lauantaina, maaliskuuta 19, 2016

Taideillan jälkeen

Olin ajatellut, että minun kevääni alkaa Kahvila Amorin taideillasta. Olin fiilistellyt kevättä maalatessani tauluja sinne. Olin ajatellut tutustuvani uusiin ihmisiin. Olin mielessäni jo makustellut kahvilan kuuluisia herkkuja...


Minulla olisi ollut monta joutilaampaa päivää sairastaa, mutta sairastuin juuri sinä päivänä, kuin Taideilta oli. Harmitti ja harmittaa yhä!

Mieheni ja vanhin tyttöni lähtivät taideiltaan taululastin kanssa. Tauluiksi iltaan olin valinnut keväisiä tauluja. Sellaisia tauluja, joissa on valoa ja onnea. Sellaista se on keväällä. Joka ainut auringon säde ilahduttaa.

Illan aikana sain kuvia Taideillasta ja viestiä, että väkeä on ihan tolokuttomasti kahvilan tiloihin nähden. Tunnelmakin oli ollut tosi mukava.


Illalla, kun mieheni kotiutui, hän maalaili, miten pöydät notkuivat herkuista. Hän oli syönyt ehkä parasta kakkua ikinä. Onneksi Amorin väki laittoi kotipakettiin jotain minullekin.

Muutama taulu jää joksikin aikaa Amorin seinälle. Ne ovat siellä myytävänä. Myös kortteja voi ostaa heiltä. Me ajattelimme Amorin väen kanssa, että järjestämme joskus taideillan uudestaan, ehkä syksyllä. Jospa se ei salama iskisi kahta kertaa samaan puuhun. Aioin nimittäin olla seuraavalla kerralla mukana.





 




Kirjoitin joskus viime keväänä  (tästä juttuun), miten meille pölähti Meidän talo lehden väkeä. Juttu ja kuva olivat nyt viimeisimmässä numerossa. Huvittavaa, miten paljon lapset ovat kasvaneet tuosta hetkestä.



 
 
 
Valoisia päiviä! toivottelee Virpi
 
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!