Nuo valkorunkoiset

Minä tykkään koivuista. Pidän kyllä muistakin puista, niin pidän metsästä, kuten lienee moni muukin suomalainen.

Koivuissa viehättää niiden kaunis herkkyys. Koivuissa näkee vuodenaikojen vaihtelun ja voi itse elää sen mukaan. Tuntea pakahduttavaa riemua joka ainut kevät, kun koivu saa ensimmäiset silmunsa.

Pienet keväänvihreät lehdet kertovat, että kesä on vasta edessä. Miten keveä olo!

 

Jos kuvittelen mielessäni rauhoittavimman näyn, on myöhäinen ilta mökkirannassa. Ollaan juuri tultu saunasta ja hiljaisina katsellaan, miten joki virtaa. Koivut riippuvat joen ylle, lehdissään keskikesän syvän vihreä väri.

 

Syksyllä koivut ovat haikeita, mutta keltaiset lehdet nauravat.

Talvella koivut näyttävät olevan, kuten minä, kalpeita ja kylmissään. Niiden varret ovat kauniin väriset.

 

 

Olen tuntenut koivut puikseni ennenkin, mutta erityisen merkittäväksi ne tulivat maatessani sairaalassa muutama vuosi sitten. Odotin kaksosvauvoja ja jouduin äkkiarvaamatta vuodelepoon. Oli vaarana, että vauvat syntyisivät liian aikaisin.

 

Makasin melkein kaksi kuukautta, välillä kylläkin kotona. Vuoteeni oli ikkunan vieressä ja ikkunasta näin yhden koivun. Ripustin mieleni siihen. Katselin päivät pitkät sen runkoa eri valossa ja ajattelin, että kohta on kevät. Pitää jaksaa vain tämä jakso ja sitten saisimme vauvat syliin ja pääsisin kotiin rakkaiden luo.

 

Itse en muista tätä, mutta ystäväni on usein kertonut, että kun hän kävi minua tapaamassa, olin lähtiessä pyytänyt nostamaan sänkyäni ylöspäin, että näkisin sen koivun.

 

 

 

 

 

Tyttövauvat syntyivät rv 35+6. Olivat pieniä ja niin ihania, kuin vain vauvat voivat olla! Olin onnellinen. Oli kevät! Aurinko paistoi koivun runkoihin kai kirkkaampana kuin koskaan ennen.

 

 

Olen maalannut monia koivutauluja

 

 

 

 

 

 NUO VALKORUNKOISET- TAULU JYVÄSKYLÄN KOTIIN

Tänä keväänä tuli mielenkiintoinen koivuinen tilaustyö. Tilaajaperhe toivoi taulun kooksi 60x245. Mietimme yhdessä erilaisia vaihtoehtoja. Niin suurta pohjaa ei ainakaan se taulupohjien tekijä tee, jolla olen tottunut pohjani teettämään. Mietimme kaksi- tai kolmiosaista työtä, mutta lopulta päädyimme yhteen pitkään tauluun. Se oli hyvä päätös.

Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, jonka jälkeen alkoi varsinainen pohjan maalaaminen

Teen tavallisesti maalaukseni kankaalle. Tämän taulun tein mdf levylle. Sahautin Puukeskuksessa sopivan pohjan. Taulu lojui kaksi viikkoa kotimme lattialla. Maalasin sitä melkein joka ilta ja edellinen maalikerros kuivui aina yön aikana. Perheen jäsenet loikkivat sujuvasti taulun yli, mutta jonkun kerran joku tuskastui, kun ei päässyt lipastolle.

Rungot alkavat hahmottua

Ripaus keltaista

 

 

Mieheni teki siihen kehikon, jotta saatiin taulupohjalle ”paksuutta”. Taulusta tuli painavampi, kuin kangaspohjatauluista ja siihen kului enemmän maalia. Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, ennen kuin aloin maalata sitä.

 

 

 

 

Taulusta tuli tuohon tilaan juuri sopiva. Taulu on rauhallinen ja sopii mielestäni hyvin tähän kotiin ja tähän tilaan. Tämä on siis se koti Jyväskylässä, josta edellisessä Postauksessani mainitsin. Kauniisti, klassisesti ja niin suomalaisesti sisustettu.

Kävin tuomassa taulun kotiinsa samalla, kun kävin viemässä Jyväskylän asuntomessukohteeseen tauluja

 

 

 

 

Aion tehdä jatkossakin osan tauluista mdf levylle. Se mahdollistaa suuremmat taulut.

 

Mikä on sinun lempipuusi?

Tauluja Jyväskylän asuntomessuille:)!

Minulla on ollut (ja on edelleen) muutamia hiljaisia haaveita.  Yksi  vähän lapsellinenkin haave on ollut, että saisin Seinäjoen asuntomessuille 2016 jonkun tauluistani  johonkin  messutaloon. Tämä haave toteutuikin etukäteen ja monenkertaisesti! Minulta on pyydetty taidetta sekä Kalajoen Loma-asuntomessuille (josta olen jo kertonutkin) ja peräti kahteen Jyväskylän asuntomessukohteeseen.

Jyväskylän asuntomessukohteet, joita pääsen ”tauluttamaan” ovat Kontiotuotteen hirsitalo ja Lammi kivitalo.( jälkimmäisestä lisää myöhemmin) Kävin tänään viemässä tauluja Kontiotuotteen taloon. Talo on ihana! Siellä on lämmin ja harmoninen tunnelma. Talon sisustussuunnitelman on tehnyt Kirsi Valanti ja talo on kalustettu hänen suunnittelemillaan kalusteilla. Talon emännällä on myös tyylikäs sisutusmaku ja olen ymmärtänyt, että hän on vaikuttanut sisustukseen paljon. 

Talo on sisustettu sillä ajatuksella, että se olisi eläkeläispariskunnan koti, jossa lastenlapsille olisi oma huone. Minulla tuli tästä talosta sellainen olo, että tässä talossa puhutaan hiljaisesti ja kauniisti. Istutaan isossa kodikkaassa olohuoneessa ja jutellaan. Välillä kutsutaan vieraita tai laitetaan juhlat pystyyn ja istutaan juttelemaan keittiön pöydän ääreen, nauretaan ja syödään hyvin. Tämä talo on muuten myynnissä.

Taloon jäi peräti 8 maalaustani!

Kuvissa taulut ovat suunnilleen niillä paikoilla, johon ne on ajateltu, mutta paikat saattavat vielä muuttua. Lattialla olevat siirtyvät aikanaan seinille.

 

Eteisaula

Halaus

 

 

 

Olohuoneen ja keittiön taulut:
"Valoisa päivä satamassa" ja "saan laineitten riemun" (Kaarlo Sarkian runosta)

 

 

 

 

Koskikarataulu päätyi lastenlastenhuoneeseen

 

 

 

 
 

Kaunis olohuone!

 

 

 

 

Onnen aalto

"Puunto pilven, johon päivä hukkuu" (Eino Leinon Nocturnosta)

 

 

 



Työhuoneen taulu: "Iloinen päivä"



 

Olohuoneen taulu: " Laulu hiljaisuudesta"
(tälle hyllylle tulee astioita, kukkia...)

 

 

Ja lopuksi hätäinen kuva talosta ulkoapäin (auton ikkunasta, kun räntää vihmoi)

 

 

Jyväskylän asuntomessujen sivuille

Samalla reissulla vein yhteen ihanaan kotiin suuren taulun.  Täytyy kyllä sanoa, että oma koti näyttää erittäin vaatimattomalta näiden reissujen jälkeen, mutta minähän en harrastakaan sisustamista ja sitä paitsi, eikö taiteilijan kodissa saakin olla väriä ja kaikki vähän sinnepäin;)  T

Tästä taulusta kerron myöhemmin lisää ja laitan kuvia sen tekemisen vaiheista. Se on tähän asti isoin maalaamani taulu. Se on 245x60cm, joten oli työnsä rehata se autoon ja jouduin toimimaan oikeana silmänä kuskilleni. Kuskini, ystäväni kävi sovittamassa pukua, jonka hän teettää Jyväskylässä Ateljee Iina nimisessä liikkeessä.

Toisesta Jyväskylän messukohteesta kerron myös myöhemmin, kun on enemmän, mitä kertoa. Sen voin kuitenkin jo sanoa, että molempiin kohteisiin tulee aika erityyppiset taulut.

Ja muistakin haaveistani ehkä joskus...

Helsingissä

Seinäjokisia bloggareita kävi katsomassa näyttelyni kirjastolla. On mahtavaa tutustua uusiin, mukavanoloisiin ihmisiin! 

 Linkki saltunraitti blogiin

Matkalla

 

Heti blogitapaamisen jälkeen hyppäsin Helsinkiin menevään junaan. Saimme hyvän hoitajan lapsille, joten pääsimme pitkästä aikaa mieheni kanssa kahdestaan reissuun. Perjantaipäivän kiersin kirppareita ja sain vähän sylitellä pientä veljenpoikaani, joka on samannäköinen eli yhtä suloinen, kuin veljeni (pienenäJ). Heidän ilmeensäkin ovat aivan samanlaiset. Tunsin itseni vanhaksi. Muistan nimittäin aivan hyvin, millainen veljeni oli pienenä. Hoidin häntä silloin paljon.

Tämän kodin seinällä on yksi tauluistani. Kuvasin kännykkäkameralla sen.





 

 

Kirppiskierroksella

 

Perjantai- iltana saimme kutsun ystäviemme luo. Erikoista ja hienoa olla joskus kylässä niin, että vain jutellaan ja jutellaan ja syödään ihan rauhassa. Tavallisesti kyläillessä pitää välillä vähintään vaihdella vaippoja ja palvella lapsia ruokapöydässä. Ihania kyläilyitä nekin, mutta muistimme nauttia tästä kyläilystä ja oleilusta.

Kuvasin täälläkin maalaamaani taulua. Molemmat kodit ovat kauniita ja tyylikkäitä, joten tunsin hienoista ylpeyttä, että tauluni olivat päässeet näihin koteihin. Siksi itserakkaasti myös kuvat. 
 

 

 



Tosi hyvää!

 

Lauantai aamupäivällä punnitsin mielessäni, että kumpaan menen; Ateneumiin vai Kiasmaan. Kiasma veti voiton, sillä Ateneumissa kävin kesällä. Kiertelin ihan rauhassa näyttelyt läpi ja olin vaikuttunut. Eniten minuun teki vaikutuksen juuri pystytetty Alfredo Jaarin näyttely. Jaarin teokset: valokuvat ja videot, tilateokset käsittelevät ihmisen ja yhteiskunnan moraalia, ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta. Teokset käsittelevät vaikeita aiheita, kuten sotia, kansanmurhia, pakolaisuutta, mutta myös median tapaa kuvata tai jättää kuvaamatta, näitä aiheita. Näyttely on  Kiasmassa 11.4 - 7.9. Kannattaa käydä katsomassa!

Vastapainoa surullisille aiheille toi Ars Fennica 2014, sekä Kiasma Hits näyttelyt. Osa teoksista oli mielestäni hienoja, osa ei niinkään, mutta nämä ovat niitä makuseikkoja.

Pyörähdys hulluilla päivillä

 

 

Hotelli Seurahuone

 

Oli mukava reissu! Oli ihanaa palata taas kotiin, vaikka jo yöllä yksi pienistä alkoi valitella korvakipuaan. Mieheni sai näin syntymäpäivänsä kunniaksi viettää päivystyksessä peräti viisi tuntia!(ja tämä taas ei liity taideblogiin mitenkään)

 

 

Niin ja Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat!

(Kuvat otettu i-phonella) 

 

Airan Taide ja Sisustus room2

AIRAN TAITEESSA pieniä taulujani

Olen laukannut Airan taideliikkeessä vuosikaudet. Viime aikoina ovi on käynyt yhä tiuhempaan. Minulla on monta isokokoista taulutilausta (kerron niistä myöhemmin). Isot pohjat teetän Airalla. Hänellä on monen kymmenen vuoden kokemus taulupohjien tekemisestä. Hän tekee tasokkaita pohjia ja aika nopealla aikataululla. Airalla voi myös kehystyttää tauluja.

Minun akvarellitöitäni on ollut siellä aiemmin myynnissä. Aira pyysi nyt tuomaan pieniä akryylimaalauksianikin. Kun kevään juhlat lähestyvät, taulu voi olla hyvä, persoonallinen vaihtoehto lahjaksi. Kävin toissapäivänä viemässä tauluja.

Airan taide sijaitsee Seinäjoella, Keskuskatu 17. Kelan lähellä, Pitseria Soframin vieressä.






SISUSTUS ROOM2:ssa isompia taulujani

Elina ja tuore taulu. Taulun pohja Airalta ja taulu myynniss room2:ssa

Sisustus room2 on aika uusi liike Seinäjoella. Se on moderni sisustusliike, josta saa myös sisustussuunnittelupalvelun. Siellä on myynnissä keskikokoisia ja isohkoja maalauksiani. Kävin tänään viemässä uusia tauluja kauppaan.  Room2 sijaitsee Rengastiellä, Seinäjoella. Tervemenoa katselemaan!

room2

Taidenäyttelyn avajaiset ;)

Puheita puolin ja toisin. Hymistelyä. Pönötystä...

Tai ei sittenkään mitään näistä. Minulla oli suuri kunnia saada viettää minun, Vernan, Pajun, Taimin, Raitan ja Iiriksen taidenäyttelyn avajaisia aika rennossa seurassa. Pajun eskarin väki tuli katsomaan taulujamme. Lapset lauloivat Mörrimöykkylaulun. Mörrimöykkytaulu olikin sopivasti ensimmäinen taulu. Kiersimme näyttelyn lasten kanssa ja he kommentoivat ihanasti: " Siinä on puolikas enkeli. Siinä lapset ovat lähteneet merenrannalle leikkimään. Miksi tuossa on tuollaista ruttua? "jne Joku kävi sipisemässä äidilleen, että hänellekin pitää käydä ostamassa maalit ja muut vermeet. Tämähän minulla oli tavoitteena. Saada joku innostumaan taiteilusta, jes! (Taiteilun merkityksestä- puheenvuoro myöhemmin blogissani)

Useampi lapsi kertoi pitävänsä eniten Pajun "Iloinen enkeli"- taulusta. Sen olenkin esitellyt blogissani aiemmin. Minustakin se on valtavan ihana taulu. Ja eivätkö nuo pikkutyttöjen peikkotaulutkin ole aika hellyttäviä?

Iloinen enkeli, Taulukokonaisuus: Kun sängyssä lapsia on yksitoista...(Peikkoäidin kehtolaulusta) ja Magdaleenalla sukka on rikki

Ajattelin ensin, etten voi tehdä tästä blogipäivitystä, koska päivitys on kuiva ilman kuvaa. Mutta sitten päätin tehdä näin, niin minun ei tarvitse alkaa kysellä kuvien julkaisulupaa.

Kiitos Herkkusuut ja Sokerihiiret! Toivottavasti innostutte maalaamaan:)

Kevään juhliin

Olen teettänyt uuden korttimalliston kevään juhliin.

Tyttö ja auringonkukat- kortti on teetetty taulusta, jonka olen tehnyt tilaustyönä rippitytölle lahjaksi. Tästä taulusta olen saanut paljon kivaa palautetta. Ajattelen sen sopivan hyvin rippikortiksi, mutta myös valmistujalle, ylioppilaalle, kotoa muuttavalle tai synttärikortiksi.

Enkeli ja koivut kortti on taulusta: Mua koskettaa voi siipi enkelin... Halusin tauluun onnellisen tunnelman ja enkelille ujon hymyn. Tämä taulu on parhaillaan Seinäjoen kirjaston näyttelyssä. Tämä kortti sopii mielestäni rippikortiksi, ristiäiskortiksi tai kortiksi surevalle.

Matkaan- kortin kulkuripoika on itsevarman näköisenä lähtemässä reissuun. Kuvaan halusin tuoda yhtä aikaa iloisen rennon, mutta vähän haikean tunnelman. Ajattelin tämän kortin kotoa muuttavalle, rippinuorelle, valmistuvalle tai ylioppilaalle.

Halaus- taulun olenkin jo esitellyt blogissani. Kortti kihlaparille, hääparille tai kortti rakkaalle...


Blogin Korttikauppaan tästä

Kortteja myy Seinäjoella Hyllykallion Prisman Idea Nalle

Taulujen ja korttien jälleenmyyjät

Pystytyspäivä ja aprillipiloja

Näyttely saatiin pystyyn. Siinä vierähtikin yllättäen useampi tunti. Oli ilo saada ystävä avuksi ripustelemaan. KIITOS! On niin huippua silloin, kun ei tarvitse päättää yksin, että mihin mikin taulu sopii.

En huomannut sitä pystyttäessä, mutta kotia tullessa tuntui, että on niin nälkä, jotta päässä pyöri. Olin siinä hötäkässä unohtanut syödä jopa aamupalan. Onneksi se en ollut minä, joka joutui näiden ruokapilojen kohteeksi meillä tänään. Tytöt tekivät pilojaan ja minä sain olla mukana juonessa. Mukavaa, kun saa luvan kanssa huijata kerran vuodessa.

Vieraskirjan unohdin tuoda kirjastolle, mutta vien huomenna.

Lapsia ja enkeleitä -näyttely Seinäjoen kirjastossa

"Siihen vielä mä lisäsin, että sinusta välitän..."

Huomenna menen pystyttämään Seinäjoen Apilakirjaston näyttelyä: Lapsia ja enkeleitä. Kaikki on valmista.  Tai olisi, jollei jotakin jäisi aina viimetippaan. Taulut sentään ovat maalattuna, mutta singreeraukset puuttuvat ja rautalangat ripustusta varten. Aion käyttää lapsityövoimaa ruuvien poraamiseen. Itsen väännän rautalangat.

Näyttelyyn tulee minun ja lasteni tauluja. Aiheet ovat syntyneet lastenlauluista. Tauluissa lapset leikkivät, peikkovauvat nukkuvat ja Magdaleenan sukka on rikki... Ajattelen, että taulut ilahduttavat eniten lapsia ja niitä aikuisia, jotka uskovat, että mörrimöykky on totta!

Tervetuloa katselemaan!

Paju Mäkinen 6v, Iloinen enkeli


ps. Kalajoen Loma-asuntomessujen sivuilla oli kuvia Joutsenlampi kohteeseen valmisteella olevasta taulusta

Aurinkoa, tuulta ja hiekkaa

Viime viikonlopun olin suvun naisten kanssa mökkeilemässä Kalajoella. Jollen olisi ihan älyttömän paljon halunnut lähteä, olisin jättänyt lähtemättä. Auto oli huollossa (taas) ja sitä paitsi kesärenkaissaan. Jos olisin sillä lähtenyt, olisin päätynyt ojaan ehkä jo Kauhavalla. Sillä siitä Kalajoelle asti oli tuiskua ja tuulta. Menin junalla. Tarvittiin lapsille hoitaja hetkeksi ja minulle kuski junalle. Vähän sellainen fiilinki, että koko Seinäjoki joutui hälytystilaan, jotta yksi hörhö saatiin matkaan. Ja vielä perilläkin tarvitsin jeesiä, kun junathan eivät kulje Kalajoelle.

Kiitollisuuden velkaa on kertynyt muutenkin vähän joka puolelle.  Mutta  kannatti lähteä: huippua seuraa, auringonpaistetta, tuulta, meren tuoksua, hiekkaa, rentouttavia ja virkistäviä hetkiä ja ihan vähän "työtä"

                           

Työtä sen verran, että kävin katsomassa Loma-asuntomessualueella, miltä Kohde, nimeltä Joutsenlampi, näyttää nyt. Vähän mittailin myös seiniä tauluja ajatellen. Asunnolla olivat työmiehet uurastamassa. Paljon he ovatkin saaneet aikaan, mutta jonkin verran on vielä työtä jäljellä. Taulut sinne ovat hyvällä malilla, mutta jotakin pitää vielä tehdä. Joutsenlampi kohteesta kerron myöhemmin enemmän. Tässä linkki rakennuttajan, Outi Suorsan haastatteluun :Surusta nousee unelmien kesäkoti.

 

 

 

Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan

Tänään sain mukavaa sähköpostia. Minulle lähetettiin kuva taulusta kodin seinällä. Tämän taulun tarina menee näin: 
Joku oli työpaikallaan sanonut, että "joskus vielä hankin Mäkisen Virpin  taulun kotiimme". Toinen hoksaavainen, oli laittanut tämän lauseen korvansa taakse. Kun taulusta haaveileva oli sitten myöhemmin alkanut odottaa vauvaa tai oikeammin vauvoja, oli tämä korvan taakse laittanut muistanut tämän taulutoiveen. Kun kaksosvauvat sitten syntyivät, sain taulun toivojan työkavereilta pyynnön tehdä enkelitaulun tälle perheelle.

Toteutin tämän pyynnön enemmän, kuin mielelläni. Vähän herkistyinkin, kun tunnen yhteenkuuluvuutta muita kaksosten vanhempia kohtaan. Tämä taulu tuli siis tehtyä tunteella.

Taulu sai nimekseen " Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan"

 "Taivaan Isä kanna, lasta matkallaan.

    Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan.

Turvallista tietä, että kulkis hän.

 Joka ainut päivä halki elämän."

 

Kehtolaulun voi kuunnella täältä

Halaus

Olen maalannut useita ihastus-, rakkaus-, hääparikuvia pääasiassa akvarellimaaleilla. Ne kuvat olen maalannut lähinnä korteiksi häihin, kihlajaisiin joskus hääkutsukorteiksi. Melkein aina niistä on tullut satumaisia peikkoja tai muita otuksia.

Olen mielessäni päättänyt tehdä jonkun taulun rakkaudesta ihan "vakavissaan".
Olen halunnut kokeilla osaanko tehdä rakkaudesta taulua, joka on vähän viitteellinen, taiteellinen, muttei imelä.  Nyt maalasin akryylimaaleilla taulun "halaus". Minulla on muutama viikko aikaa päättää, painatanko tästä kortin.

Olen ajatellut painattaa neljän kortin sarjan taitettuja kortteja juhlavimpia juhlia varten. Kuka mulle kertoisi, mitä kortteja painattaisin? Olen saanut toiveet hää- ja kihlakortista ja tämä "halaus"- teos voisi olla se. Kolme muuta aihetta pitäisi päättää...

Työtilani

 

 

 

 Työtilani on pieni, ahdas ja sekasotkuinen. Rakastan sitä! Ihailen kyllä järjestyksen ihmisiä ja toisinaan päätän alkaa sellaiseksi, mutta toistumiseen epäonnistun. Olisi kätevää löytää heti etsimänsä, mutta olen tottunut etsimään ja löytämään. Löytämään joskus sitä, mitä en etsinytkään ja se tekee elämästä jännittävää.

Toisinaan epäjärjestelmällisyyteni aiheuttaa ristiriitoja perheessämme. Mieheni on järjestyksen ihminen, mutta työtilani sotkuun hän ei puutu. Ei, vaikka se on kotimme näkyvimmällä paikalla, suoraan olohuoneesta. Hän tietää, että tarvitsen sekasotkuni. Hän alkaa huokailla vasta siinä vaiheessa, kun taulut ja maalit alkavat hivuttautua olohuoneen puolelle, keittiön puolelle ja aulaan... Toisinaan käy niin. Jos on paljon tauluja kuivumassa ja en enää mahdu työtilani (jota kutsutaan hienosti Taidehuoneeksi) puolelle. Lapsiamme joskus harmittaa, kun he eivät löydä tietä kirjakaapille. Äidin taulut ovat vallanneet sinne tien ja nojaavat itsepäisesti kirjakaappia vasten.

Muualla kodissamme tavarat ovat suunnilleen siellä, missä niiden pitääkin. Siivoilen kotia pitkin päivää, sillä lapsemme ovat perineet joitakin äitinsä ominaisuuksia. He keksivät kaiken aikaa tekemistä, josta tulee järjetön sotku.

 

Esimerkiksi, kun äiti maalaa, voi tehdä kodinhoitotilasta retkipaikan....

Ristiäislahja

Onko muille käynyt joskus niin, että on ajatellut jotakin ihmistä ja kohta hän kävelee vastaan? Tai onko käynyt niin, että olet ajatellut pitkästä aikaa soittaa kaukana asuvalle ystävälle, niin samassa soi puhelin ja hän soittaa? Tai onko jotain muita vastaavia kokemuksia? Näistä kokemuksista jää vähän hämmästynyt, mutta iloinen olo.

 Minulle kävi vähän niin. Olin nukuttamassa pienintä yöunille. Samalla mietiskelin juuri päättynyttä näyttelyä. Kaikkia taulujen ostajia en tavannut tai edes puhelimessa jutellut. Siinä nukuttaessa mietiskelin, että mihinhän se yksi kettutaulu meni. Onkohan se nyt jonkun lapsen huoneessa? Minkähän ikäisen lapsen?

Hetken kuluttua sain yllättäen vastauksen miettimiseeni Saltunraitti blogista. En tunne sen kirjoittajaa, mutta lueskelen silloin tällöin hänen blogiaan. Siellähän oli juttu pienen vauvan ristiäisistä ja kerrottiin, miten taulu oli päätynyt vauvalle lahjaksi. Olikohan se niin, että vauvan mummo oli sen lapsenlapselleen ostanut. Miten iloiseksi tulinkaan! Nyt tiedän, että joku suloinen nyytti sai sen omakseen. Ja on mahtava ajatella, mahdollisesti taulusta tulee osa hänen lapsuusmuistojaan. Toivottavasti hän tykkää siitä!

 

ps. Lumilapset saivat taas täydennystä sisustuspuolelleen. Enkeli kavereineen on varmasti pian myynnissä heillä.

Yksin kotona

 

 Taulun nimi "Valon aalto" koko 115x100

 

Olen yksin kotona. Se on harvinaista. On hiljaista. Se on erittäin harvinaista. Tai oikeastaan ei ole ihan hiljaista, sillä kuulen sellaisia ääniä, joita en tavallisesti kuule ihmisten äänten yli. Kuulen astianpesukoneen äänen ja ilmalämpöpumpun hurinan ja sadekin taitaa ripistellä ikkunanlautaan. Takuulla säikähtäisin, jos jostain kuuluisi rapinaa tai kolahdus...

 

Tässä hiljaisuudessa sain viimeisteltyä tämän ison vaalean taulun. Tämä on tilaustyö.

 

Kuvissa ei näy kunnolla koholla olevat kohdat. Siksi laitan kuvaa läheltä, taulun pinnasta.

 

 

 

Yksityiskohta taulusta

 

 

 

 

                                                                     Yksityiskohta taulusta

Tauluja loma-asuntomessuille

Kalajoen Loma-asuntomessut järjestetään 23.6.2014 - 6.7.2014 Kalajoen Hiekkasärkillä, jonne rakentuu yhteensä 28 niin perinteistä kuin moderniakin loma-asuntoa.

Saan maalata erääseen kohteeseen useamman taulun.

No, oonhan mää aika mielissään tästä!

On erityistä maalata Hiekkasärkkien kohteeseen.
Kun olin lapsi, vietimme usein Hiekkasärkillä viikonloppuja, sillä isäni työpaikan mökki oli siellä.
Mökki oli ihan merenrannassa ja maisemat olivat aivan aavat. Tuulta, laajasti heikkarantaa, meri. Kesällä uintia, talvella hiihtoa ja eväsretkiä. Sellaisia leppoisia yhdessäolon muistoja.
Yhden pelottavan yön kyllä muistan. Merellä myrskysi. Tuuli oli repivää ja mökissä harvat seinät, joten tuuli puhalsi hiekkaa sisälle asti. Muistan, miten käperryimme makuupusseihin ja kuuntelimme tuulta. Vanhempani valvoivat ja juttelivat hiljaisesti, ehkä vähän huolestuneella äänellä. Aamun koittaessa meri tyyntyi ja taisimme kaikki nukkua pitkään.


Tapasin viime viikolla messukohteen omistajaa ja kävin viikonloppuna tutustumassa tulevaan loma-asuntoon ja messualueeseen.  Helmikuu ja hiekkarannat! Kerron myöhemmin kohteesta ja laitan linkkejä kohteesta ja vähän kuviakin.


Linkki messujen sivuille

Kalajoen hiekat kutsuvat-blogi

Robert´s coffee Oulu

Tervetuloa pieneen taidenäyttelyyn 25.2. - 31.3.3014

Kahvila on Oulun keskustassa, Stokmannin talossa(osoite Kirkkokatu 16)
Olen valinnut 4 meriaiheista taulua. Näyttelyn nimi onkin "Muistoja merenrannalta". Niin se on, merestä voisin maalata loputtomasti. Se on aina erilainen. Jo yhden päivän aikana tunnelmat vaihtuvat myrskynharmaasta levollisen lempeään, kuin naisen mieli.

Miten mukava tunne olikaan laittaa tauluja seinälle, jutella samalla ihmisille ja kuunnella kahvilan ääniä ja ah, niin tuttua murretta: "Määpä katon kellua, että ehtiikö vielä kahavilaan" ja "kaheksan eurua, kiitos"



Käykääpä Oululaiset kahavilla ja samalla katsomassa tauluja!

Vuokolle kiitos avusta ja lisätyöksi voisit joskus käydä nasauttamassa kuvan näyttelystä ja lähettää minulle, kiitos!


Keltainen keinutuoli loi tapahtuman Facebookissa

Ps.keltainenkeinutuoli on nyt myös INSTAGRAMISSA. Tervetuloa seuraamaan!

Rannalla

Joku saattaisi luulla, että minulla on ikävä merta ja kesää. Hän saattaisi olla oikeassa. Minä mietin kyllä merta, mutta en ehkä kesää. Keväästä minä haaveilen, mutta sehän on jo melkein. Kohta alkaa maaliskuu ja se on pelkkää juhlaa. On neljän lapsemme synttärit!

Meritunnelmissa taidan olla siksi, koska Oulun Robert`s coffeen piennäyttely on ihan pian. Aion tuoda näyttelyyn merellisiä tauluja, mutta on vaikeaa valita, mitkä tuon. On kamalaa, kun pitää yksin päättää. Vai otanko pinon mukaan ja päätän paikan päällä?

Taulun koko 98x116