maanantaina, lokakuuta 26, 2015

Ymmärrys

Oli ilta. Olimme laittamassa lapsia nukkumaan. Olin jo nostanut maalipurkit lattialle, jotta pian pääsisin maalaamaan. Perheen pienin touhottaja kantoi avukseni muutamia tuubeja, vaikken juuri niitä värejä ollutkaan aikonut käyttää.

Eskarityttönen juoksi vauhdilla keittiöön ja astui aukinaisen maalituubin päälle. Syvän sininen maali lensi kaaressa pitkin lattiaa. Minä nopeana ihmisenä kommentoimaan. "mitä sinä vohellat?" Tyttönen säikähti sotkua ja äidin moitteen äänellä lausuttua kommenttia, vaikka oli tapahtumaan syytön ja vaikkei maalisotku tässä talossa ole mitenkään ihmeellistä.
Hän käpertyi kyykkyyn pitkän yömekkonsa sisään. Hän oli kovin hellyttävän ja surullisen näköinen mytty. Sain siinä selitellä ja silitellä, kunnes sain eskarilaiselta osin hampaattoman hymyn ja kohta jo naurun rätkätyksen, kun kuopus tuli kertomaan, miten hän oli kuskannut ja aukonut  maalituubien korkkeja.


Putsasin maalit talteen pahvin palaselle. Kun lapset olivat nukkumassa, maalasin lähimpänä olevan taulupohjan tällä värillä. Siinä mietiskellessäni herkkää tyttöäni (ja herkkää, mutta tölöviä äitiänsä), syntyi tämä maalaus.

 
Maalaus sai nimekseen "Ymmärrys". Ajattelen niin, että tuo tyttö ymmärtää jotenkin tuota lintua. Herkkä lapsi on vähän kuin lintu, joka säikähtää helposti ja pyrähtää pois. Herkkä lapsikin säikähtää helposti ja käpertyy moitteista.
 
Tiedän sen, sillä olen itsekin herkkä. Loukkaantuneena, säikähtäneenä tai jos joutuu jännittämään, ei suoriudun annetuista tehtävistä niin hyvin, kuin osaisi. Luovakin on vaikea olla, jos jännittää.
 
Huomaan joskus lastemme koulutehtävistä tai varsinkin kuvistöistä, että jos lapsi on jännittänyt tai ottanut painetta. Silloin hän on piirtänyt ja pyyhkinyt, piirtänyt ja pyyhkinyt. Silloin piirustusjälki hyvin epävarmaa ja suttuista. Kun taas olostaan varmana ja rennossa ilmapiirissä kynän jälki on rohkeaa ja huoletonta.  Turvallisessa ja vapaassa ilmapiirissä myös äidinkielen aineet ja jopa matematiikan tehtävät tuntuvat helpommilta.  
 
Tästä aihepiiristä, eli herkkyydestä, toisen kuuntelemisesta, ymmärtämisestä, kesyttämisestä,  on syntynyt muitakin keiju-, perhos- ja lintutauluja.
 
ps. Uusimaa lehdessä oli juttu Talosta koti- bloggarin kotoa. Tässä kerrotaan myös isosta akustiikkataulumaalauksestani.
 
Eparilehden koti- liitteessä oli juttua tilaustyönä teetetyistä tauluista. Minä siinä punoitan kuvassa sujuvasti jutun teon jälkeen:) Lehden nettiversioon pääsee Tästä  sivu 19.
 
 

5 kommenttia:

  1. Liikuttava tarina josta syntyi todella kaunis taulu. Pysäyttävä.

    VastaaPoista
  2. Kauniita ajatuksia ja arjen tuttu tilanne herkästi kuvitettuna. <3

    VastaaPoista
  3. Tuo maalaus on niin henkeäsalpaavan kaunis. ❤

    VastaaPoista
  4. Kaunis tarina ja taulu! Sinun taulut teki meillä toimittajaan ilmeisen suuren vaikutuksen, koska halusi ottaa ne niin isosti esille jutussa. Ja toki se minullekin sopi koska upeathan ne on :-) Juttu oli lehdessä yhden aukeaman, ja se olohuoneen kuva oli keskellä isoimpana, eli se missä taulusi näkyy.

    VastaaPoista
  5. Ihanasti kirjoitettu <3 ja kaunis taulu. Meillä asuu myös herkkä tyttö (kuten äitinsäkin) :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!