Autolla Saksaan ja takaisin

 

 

Kerroin edellisessä postauksessani Hampurin taidenäyttelyn avajaisista. Tässä vähän juttua reitin varrelta. Istuimme yli 3000 km autossa + laivamatkat. Rankka, mutta mukava, mielenkiintoinen ja antoisa reissu.

Reitti

Lueteltuna ne kaupungit, joissa vietimme aikaa. Osassa vain muutaman tunnin, joissakin muutaman päivän.

Seinäjoki - Turku - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Odense - Billund - Hampuri - Bremen - Bönen - Unna - Hannover (täällä emme kyllä pysähtyneet muuta, kuin ruuhkaan) - Hampuri - Lyypekki - Malmö - Jönköping - Tukholma - Turku - Seinäjoki

Menomatkan sateli ja tuuli kovasti. Ei ollut mikään unelma ajokeli. Tanskan silloilla tuuli niin, että verenpaineeni mahtoivat olla kovissa lukemissa. Jännitin, että koko auto lähtee lentoon. Saimme aurinkoiset, joskin viileät ja tuuliset kelit reissullemme. Loppulomasta lämpeni ja tyyntyi.

Viisi tavoitetta

Meidän reissumme päätavoite, oli saada taidenäyttely pystyyn Saksan Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Linkki avajaispostaukseen

 

 

Jonkun kerran on tullut tuskailtua Seinäjoen Itikan risteyksen ruuhkia. Ei tämän jälkeen enää:)

Arkipäivisin moottoritien oikea kaista on rekkoja katkeamaton jono. Saksassa, ainakin Dortmundin lähellä, rekat eivät saa ajaa sunnuntaisin moottoriteillä. Tämä helpottaa huomattavasti vapaa-ajan reissaajia. Onnettomuus tai tietyö saavat aikaan etanavauhdilla etenemisen. Matka voi viivästyä helposti tunnilla, parilla.  

 

Hampuri vaikutti kivalta kaupungilta. Oli aurinkoinen kesäilta, kun siellä kävimme, joten väkeä oli keskustassa ja satamassa tosi paljon.

 

 

Toinen tavoitteemme matkalle oli nähdä Legoland. Olen haaveillut siitä jo vuosia. Lapset toivoivat myös sinne. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Tarkasti rakennetut talot, kaupungit ovat tosi mielenkiintoisia ja herättävät ihastusta. Meitä huvitti pienet ukot, jotka eivät ole perinteisiä legoukkoja, vaan legoista rakennettuja persoonallisia hahmoja. Toisaalta lapset innostuivat myös suuren suurista legohahmoista. Huvipuistolaitteitakin siellä on useita, jotta aikaa joutuu Legolandiaan varaamaan, että ehtii kaiken nähdä.

 

 

 

Kolmas tavoitteemme oli nähdä rakkaita Saksan sukulaisia. Saimme viettää heidän luonaan muutaman tosi mukavan päivän.

 

                                                Tässä kodissa on ihastuttavan taiteellinen ovi.

 Tutustuimme sukkuloidessamme Bönenin kauniiseen maaseutumiljööseen ja Unnan kaupunkiin.

 

 

  

Hämmästelimme tupakka-automaatteja

 

 

 

                  Vierailimme kauniissa vohvelikahvilassa, Waffelstubchenissa, Unnan keskustassa

Neljäs tavoitteemme oli nähdä haikara. Kaikki tavoitteemme toteutuivat, vaikka haikara ei istunutkaan savupiipun päässä, kuten oletimme.

 

 

Haikaran lisäksi me näimme muitakin eläimiä. Pidimme matkalla kirjaa, mitä kaikkia näimme. Matkustimme paljon illalla ja iltayöllä, jolloin eläimiä liikkuu. Me näimme Ketun, hirven, kymmeniä haukkoja, kymmeniä kauriita, koiria, kissoja, lehmiä, lampaita, vuohia, alpakoita, pingviinejä (Legolandiassa), papukaijan (merimieskirkolla),  mustavariksia, kurkia, mustarastaita, kyyhkysiä, sorsia, lokkeja, varpuisia ja muita pikkulintuja, kaloja (samassa vedessä, missä haikara kahlaili)etanoita, kotiloita, mehiläisiä, ampiaisia, koppakuoriaisia ja muita pikkuöttiäisiä....

 

Tämä oli varsin hauska papukaija. Kun minä huutelin Paju- tyttöäni, niin tämä alkoi huudella myös Pajuu! (saattaa olla, että se huuteli jotain muuta sille tuttua sanaa, mutta meistä se kuulosti siltä, että se matki minua.) Lapset kysyivät, että mikä sun nimi on? Niin tämä vastasi, että "Oon papukaija".

Tätä väistelimme ensi koiran kakkana, kunnes huomasimme sarvet. Näin suurta etanaa en ole ennemmin nähnyt.

Tulomatkalla leppeässä kesäillassa pysähdyimme Vätternin rannalle fiilistelemään, kunnes jatkoimme matkaa Tukholmaan ja laivalla yli. Mennessä ajouimme Tanskan läpi, mutta tullessa skippasimme sen yli ja tulimme laivalla Lyypekistä Malmöön.

Viides tavoitteemme oli, että auto kestäisi reissun ja muutenkin pääsisimme ehjänä kotiin. Saavutimme Kotimaan, kotikaupungin ja oman rakkaan kotitien ja - pihan.

 

Taidenäyttelyn avajaiset Hampurissa

Meidän kesä alkoi Saksan matkalla. Kävimme pystyttämässä taidenäyttelyni Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Saksaan päästyämme kävimme ensin pystyttämässä näyttelyn ja vierailimme välillä Saksan sukulaisilla ja palasimme taas Hampuriin taidenäyttelyni avajaisiin.

 

Aloitan reissukuulumisten kertomisen vähän käänteisesti avajaisista ja seuraavassa postauksessani kerron matkan reitistä ja käyntikohteista.

 

 

 

Tämän näyttelyn hommasi merimieskirkon eläkkeelle jäänyt talousjohtaja Ville Nieminen. Hän osti minulta tauluja ja oli puhunut tauluistani Hampurin merimieskirkon johtajalle. Sain kutsun tulla pitämään näyttelyä ja tein sen todella mielelläni. 

 

Näyttelyn nimi on " Meren ja tuulen voimaa!"

Valitsin meriaiheisia, kaupunkiaiheisia ja enkeliaiheisia taulujani tähän näyttelyyn. Monet tauluista maalasin juuri tätä näyttelyä varten.

 

 

Olimme mukamas valmistautuneet Saksan ruuhkiin. Meidän oli määrä matkustaa Bönenistä Hampuriin, eli 300km matka moottoritietä pitkin, jossa saa ajaa lähes koko ajan 120 km/h. Päätimme ottaa varman päälle ja lähteä ajelemaan jo puolen päivän maissa, vaikka avajaiset alkoivat vasta klo 18. Olin ajatellut mennä hyvissä ajoin laittamaan avajaistarjoilut valmiiksi. Mutta mitäs me maalaiset ruuhkista ymmärrämme. Matkan varrelle sattui pari tietyöpätkää ja niinpä nökötimme jonossa useamman tunnin. Myöhästyimme näyttelyn avajaisista onneksi vain muutaman minuutin. Onneksi näyttelyvieraat olivat malttaneet jäädä odottelemaan meitä.

 

 

Jännitin avajaisia etukäteen, mutta lakkasin jännittämästä välittömästi, kun saavuimme kirkon pihaan. Vastaanotto oli todella sydämellinen. Vietimme lämminhenkiset avajaiset. Taulutkin herättivät kiinnostusta ja keskustelua. Muutamasta taulusta tehtiin jo varaus, josta olin aivan valtavan iloinen.

 

 

 

Kerroin avajaispuheessani, miten olemme tehneet saman matkan Turusta Tukholmaan tanskan läpi Saksaan 16 vuotta sitten mieheni perheen kanssa. Olimme silloin rakastunut nuoripari. Olen maalannut tauluja niistä tunnelmista, esimerkiksi tämä taulu " kahden",  johon en ole kuvannut meitä, vaan sen tunnelman: huolettoman rakkauden, kun kaikki on valoisaa ja vaaleanpunaista. Vieläkin sellaisen tunnelman voi saavuttaa aika-ajoin. Taulu kuvastaa yhteistä matkaa ja tähän tauluun olen halunnut tuoda lomatunnelmaa.  Toisaalta otin mukaani taulun  "Sinäkin päivänä tuuli", joka kuvastaa myös rakkautta. Rakkautta, joka kestää ne tuulisetkin hetket, ajat.

 

 

 

 

Lahjoitin merimieskirkolle korttejani. Tuotto menee kirkon hyväksi.

 

 

 

                      Hampurin merimieskirkon erikoisuutena on hauska puhuva papukaija.

Oli mielenkiintoista tutustua Hampurin merimieskirkkoon. Viime kesänä saimme tutustua Vuosaaren merimieskirkkoon. Mihinkähän merimieskirkkoon seuraavaksi?

Kirkko on Saksassa asuville suomalaisille kuin koti, jossa he tapaavat toisia suomalaisia. Kirkolla on monenlaista toimintaa ja tilaisuutta. Siellä myydään jonkin verran suomalaisia tuotteita ja syöminkejä. Hampurin merimieskirkolla voi myös yöpyä. Me yövyimme tällä reissulla merimieskirkolla yhden yön. Nukuimme oikein makeasti!

Tästä linkki Merimieskirkon facebook sivuille.