Taideillan jälkeen

Olin ajatellut, että minun kevääni alkaa Kahvila Amorin taideillasta. Olin fiilistellyt kevättä maalatessani tauluja sinne. Olin ajatellut tutustuvani uusiin ihmisiin. Olin mielessäni jo makustellut kahvilan kuuluisia herkkuja...


Minulla olisi ollut monta joutilaampaa päivää sairastaa, mutta sairastuin juuri sinä päivänä, kuin Taideilta oli. Harmitti ja harmittaa yhä!

Mieheni ja vanhin tyttöni lähtivät taideiltaan taululastin kanssa. Tauluiksi iltaan olin valinnut keväisiä tauluja. Sellaisia tauluja, joissa on valoa ja onnea. Sellaista se on keväällä. Joka ainut auringon säde ilahduttaa.

Illan aikana sain kuvia Taideillasta ja viestiä, että väkeä on ihan tolokuttomasti kahvilan tiloihin nähden. Tunnelmakin oli ollut tosi mukava.

Illalla, kun mieheni kotiutui, hän maalaili, miten pöydät notkuivat herkuista. Hän oli syönyt ehkä parasta kakkua ikinä. Onneksi Amorin väki laittoi kotipakettiin jotain minullekin.

Muutama taulu jää joksikin aikaa Amorin seinälle. Ne ovat siellä myytävänä. Myös kortteja voi ostaa heiltä. Me ajattelimme Amorin väen kanssa, että järjestämme joskus taideillan uudestaan, ehkä syksyllä. Jospa se ei salama iskisi kahta kertaa samaan puuhun. Aioin nimittäin olla seuraavalla kerralla mukana.

 

Kirjoitin joskus viime keväänä  (tästä juttuun), miten meille pölähti Meidän talo lehden väkeä. Juttu ja kuva olivat nyt viimeisimmässä numerossa. Huvittavaa, miten paljon lapset ovat kasvaneet tuosta hetkestä.

 

 

 

Valoisia päiviä! toivottelee Virpi

 

 

 

 

 

Kevätriemuisia tauluja ja perinnön jakoa ;)

Meillä kävi kylässä rakkaita ystäviä Oulun seudulta. Toivat samalla Oulun  Salad & Cafe Oliviasta tauluja takaisin minulle. Niitä, jotka vein sinne ennen joulua. Osa tauluista myytiin Olivian asiakkaille, mutta monta jäi jäljellekin. Vieraamme veivät mennessään Oliviaan muutaman uuden, keväisen taulun. Vien itse lähiaikoina vielä lisää tauluja sinne.
(Kaikki siellä olevat taulut ovat myytävänä.)

Minä maalaan nyt Kyyjärven Taideiltaa, Linkki , varten tauluja. Tekeillä on  sellaisia kevätriemuisia maalauksia. Sydämellisesti tervetuloa!

 

Näyttää siltä, että pitänee alkaa perintöä jakamaan. Ovat jo vailla osuuksiaan. Tai yksi heistä, kuopus 3v. Hän kysyi kainosti, että, "Sitten kun oon aikuinen, niin saisinko tämän käsilaukun (vaaleanpunainen)  ittelleni?" Lupasin.
Siitä riemastuneena, hän intoutui keksimään, mitä muutakin voisi aikuisena itselleen haluta.
"Sitten ku mää oon aikuinen, niin voisinko saada nää tissiliivit ittelleni?" Lupasin. 
Sanoin, että kun täytät 18v, niin voisin tuoda ne lahjapaketissa hänelle.
Hän hymyili tyytyväisenä, kunnes vakavoitui: "Sitten ku mää oon aikuinen, niin saanhan asua kuitenkin aina täällä teijän kans?" Lupasin. (Muistan, että olen käynyt jokaisen lapsen kanssa tämän kotoa muutamiskeskustelun. Se on kai lapsen mielelle ahdistava ajatus, että joutuisi muuttamaan pois omasta kodista. Ikävähän siinä tulisi.)
Sanoin, että onkohan sulla sitten perhettä, että haluavatkohan hekin asua täällä? "Noo, periaattees, joo" - hän vastasi ja jatkoi " Tuleeko sunsta ja isistä sitten mummo ja pappa?" Tulee, vastasin, johon hän,
" no, mutta jos isistä ei tulekkaan pappaa, nii mää meen sen kans naimisiin"
En sentään niin höveli ollut :).