maanantaina, syyskuuta 21, 2015

Pimeäpiilosta kauppaleikkiin


On kai sitä tullut jonkinlaisia maahisia kasvatettuja vai itsestäänkö ovat sellaiseksi kasvaneet. Tytär koulumatkallaan oli poikennut metsään ja toi kantarelleja kotiin. Illalla sitten keitteli vielä niistä kastiketta. Olen tietysti iloinen ja ylpeäkin tästä, mutten voi omaksi ansiokseni lukea kuin sen, että olen niitä metsään vienyt (ihan asumaankin:): Liekö mummonsa on saanut sytytettyä näihin sienestys ja marjastusinnostuksen. Itse en piittaa isommin kummastakaan, mutta syöminen sen sijaa sujuu. (muidenkin kuin marjojen ja sienien).








 
Ostin kokonaisia mustapippureita ja Himalajan suolaa, jotta sain hyvän syyn ostaa Tigerista nämä iloiset myllyt. Tuovat ruoanlaittoon iloa:)



Viikonloppu alkoi siis mukavasti ja päättyikin mukavasti naapuriperheen vierailuun.
Lauantaina päivällä maalasin ja lasten houkuttelemana innostuin illalla leikkimään pimeäpiilosta.

Tänä torstaina pääsen leikkimään kivijalkakauppiasta tai voin leikkiä, että minulla on oma ateljee keskustassa.  Otan nimittäin valmiiden talulujen lisäksi tyhjiä pohjia ja maaleja mukaan.

Minulla on yhteinen kauppatila riiken kanssa ens to, pe ja la sekä seuraavan viikon to, pe ja la.

Tule moikkaamaan, katselemaan tai vaikka tekemään tilauksia joulua ajatellen. Keskuskatu 13, tervetuloa!

 
 
 
 
 
Huomenna pääsen eskariin. Ovat kutsuneet opettamaan maalaamista. Käyn pari kertaa maalailemassa heidän kanssaan. Tämä on erittäin mieluinen tehtävä!
 
Lasten kanssa täytyy välillä antaa maalata ja piirtää ihan mitä lystää ja toisinaan on hyvä opettaa perusjuttuja.
 
Vapaasti maalatessa syntyy usein ihan ylisuloisia tauluja, mutta usein lapsilla on tapana "ylimaalata", että vähän vielä sitä ja sitä ja lopulta se aikuisen silmään suloinen maalaus jää sen kaiken väri-iloittelun alle.
 
Näitä tulevia eskarituokioita silmällä pitäen maalailin viikonloppuna lasten kanssa niin, etten antanut heidän maalailla mitä vaan (kuten yleensä teen), vaan istuin vuorollaan jokaisen maalauksesta innostuneen lapsen vierellä koko taulun maalaamisen ajan. Istuin vierellä, kun maalasivat pohjat. neuvoin maalaamaan pohjan niin, että tulee vain suoria vetoja ja että on riittävästi vettä ja riittävästi maalia. Vahdin, ettei kukaan paina pensseliä vaan sutivat kevein vedoin. Annoimme pohjamaalin kuivua, ennen kuin jatkoimme. Kukin sai valita aiheen ja minä piirsin jopa mallit.
 
Valistivat talvisia ja jouluisia aiheita, kosta minäkin piirsin jouluaiheita joulukortteja varten.
 
 
Maalatulle pohjalle kukin piirsi kuvan ohkaisella pensselillä.  Sitten yhdessä sekoitimme värit ja lapset värittivät maalilla nuo omat piirustuksensa. Sen jälkeen taas annettiin kuivua ja lopuksi maalasivat silmät ja muut yksityiskohdat.
 


 
 
Minusta näistä tuli aivan ihania. Hienompi, kuin itse olisin osannut tehdä. Ehkä teetän joistain näistä myös joulukortteja. Mitä näistä ehdotat kortiksi?
 

7 kommenttia:

  1. Upeita kaikki lasten taulut! Symppis tonttu, kettujen ovelat ilmeet ja pupujussin hoppu, on kyllä taiteenlahjaa ainakin periytynyt ihan äidiltään. :)
    Niina

    VastaaPoista
  2. Aivan suloisia nuo lasten maalaukset! Minusta niissä kaikissa ois kortti-ainesta. Täti on ylpeä <3 /vy

    VastaaPoista
  3. Ihan h u i p p u j a !!

    VastaaPoista
  4. Ihan h u i p p u j a !

    VastaaPoista
  5. Kaikki kortiksi,jokaisessa oma viehätyksensä 😊 aiva ihania!!

    VastaaPoista
  6. On kyllä mahtava tunne huomata lapsissaan heräävän kiinnostusta sekä aitoa tekemisen halua/iloa arjen erilaisia "askareita" kohtaan. Kaikki taulut ovat suloisia. Pupuun on kyllä saatu vangittua niin paljon vauhtia että hitaampaa hirvittää.

    VastaaPoista
  7. suloisia nuo lasten maalaukset :) jokaisesta olisi joulu-kortiksi asti ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!