lauantaina, helmikuuta 07, 2015

Lähtöjä

Jokunen päivä sitten lapset miettivät, että mikä on mukavinta tekemistä. Minäkin osallistuin keskusteluun. Minun mielestäni yksi mukavimmista tekemisistä on pakkaaminen. Jo lapsena muistan sen tunnelman, kun pakattiin. Se oli kuin lupaus lomasta, yhdessäolosta ja seikkailuista. Lähdöissä on tunnelma, jota rakastan.
Lapsena suuntasimme enimmäkseen mökillemme tai toisinaan asuntovaunureissulle johonkin päin Suomea.

Jaksan tavallista arkea paremmin, jos välillä tiedossa reissuja. On mukavaa suunnitella reissuja, haaveilla niistä ja pakata. Enimmäkseen me lähdemme koko perheellä ja reissaamme  auton rotiskollamme ja kytyisellä asuntovaunullamme. Enimmäkseen matkustamme  kotosuomessa. Välillä kuuntelemme kitinää tai tappeluita, toisinaan joku valittaa kuumuutta ja toinen pissahätää. Tietoisuus siitä ei vähennä reissuun lähdön tunnelmaa. Oma hommansa on pakata vaatteet, ruoat ja vermeet yhdeksälle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Me teemme sen yhdessä. Minä piirrän tällaisia listoja, joten nekin, jotka eivät osaa lukea, osaavat pakata jotain itselleen. 


 



Kun lähdemme kotipihasta lapset huutavat, heippa koti, heippa kiikut, heippa leikkimökki, heippa kukat, heippa puut, heippa pensaat, heippa koko maailma! Minua aina kylmää tuon viimeisen heipan kohdalla, mutta siitä on tullut lapsillemme tapa, jolle olen oppinut hymyilemään. Toisinaan he oikovat ja huutavat pelkästään Heippa koko maailma, kun lähdemme.

Lapsena kun lähdimme matkaan saimme avata karkkipussit Revonlahden Taukokartanon kohdalla. Meidän lapset saavat aukaista karkkipussinsa Kauhavan liikennevaloissa, jos siis matkaamme pohjoiseen. Olen varautunut aina matkalle hyvin eväin. Karkkien jälkeen on tarjolla porkkanaa ja rypäleitä, seuraavaksi pieniä leipiä jne. Matkalla ei saa tulla nälkä:)

Tänään minä pakkaan. Pakkaan vaatteita ja eväitä. Tänään pakkaan vain pienen laukun. Lähdemme kahdestaan mieheni kanssa Helsinkiin. Olen hyväntuulinen ja laulelen. Olen lähdössä.

Kun palaan, tuntuu oma koti aivan ihanalta ja tavallinen arki innostavalta. Purkaminen ei silti ole mielipuuhaani. Laukut tahtovat jäädä lojumaan useiksi päiviksi. Puran ne kuitenkin aina ennen seuraavaa lähtöä.

Ps. Kirjoitin tämän perjantaina, mutta kai oli sen verran haipakkaa, että unohdin julkaista. 











4 kommenttia:

  1. Ihanaa kerrontaa, elämänmakuista tunnelmaa reissuista. Niin tuttua! <3
    Lähteminen kannattaa. Ilman lähtöä ei ole palaamisen riemua! < 3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kannattaa. Reissussa näkee elämää aina vähän eri vinkkelistä ja reissuista saa virtaa arkeen.

      Poista
  2. Ihana kuva tuo tytöistä matkalaukkuineen.. Me tässä haaveillaan 15 v häämatka reissusta kesällä, Suunnitteilla olisi ylittää Suomenlahti ja ajella pieni ympyrä Euroopassa. Balttia-Puola-Saksa- Legoland(Tanska) - Mummula(Tukholma)- Kotiin.. Mies on tässä muutaman viikon puhunu, että soittelee J:lle, ku ootte niin paljon reissanneet.. Meille tämä olis eka pitempi reissu lasten kanssa...Toivottavasti päästään lähtemään, ettei taas jää vaan sunnitteluvaiheeseen... Mukavaa luovaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Reissattu on, muttei me koko perheellä olla mitään balttian kierroksia tehty, joten ei löydy asiantuntemusta siihen. Meid lapset ovat tottuneita autossa istujia, joten suht helppoa mennä. Satuja ja kuunnelmia kuunnellen on taitettu matkoja ja matkattu öitä vasten... ja ne eväät!:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!