perjantaina, huhtikuuta 25, 2014

"...vaan kerran tulet varmaan..."

 
 
 
 
 
 
 


 
 
                              Voi talvi ja taas kevät mennä menojaan, kevät mennä menojaan.
                               ja ensi kesä myös sekä vuosi kokonaan, sekä vuosi kokonaan.
                               Vaan kerran tulet varmaan, sen tietää mä voin, sen tietää mä voin
                               ja minä kyllä varron, kun sulle sanan soin, sen sulle sanan soin.
                                                                                                      Edvard Grieg
 
                                                                     
 
Tämä laulu on soinut viime päivät päässäni. Se on muisto vuosien takaa. Miten me kuljeskelimme katuja Tallinnassa ja  pysähdyimme kuuntelemaan kun katusoittaja soitti viulullaan tätä kappaletta. Se oli niin kaunista ja niin haikeaa. Miten rakastunut olinkaan.
 
Se kevät oli tunteita täysi. Me kuljimme katuja käsikkäin...
Kuljemme yhdessä edelleen, mutta harvemmin käsikkäin, sillä molempien kädet ovat yleensä kiinni rattaiden aisassa.
 
 
 
 
 
 
Kaksi ylintä taulua olen maalannut viime syksynä ja jatkanut toista vielä tänäänkin ja vihreäsävyisen olen maalannut lähiviikkoina. Taulut ovat pieniä, vain 30x40cm kokoisia. Ovat sopivia lipastonpäällistauluiksi.
 
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Nuo ensimmäinen ja viimeinen taulu ovat ihaniaa...tykkään kovasti!

    VastaaPoista
  2. Voi se on minunkin lempilauluihin kuuluva kappale. Minulla tosin on eri suomennos jonka olen oppinut, varmaankn vanhempi.

    VastaaPoista
  3. Ai, oispa hauska kuulla siihen toisenlaisetkin sanat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!