perjantaina, huhtikuuta 18, 2014

Nuo valkorunkoiset


Minä tykkään koivuista. Pidän kyllä muistakin puista, niin pidän metsästä, kuten lienee moni muukin suomalainen.
Koivuissa viehättää niiden kaunis herkkyys. Koivuissa näkee vuodenaikojen vaihtelun ja voi itse elää sen mukaan. Tuntea pakahduttavaa riemua joka ainut kevät, kun koivu saa ensimmäiset silmunsa.

Pienet keväänvihreät lehdet kertovat, että kesä on vasta edessä. Miten keveä olo!
 
Jos kuvittelen mielessäni rauhoittavimman näyn, on myöhäinen ilta mökkirannassa. Ollaan juuri tultu saunasta ja hiljaisina katsellaan, miten joki virtaa. Koivut riippuvat joen ylle, lehdissään keskikesän syvän vihreä väri.
 
Syksyllä koivut ovat haikeita, mutta keltaiset lehdet nauravat.
Talvella koivut näyttävät olevan, kuten minä, kalpeita ja kylmissään. Niiden varret ovat kauniin väriset.
 
 
Olen tuntenut koivut puikseni ennenkin, mutta erityisen merkittäväksi ne tulivat maatessani sairaalassa muutama vuosi sitten. Odotin kaksosvauvoja ja jouduin äkkiarvaamatta vuodelepoon. Oli vaarana, että vauvat syntyisivät liian aikaisin.
 
Makasin melkein kaksi kuukautta, välillä kylläkin kotona. Vuoteeni oli ikkunan vieressä ja ikkunasta näin yhden koivun. Ripustin mieleni siihen. Katselin päivät pitkät sen runkoa eri valossa ja ajattelin, että kohta on kevät. Pitää jaksaa vain tämä jakso ja sitten saisimme vauvat syliin ja pääsisin kotiin rakkaiden luo.
 
Itse en muista tätä, mutta ystäväni on usein kertonut, että kun hän kävi minua tapaamassa, olin lähtiessä pyytänyt nostamaan sänkyäni ylöspäin, että näkisin sen koivun.
 
 
 
 
 
Tyttövauvat syntyivät rv 35+6. Olivat pieniä ja niin ihania, kuin vain vauvat voivat olla! Olin onnellinen. Oli kevät! Aurinko paistoi koivun runkoihin kai kirkkaampana kuin koskaan ennen.
 



 
Olen maalannut monia koivutauluja
 

 
 


 
 
 NUO VALKORUNKOISET- TAULU JYVÄSKYLÄN KOTIIN
Tänä keväänä tuli mielenkiintoinen koivuinen tilaustyö. Tilaajaperhe toivoi taulun kooksi 60x245. Mietimme yhdessä erilaisia vaihtoehtoja. Niin suurta pohjaa ei ainakaan se taulupohjien tekijä tee, jolla olen tottunut pohjani teettämään. Mietimme kaksi- tai kolmiosaista työtä, mutta lopulta päädyimme yhteen pitkään tauluun. Se oli hyvä päätös.
Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, jonka jälkeen alkoi varsinainen pohjan maalaaminen
Teen tavallisesti maalaukseni kankaalle. Tämän taulun tein mdf levylle. Sahautin Puukeskuksessa sopivan pohjan. Taulu lojui kaksi viikkoa kotimme lattialla. Maalasin sitä melkein joka ilta ja edellinen maalikerros kuivui aina yön aikana. Perheen jäsenet loikkivat sujuvasti taulun yli, mutta jonkun kerran joku tuskastui, kun ei päässyt lipastolle.

Rungot alkavat hahmottua
Ripaus keltaista
 
 
Mieheni teki siihen kehikon, jotta saatiin taulupohjalle ”paksuutta”. Taulusta tuli painavampi, kuin kangaspohjatauluista ja siihen kului enemmän maalia. Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, ennen kuin aloin maalata sitä.
 
 
 
 
Taulusta tuli tuohon tilaan juuri sopiva. Taulu on rauhallinen ja sopii mielestäni hyvin tähän kotiin ja tähän tilaan. Tämä on siis se koti Jyväskylässä, josta edellisessä Postauksessani mainitsin. Kauniisti, klassisesti ja niin suomalaisesti sisustettu.



Kävin tuomassa taulun kotiinsa samalla, kun kävin viemässä Jyväskylän asuntomessukohteeseen tauluja
 
 
 
 
Aion tehdä jatkossakin osan tauluista mdf levylle. Se mahdollistaa suuremmat taulut.
 
Mikä on sinun lempipuusi?

10 kommenttia:

  1. Vau! koivu täälläkin on lemppari. Kirsikkapuu myös kaunis vaikken vaaleanpunaisen ystävä olekkaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, kirsikkapuu on kyllä myös tosi kaunis, kuten omenapuukin.

      Poista
  2. Koivu on minunkin lempipuuni, vaikka olenkin allerginen sen siitepölylle, onneksi allergialääkkeet on keksitty.
    Ihania tauluja koivuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No, onneksi on allergialääkkeet. Itselläkin keväisin silmät toisinaan vuotavat. En tiedä onko koivun vai jonkun muun siitepöly aiheuttajana.

      Poista
  3. Todella kivasti kirjoitettu!Huomasin ajatusteni hypppäävään keväiseen koivumetsään.Koivut pitävät muuten ihastuttavaa ääntä.Kun luin tätä,tajusin viettäväni yöni koivujen alla.Sänkymme päällä on kookas taulu,jossa ei metsä ole pääosassa,mutta lehtipuita siinä kajastaa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mukava, että ajatukset hyppäsivät keväiseen koivumetsään; mikä sen kauniimpi paikka! Ja saat vielä nukkua koivujen alla:)

      Poista
  4. Upea taulu! Minun lempipuuni on mänty, mutta tuo kuvauksesi kesäillan rauhasta joenrannalla koivujen katveessa osui ja upposi :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Männyt ovat kyllä myös mahtavia puita. Sellaisia turvallisen oloisia. nimimerkillä: Puiden halailija;)

    VastaaPoista
  6. Hienoa tekstiä!

    Tykkään kovasti kaikista puista. Isoja, vanhoja mäntyjä ja kuusia on kotimme ympärillä luoden suojaisan, taskumaisen pihapiirin.
    Jotenkin lempparipuu ehkä on pihlaja, joka jo Kalevalassa mainitaan olevan taloa siunaava puu. Pihlajassa viehättää sekin, kun se vaihtaa ulkomuotoaan: keväällä puhkeaa lehdet, kohta kukkii valkoisenaan ja saa loppukesästä punaiset marjat. Lehdettömänäkin kaunis puu.
    Lapsuudenkotini pihassa oli kaksi valtavaa pihlajaa. Nytkin kodin monesta ikkunasta näkyy pihlaja.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentista! Pihlaja on, totta, liikuttavan kaunis puu. Vanhin tyttäremme syntyi pihlajanmarjojen aikaan ja sai nimekseen Pihla:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!