tiistaina, heinäkuuta 08, 2014

Yksin

Perinteisesti heinäkuussa mies ja kaikki lapset lähtevät pienelle reissulle, tavallisesti Tuuriin Tivoliin tai Seitsemisen kansallispuistoon. Silloin minulla on hiljainen vuorokausi tai kaksi. On onni, että meillä on oma vaunu, vaikka se on pieni ja raihnainen. Matkin Östermyran aurinkoa ja kerron minäkin päiväni kulun. Tai tämän yksinolonvuorokauden.
 


 
 

 

Hoputtelin väkeä matkaan, katsoin jokaiselle vaatteet huomista tivolipäivää varten. Kun perhe vihdoin oli autossa ja minä heitä suukottelemassa matkaan, pienimmälle tuli hätä. ”Äitin paikka, mun oma äiti!” Hän huusi ja osoitti isosiskoaan, joka oli vallannut etupenkin. Aiemmin oli tehty ( ja tapeltu aiheesta) tarkka järjestys, kuka saisi istua minkäkin pätkän etupenkillä. Rupesin jo melkein perumaan kotiin jäämistäni, kun hellytti pienimmän hätäännys.
 
 
 
Tiskasin vähän astioita. Vähän, vaikka tiskattavaa olisi ollut paljon. Meillä oli edellisen yön peräti 17 yövierasta! Tai ei meillä sisällä, vaan lähimetsässä kahdessa puolijoukkueteltassa ja puumajassa. Lastemme kavereita viettivät pihassamme illan, yön ja päivän kisaillen, notskilla istuen ja vesisotaa leikkien. Meillä oli mukavaa!
 
Tulin iloiseksi lukiessani sähköposteja. Joku ilmoitti haluavansa ostaa taulun, jonka oli Loma-asuntomessuilla nähnyt. Soitin messukodin rakennuttajalle ja varmistelin, mitkä taulut sinne kotiin jäävät ja mitkä haen pois. Onneksi ostaja halusi juuri sen taulun, mikä ei jää loma-asuntoon. Tässä vielä linkki Loma-asuntomessujen taiteesta.
Olisin voinut jatkaa siivoamista ja alkaa leipomaan, sillä meille on tulossa useammat vieraat. Lähdin kuitenkin lenkille ja tapasin naapurimme koiransa kanssa. Pahoittelin viimeöistä meteliä. Sillä nuorista lähti ääntä, vaikkakin iloista ääntä. Naapuri vakuutteli, ettei ollut kuullut mitään. Ehkä hän puhui totta. Onhan tässä metsää välissä.  Olin ajatellut alkaa maalata tauluja, mutta sain yhtäkkisen ajatuksen maalata portaita. Huh, mikä työ! Sata kertaa rankempaa, kuin taulujen maalaus: maalipesu, maalipesun pesu, hionta, imurointi, pyyhintä, pohjamaalaus…
 
 
 
Pintamaalauksen teen myöhemmin. Pohjamaalausjäljestä tuli rumaa, valumia tuli paljon. Tauluja maalatessani tykkään valumista ja teen niitä tahallani, mutta portaiden maalaukseen ne eivät oikein sovi. Toivottavasti niitä voi hioa hienommaksi. Taidan olla liian suurpiirteinen tällaiseen työhön. Suojasin kyllä lattiaa, mutta silti maalinroiskeita oli joka puolella. Astuin jo maalatulle portaalle ja kävelin sitten maalisella jalalla. Taisi mennä enemmän aikaa sotkujen siivoukseen, kuin itse maalausurakkaan.
 
 
 
Uskaltaisinkohan tehdä taitelliset portaat? Jonkun kuvan tai jotain....?
Maalasin yöllä yli kolmeen asti. Kävin hiippailemassa possun aitauksessa ja vein ruokaa, ennen kuin menin nukkumaan.  Taka-ajatuksenani oli, ettei minun tarvitsisi herätä aamulla niin aikaisin ruokkimaan. Minut herätti puhelinsoitto klo 11.05. Mieheni kyseli jostain ostoksesta, joka olin hänelle antanut asiaksi. Meinasin jatkaa unia, kunnes tyttäreni soitti. Hän kysyi mielipidettäni maton ostoon. Laitoin kännykän äänettömälle, mutta päätin herätä tähän päivään.
 Ruokin eläimet ja ruutasin vettä possun aitaukseen. Possu alkoi iloisesti kylpeä mutavellissä. Jatkoin eilistä portaiden maalausta ja sitten siirryin taulujen pariin.
 
Muistin, että olin unohtanut jotain. Tämä on myös jokakesäinen perinteeni.
 
 
 
 
 
Aloitin paria uutta taulua ja jatkoin muutamaa aiemmin aloittamaani. Nautin, kun sain maalata pihalla.
 
    Tämä taulu sai viimeiset siveltimen vedot tänään.
 

 
    Tykkään tämän mallisista taulupohjista. Näistä tulee hyviä "sohvanpäällistauluja".
 
 
    Tätä taulu aloittelin. Siihen tulee tämän hiljaisen päivän tunnelmaa.
 
Vaihdoin muutaman sähköpostin syksyisestä SADW tapahtumasta. Seinäjoen Art & Desing viikko on lokakuussa. Syksyisestä taiteellisesta ja tunnelmallisesta illasta Itämäen talossa kerron lisää tuonnempana.
 
Vaihdon muutaman WhatsaApp viestin kotiväkeni kanssa.
 
 
Istuskelin keinussa, katselin pilviä ja kirjoittelin blogia. Ihmettelin ääniä, joita en tavallisesti huomaa. Olen harvoin yksin pihalla. Rasahduksia, kahinoita, oravan säksätystä, variksen ilkuntaa, autojen hurinaa, etäistä ukkosen jylyä (toivottavasti se ei tule lähelle). Tuli melkein pelottava olo. En haluaisi olla kauaa yksin; minut on luotu keskelle elämän ääniä. Nautin silti hiljaisuudesta hetkittäin.
 
 
ps. Söin  koko aikana vain pari tomaattia, kasan rypäleitä, yhden leivän, suklaapatukan ja palan piirakkaa. Syön tämän päivän edestä, kun sakki on taas koolla ja on parempi syy tehdä ruokaa;)
 
 
 Jälkikirjoitus: Porukka kotiutui ja käytin lapsia kuutamouinnilla. Suomen kesä on ihana!
 

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta tuollainen kotiloma! Usein sitä tulee itse lähdettyä johonkin, kun kaipaa vähän hiljaisuutta, mutta kotona en muista olleeni kai oikein koskaan yksin. Varmasti keksisin kyllä paljonkin tekemistä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavahan se on lähteä käymään välillä jossain, mutta erilaista ja erityisen mukavaa on olla joskus kotona yksin. Tekemistä tosiaan keksisin minäkin enemmän, kuin ehdin tehdä. Mutta silloin on parempi keksiä jotain erilaisempaa tekemistä, kuin normi kotitöitä.

      Poista
  2. Mukava päivä sinulla ollut, kyllähän se aina antaa taas potkua arjen pyörittämiseen kun välillä jopa kuulee omatkin ajatukset metelin keskeltä. Koti on minustakin paras rentoutumispaikka yksinoloon, ei vain ole aina niin helposti järjestetävissä, sen oon myöskin 9.lapsen äitinä huomannut. :) Pitää vielä kehua taulujasi, kävimme sunnuntaina loma-asuntomessuilla ja olivat kyllä luonnossa paljon elävämmän ja upeamman näköisiä, mitä valokuviin voi vangita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että tykkäät tauluistani:) Ei tosiaan ole ihan helppoa järjestää meilläkään, kuin kesällä tuon vaunun ansiosta. Mummulakin on niin kaukana.

      Poista

Kiitos kommentistasi!