuutarha innostaa monia, sillä siellä on paljon kukkia, puita ja pensaita, sekä hyötykasveja ja ne kaikki on nimetty. Sieltä voi hakea ideoita omaan pihaan. Pihassa on perinteinen pohjalaistalo. Lapset innostuvat eläimistä, joita voi siellä katsella. Perinteisesti siellä on kanoja, kaneja ja kaninpoikasia sekä lampaita tai sikoja. Tänä kesänä lampaita ja sikoja ei ole ainakaan vielä näkynyt.
 
 
 

Joki on siitä kohtaa tosi kaunis ja siellä uiskentelee sorsapoikueita.  Pihassa on myös kahvila, jonka nimi on Nukkeruusu.


 

 


Lapualla on Matkailupuutarhan lisäksi Vanhan Paukun kulttuurikeskus, jossa on tosi paljon nähtävää ja koettavaa. Ja onhan Lapualla tietysti se komia kirkko.
 
 
 
Kulttuurikeskuksen taidenäyttelytilassa on tänä kesänä Tommi Toijan pikku-ukkonäyttely. Tommi on Lapualta lähtöisin.



Me saimme käydä tutustumassa näyttelyyn päivää ennen avajaisia. Olimme aivan haltioissamme! Lapset olisivat viihtyneet siellä vaikka kuinka kauan. Ukkelit ovat lasten kokoisia,  joten he solahtivat joukkoon ja alkoivat jutella ukoille. Ukot ovat vähän rujoja, kummallisia, mutta sympaattisia ja jotenkin tosi hellyttäviä. Perheen pienin käveli ukkeleiden keskellä ja kyseli monta kertaa: " kuka näistä on mua pienempi?" Iloitsi kai, kun sillä kertaa hän ei ollutkaan porukan pienin.
 
 
 


 

 


 Me olemme jutelleet näistä ukkeleista kotona moneen kertaan. Minulla on Tommi Toijan kirja, jossa on kuvia näistä tutuista ukoista, joten siksikin niistä on keskusteltu paljon. Olemme jo kahtena iltana lukeneet ts. katselleet iltasaduksi lasten pyynnöstä sitä kirjaa. Ukot ovat herättäneet lasten mielessä kysymyksiä: Miksi joku on hämmästynyt? Pelkääkö joku jotain? Miksi joku huutaa? Ovatko ne kehitysvammaisia? Yhden teoksen nimi on "Yksinäinen. " Luin sen siitä kirjasta, niin 6- vuotias sanoi, että "Mutta silloin sillä oli kavereita, kun me kaikki oltiin sen ympärillä.




 Kulttuurikeskuksen taidenäyttelytilan yhteydessä on museopuoti nimeltään Luova Paukku. Siellä on myynnissä taulujani ja korttejani. Tauluvalikoima on kasvamaan päin.
 
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Ihanasti oot taas kertonut ja kuvannut teijän perheen matkaa! Näitä on niin mukava lukia. Vaikuttavaa varsinkinen tuo lasten ja Toijan ukkojen kohtaaminen. :) Kiitos näistä tunnelmista!
    t, Raijay

    VastaaPoista
  2. Tommi Toijan taide teki minuunkin vaikutuksen kun bongasin yhden teoksen Helsingin Forumista! Siinä oli pikku ukko jota vei ilmapallo, nimenä taisi olla tuulen viemää tms. Kiva tietää Toijasta lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin huomasin aiemmin tuon saman teoksen ja toisen sen valtavan suuren pissaavan pojan Helsingissä myös:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!