Sinkkujuhannus Seinäjokisittain

Minä kuuntelen, kuinka kello tikittää ja yläkerrassa marsut vihjailevat, että ruokaa saisi taas tarjoilla. Minä en muista syödä, sillä yhden potun kolluuttaminen kattilassa tuntuu turhalta. Minä maalaan ja siivoan ja haahuilen. Mietin, muistavatko he varmasti aina laittaa pelastusliivit, kun lähtevät veneellä kalaan. Mietin, että laitoinko varmasti tarpeeksi vaatetta pienimmille. Kuusamossahan taita olla vieläkin kylmempää, kun meillä. Lähetin kyllä heidät matkaan ihan luottavaisin mielin, sillä tiesin, että he pärjäävät ilman minua, mutta pärjäänkö minä ilman heitä, mietin. Heti ensimmäisenä aamuna tuntui, etten pärjää. Menin nimittäin aamulla ruokkimaan kaneja pihalle. Ruokittuani nousin kyyrystä vauhdilla ja löin pääni kanilan katton nurkkaan. Sen pellin reuna repäisi päälakeeni haavan. Verta valui vuolaana, kuten pään haavoilla on tapana. Joudun pesemään itseäni ja kotia veriroiskeista samalla, kun painoin haavaa. En edes nähnyt miten iso haavasta tuli. Se tyrehtyi kuitenkin aika nopeasti. 

Nautin, että minulla on tämä muutaman päivän tauko ruokkimisesta ja kasvattamisesta ja ennen kaikkea nautin hetken hiljaisuudesta. Kuopus soittaa, mutta kertoo, ettei ole muistanut ikävöidä, kun on onkinut ja uinut. Sanoo, että illalla on kuitenkin ottanut aina äidin yöpaidan kainaloon ja haistellut sitä. Minulle tulee siitä hyvä mieli ja vähän haikea. Minäkin olisin mielelläni katsellut illalla tyyntä Kirpistöjärven rantaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi jäädä maalailemaan, kun olimme juuri 10 päivän reissussa. Jatkoin keskeneräisiä tilaustauluja. Muun muassa tällainen valoisa taulu on valmistumassa.



Hiljaisuudesta syntyi myös yksi niittyvillataulu.






Olin varautunut yksinäiseen Juhannukseen, mutta varalta houkuttelin siskoani ja serkkuani käymään. Tulivat, joten sain viettää sinkkujuhannuksen Seinäjokisittain. Se tarkoitti retkeä Paukanevalle, joka oli valkoisenaan suopursun kukkia. Niittyvillatkaan eivät olleet vielä kokonaan nuupahtaneet. Se tarkoitti matkalta poimittuja seitsemää kukkaa (en silti itse poiminut:)) Se tarkoitti lämmintä pihasaunaa, runsasta syömistä ja vilkasta keskustelua. Se tarkoitti Seinäjokiajelua juhannuspäivänä. Tuli ylpeänä esiteltyä Itse tehty järvi ja itse tehty vuori, viime kesän asuntomessualue ja sen periskooppi.













Tietysti tuli haettua evästä Samburgerista ja vietyä vieraat syömään hampparia Musiikkiopiston pihapiiriin. Jälkiruoaksi oli mansikkakakkua meidän saunamökissä.

Heinäkuun helteitä toivotellen Virpi





Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!