Ota syliin, muista halata!

Seinäjoen Art & design viikko lähestyy ja minä maalaan sitä ajatellen niin, että suhina käy. Jälleen voin todeta sen, että onneksi mulla on työkavereita. Vaikka tosipuhheessa välillä maalaisin hyvin mielellään yksin. Toki saan välillä maalatakin.

 

 

 

 

 

Järjestämme House2:n ja sisustus Room2: n kanssa yhteisen taide- ja sisustusillan 10.9. klo 18-21.

Sisustussuunnittelijat pitävät Taide- ja sisustusillassa sisustuspajoja. Tästä linkki ilmoittautumislomakkeeseen. Muutenhan iltaan on vapaapääsy ja ei tarvitse ilmoittautua.

Olen mukana myös Art & Design viikon KOto kaupassa, johon tulee myyntiin korttejani ja A4 printtejä.  

 

 

 

 

 

Tästä on tulossa a4 printti ja myöhemmin myös postikortti
Ja asiakkaiden pyynnöstä myös tästä allaolevasta.

 

Toivon näiden maalausten luovan välittämisen, rakkauden ja huolenpidon tunnelmaa. Sitä tarvitsevat eniten kaikkein pienimmät, mutta sitä tarvitsemme me kaikki.

 

"Peikko ja kettu" -taulun sanoma on: Muista halata!

"Ottaisin minä mörrimöykyn"- taulu muistuttaa: Ota syliin!

 

Printit tulevat myyntiin verkkokauppaan ensi viikon lopulla.

Meidän talo- lehti Metsolassa ja pikavisiitti meilläkin

 

 

 

 

 

 

 

Eräänä päivänä loppukeväästä sain puhelun Meidän Talo lehdestä. Ajattelin, että ovat kauppaamassa sitä minulle ja olin jo keksimäisilläni selityksiä, miksi en tarvitse sitä. He olivatkin tekemässä juttua Seinäjoella, melkein naapurissamme, kaveriperheellämme. Linkki tästä sen jutun nettiversioon. Lehdessä laajempi juttu. Kuvaaja oli tunnistanut, kenen tauluja heillä on seinillään ja ajattelivat samalla tulla käymään meillä.

 

 

Huh, kämppä sekaisin. Ensin sanoin ehdottomasti ei. Meidän koti ole talolehtiainesta. Sanoivat, etteivät ole tulossakaan tekemään sisustusjuttua. Eivät aikoneet edes sisälle tulla, vaan ottaisivat kuvan ulkoapäin ja meistä kodin edessä. Nauraen kerroin, että Meidän kuistilla on sata paria crokseja :D :D. Vähän liioittelin, myönnän. Eivät ole crokseja vaan halppiskolttosia, joiden ulkonäköä inhoan, mutta jotka ovat kotopihalla kätevät. Eikä niitä ihan sataa ollut, mutta kymmenkunta kuitenkin. Saimme tunnin armonaikaa ja helpostihan siinä ajassa raivaa kuistin, etupihan ja vielä olohuoneenkin näin ison sakin voimin.

 

Toivotimme heidät tervetulleiksi. Olivat onneksi oikein mukavia. Kutsuimme tietysti heidät myös pirttiin, koska kyselivät, että onko teillä oikeasti se keltainen keinutuoli. Syksyllä joskus (ehkä loka- tai marraskuussa) on sitten lehdessä pieni juttu, jossa meidän perhe tölömöttää talon edessä ja alla on vähän tekstiä talostamme (remonteista ym.)

 

 

 

 

 

 

Tänään saattelin kaksi tyttöstä eskariin. Reippaasti jäivät, vaikka illalla toinen ei löytänyt toista kenkäänsä ja ilmoitti, ettei lähde lainkaan. Toinen painokkaasti, että " etkö tiedä, että Suomessa on op-pi-vel-vol-li-suus? " Toinen päätti sitten muuttaa Turkkiin tai Ameriikkaan nyt heti illalla. Suostui kuitenkin jäämään kotosuomeen ja omaan sänkyyn. Heräsivät iloisina ja innokkaina. Hymyillen vilkuttivat, kun jätin heidät luokkaan. Minäkin hymyilin. Vasta autossa itkin.

 

   

 

Juhlavaa

Olen ollut kautta aikain sitä mieltä, että aina kun on syytä juhlaan, on syytä juhlia. Rakastan järjestää juhlia, jos joku muu on juhlien päähenkilö. On kiusallista olla se itse. Kestin kuitenkin sen kuin mies tai paremminkin kuin kypsään ikään ehtinyt nainen. Olen siis juhlinut useamman päivän 40v juhliani. Olen saanut monta onnittelua. Perinteisestihän olen järkännyt blogissani arvonnan onnitteluja kerjätäkseni, mutta tällä kertaa synttärit tulivat liian yllättäen, liian keskelle kiirettä. Ruuhkavuosiin.

 

 

En toivonut, toisin sanoen vaadin, ettei juhlissani pidetä puheita, vaan syödään ja jutellaan. Sain puheita, ihan kiusallani. Minun vanhempani ja sisarukseni pitivät puheet, jokainen omansa. Eivät kuitenkaan omana itsenään kehuakseen, miten hyvä ihminen olen ja mainio sisko, vaan tulivat pukeutuneina eri järjestöistä tuomaan tervehdyksensä. Herjasivat ja muistuttelivat noloista puolistani. Oman perheen huumorihan se parhaiten uppoaa ja minä nauroin vedet silmissä ja olen hörähdellyt vielä pitkin viikkoa heidän jutuilleen ja odottelen vuoroani päästä puhumaan seuraavan sankarin juhliin...

 

Ystävien järjestämistä juhlista lähdin hymyssä suin ja kiitollisin mielin kohti uusia kriisejä, kuten minua niistä ja kaikista iän tuomista vaivoista varoiteltiin. 


Synttärieni varjolla sain myös kutsun ystäväni huvilalle kakkukahveille ja laiturin nokkaan ihailemaan loppukesän tunnelmasta ja ihmettelemään elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhlien keskellä olen tehnyt myös töitä. Olen maalannut uusia tauluja tuleviin tapahtumiin. Seinäjoella vietetään Art & Design viikkoa 8.- 13.9. House2, Room2 ja Keltainen keinutuoli järjestävät yhteisen Taide- ja sisustusillan House 2:n tiloissa. Luvassa on mm. sisustusneuvontaa, keittiökalusteiden esittelyä, ideoita valaistussuunitteluun. Yläkerrassa on taidekahvila ja elävää musiikkia. House2 tarjoaa leivoskahvit. Luvassa tarjouksia ja arvontaa. Kerron tästä tapahtumasta lisää tuonnempana.

 

 

 

 

Taulujani tullaan näkemään myös Espoon Niipperissä järjestävässä Tea & Art tapahtumassa 20.8 klo 17- 20 Tea & Art-tapahtuma on yhdistelmä luksus teelaatuja, elävää musiikkia ja taidetta kauniissa vanhassa 1800-luvun henkisessä miljöössä, jossa paikalliset yrittäjät esittäytyvät taiteiden yön kunniaksi Linkki tapahtumaan tästä.  

 

Koululaiset lähtevät huomenna taipaleelle. Minuakin jännittää.

  

 

Työtä ja kahvitaukoja (ilman kahvia tosin)

Työtä tehtävä on joka säällä...(+22c). Tänä kesänä on ollut joitakin huippuija pihatyösäitä.

Kun äidin pihatyöt tarkoittavat maalaamista pihalla, eikä puutarhatöitä, näyttävät kukkapenkit tällaisilta. 

Onneksi on lakisääteiset ruoka- ja kahvitauot... 

 

...Ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Onhan näitä tekijöitä. Tässä valmistumassa lehtikeittoa. "Otatko isosti vai paljon", kyseli kokki.

Meillä on pidetty kesäkahvilaa ja -ruokalaa useampana päivänä. Maksuvälineenä ovat toimineet kauniit kivet.

  

Tiukat kauppaneuvottelut meneillään.

 Monta taulua olen aloittanut ja joitakin saanut valmiiksikin. Tämä taulu on tilaustaulu. Tämä tilattiin lahjaksi mieheltä vaimolleen. Taulussa on perheelle tärkeää symboliikkaa. Taulun koko 60x140cm.

Saksan näyttely on purettu ja seuraavaksi on luvassa näyttely Nurmon kirjastolla.

Taidepalvelu Saikkonen

Pääkaupunki seudulla taidettani myy Taidepalvelu Saikkonen. Liike sijaitsee Vantaan Variston Kodin1: n tiloissa. Osoite on Martinkyläntie 48. Liikkeen omistaa Marika Saikkonen. Hänellä on pitkä kokemus taidekaupasta. Hänen vahvuutenaan on myös "sisustussilmä", joten hän osaa katsoa, minkä tyyppinen taulu mihinkin tilaan sopii.

 

 

Tila on ihanan avara, valoisa ja jotenkin helposti lähestyttävä:). Kävin viime tällä viikolla viemässä lisää taulujani sinne. Kuulin, että useat niistä ovat jo myytyjä tai sovituksessa uusiin kotiehin. Olen siitä tosi iloinen! Jos joku ostaja sattumoisin lukee tämän, niin kerron vielä senkin, että  ilahdun aina, jos saan kuvia sähköpostiini, kun taulu on päässyt seinälleen.

 

 Tästä linkki Taidepalvelun Facebook sivuille ja Tästä kotisivuille.

 

 

 

 

 

Sain viime viikolla uusia kortteja painosta. Osa on niitä, joita on ollut aiemminkin myynnissä, mutta ovat loppuneet. Osa on ihan uusia malleja.  Korttikauppaan tästä

 

 

Työ jatkuu... Onneksi sitä ei tarvitse tehdä yksin:)

Kesäyö

 

 

 

Kesäyö

 Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi.

 

 Aaro Hellaakoski

 

Taidenäyttelyni Seitsemisen luontokeskuksessa kuvaa kesäyön tunnelmaa. Sitä, kun istutaan hiljaa ja kuunnellaan luontoa ja ihmistä siinä vierellä.  Olen pyrkinyt saamaan tauluihin sen tyynen, kiireettömän, satumaisen tunnelman, minkä voi kokea kesäyönä ja olla onnellinen. Taulut ovat osin abstrakteja tunnelmatauluja, osin enemmän esittäviä luontoaiheita. Useassa taulussa keijukaiset ja peikot ovat heränneet kesäyöhön tai varhaiseen aamuun.

 

Valitsin juuri tähän Seitsemisen näyttelyyn tuon Aaro Hellaakosken "Kesäyö" runon. Runo on minusta erittäin kaunis. Tämä runo on soinut usein mielessäni, kun olemme olleet Seitsemisen kansallispuistossa. Olemme usein saapuneet sinne yöaikaan ja ihmetelleet kesäyön tunnelmaa.

 

Tällä kertaa mukanani Seitsemisessä oli osa lapsistamme sekä minun vanhempani, jotka auttoivat näyttelyn pystyttämisessä. Kiersimme Luontokeskuksen pysyvän luontonäyttelyn, jonka jälkeen menimme Koveron torpan pihapiirin.

 

 

                              

 

 

 

Koveron torppa piharakennuksineen on mielenkiintoinen paikka. Oli kiva, kun vanhempani olivat mukana, niin he osasivat kertoa erilaisista entisajan esineistä ja työtavoista meille. Koveron torpalla on myös työntekijöitä pukeutuneena vanhanajan asuun. He osaavat kertoa talon ja esineiden historiasta.

 Lampaita saa Seitsemisessä paijata ja syöttää. Me pääsimme seuraamaan hauskan vauhdikasta lampaiden siirtoa toiselle laitumelle. 

 

 

Juttu Seitsemisestä viime kesältä täällä