Lomatekemisiä

Äitiyslomalla kuuluisi kuulemma istua keinutuolissa ja kutoa tossuja. Istua osaan, mutta vain hetken. Kutoa en osaa laisinkaan. Olen ollut vähän ihmeissäni, että mitä teen. Ihan täysin lomalla en ole ollut. Olen pitänyt jonkun maalauspäivän ja viime viikolla vein tauluja Helsingin seudulle. Näin ajattelin jatkaa. Teen aina joskus täyden työpäivän, eli maalaan tilaustauluja ja muuten koetan malttaa lomailla. Helpompi olisi tehdä vaikka joka päivä pieni hetki töitä, mutta yrittäjänä se on hankalaa. Saan yellin mukaisen äitiyspäivärahan lomapäiviltä, mutta jos teen vähänkin töitä, äitiyspäivärahani putoaa minimiin. Eli sinä päivänä kun teen töitä, niin on viisainta tehdä koko päivä ja lomailla muut päivät. Sähköposteihinkin vastaan kerran viikossa. Toivon kärsivällisyyttä.

Eihän minulla ole juuri äitiyslomia elämässäni ollut, sillä meillä on ollut niin monta pientä, että kotiäitinä se sama arjen pyöritys on kontolla (ja minimiäitiyspäiväraha), vaikka virallisesti loma olisikin. Pyöritystähän se nytkin on, mutta huomattavasti helpompaa, kun mennä vuosina. Osa lapsista on jo niin isoja ja meillä ei ole nyt ketään niin pientä, jonka joka askelta olisi vahdittava.

mm. tämän taulun vein Helsinkiin. Saattaa olla, että tämä oli vaikein tilaustyö, mitä minulla on ollut. Tätä viilasinkin moneen otteeseen.  Minä maalaisena en meinannut hahmottaa pienestä kuvasta, miten kadut ja talot tällä kohtaa Helsinkiä menevät. Jossain vaiheessa minä nauroin, että nyt insinööri neuvoo taiteilijaa, jotta mitähän tästä tulee. Lopputulokseen tilaaja oli tyytyväinen ja minä myös. Tästä projektista jäi tosi hyvä mieli. On mahtavaa haastaa itsensä ja tehdä jotain, mitä ei melkein meinaa osata. 

 Tämäkin maalaus haastoi, sillä vaikka rakastan maalata ihmisiä, en ole muotokuvamaalari. Näihin kuitenkin tarvittiin enemmän näköisyyttä, kuin niihin "hahmotauluihin", joita tavallisesti teen.

Äitiyslomani alkoi yhtä aikaa koululaisten hiihtoloman kanssa. Alkulomasta suurin osa lapsistamme oli leirillä. Me leikimme sillä välin perusperhettä: kaksi lasta ja kissa. Koirahan se perusperheeseen kuuluisi, mutta kun ystävämme tarvitsivat lomansa ajaksi kissan hoitajaa, niin me mielellämme se otettiin. Se oli kyllä aika ujo, joten jouduimme ruoalla houkuttelemaan, jotta saimme sylitellä ja silitellä. Vietimme harvinaisen kotiloman. Vuokrasimme paljun viikoksi nuorelta 4H- yrittäjältä, joten siinä oli meille vähän ohjelmanumeroa lomalle. Kylästelimme myös ystäviemme luona. Viikonloppuna saimme vanhempani kylään. Heillä oli selvä työnjako. Äitini vietti ne päivät lähinnä hellan- ja isä työkalupakin äärellä. Pakastimestamme ei pulla lopu ihan heti ja meillä on nyt monta kohtaa kodissamme vähemmän rempallaan. Isäni korjasi pikaisesti monta kohtaa, mikä meillä on jäänyt aikomiseksi. Minusta tuntui lomalta, kun ei hetkeen tarvinnut seisoa kauhan varressa.

Nyt olen muutamana päivänä tehnyt pienimpien kanssa nukkekodin kesämökkiä pahvilaatikosta. Yhden kanssa on akvaarion askartelu meneillään. Olen kierrellyt lasten kanssa myös kirppareita ja vaatekauppoja. Olen siivonnut toimistoani, joka alkaa näyttää jo aika hyvältä, mutta työtä on vielä edessäpäinkin. Vauvalle olemme laittaneet vaatekaapin valmiiksi. Meillä ei ole mitään vaatteita hänelle vanhastaan. Jonkin verran olen ostanut uutta ja joitakin vaatteita saanut ystäviltä. Vielä on hankittavaakin. Sängynkin laitoimme, vaikka yöt hän saa nukkua vieressäni, kuten muutkin ovat vauva-aikana saaneet. Tuskin maltan odottaa, että pääsen esittelemään uudet vauvan rattaat!

Vasta muutaman päivän ajan olen tuntenut oloni isoksi. Olen alkanut heräilemään öisin ja ottamaan torkkuja päivisin. Luulen, että kohta tuskailen jo oloani. Se saattaa olla ihan hyvä juttu, sillä tiedän sen lievittävän synnytysjännitystä, jota nyt vielä tunnen. Hurjalta tuntuu, että laskettuun aikaan on enää vajaa 3 viikkoa. Voi, miten kovasti me kaikki odotamme häntä! Jos hän syntyy maaliskuun puolella, hän on meidän viiden maaliskuulainen. Tämä kuu on meillä pelkkää juhlaa!

Lastemme synttäreiden lisäksi, yritykseniki viettää synttäreitään.
Sen 5v juhlan kunniaksi Facessa on menossa tauluarvonta. Se päättyy tänäiltana.

Äärellä

Kun kuuntelee ihmisiä, jotka ovat syttyneet työlleen, sitä itsekin aivan kuin olisi muutaman sentin ilmassa. Sellaista on niin mahtava kuunnella!  Viime tiistaina oli sellainen hetki, kun meidät SO-bloggarit oli kutsuttu Äärellä ravintolaan. Minä junttina, en ollut käynyt siellä vielä kertaakaan, vaikka olin kuullut siitä pelkkiä kehuja monesta suusta. Aion mennä uudestaankin. Vinkkaan tätä ravintolaa myös muualta päin Suomea tuleville kulinaristiystävillemme.
Kun astuin ravintolaan, tuli tunne, kun emme olisi ollenkaan Seinäjoella, vaan jossain suuremmassa kaupungissa, ehkä jopa ulkomailla.

Ravintolan ovat perustaneet Miia Keski-Nikkola ja Jani Unkuri, samat tyypit, jotka omistavat Seinäjoella tunnetun Juurella -ravintolan. Juurella ravintola on toiminut Seinäjoella jo kuusi vuotta, tämä Äärellä on vasta vuoden vanha. Kuten Juurella ravintolassa, täällä arvostetaan paikallisia raaka-aineita, mutta Äärellä ravintola panostaa myös kansainvälisiin makuihin. Miia ja Jania ja ravintolansa kokkia Jyrkiä kuunnellessa, tuli sellainen olo, että nämä ihmiset rakastavat työtään ja rakastavat hyvää ruokaa. Nämä haluavat antaa asiakkaalle ravintolakäynnistä elämyksen kaikille aisteille.

Ravintolan sisustus on ihastuttava ja tarkkaan harkittu. Pienillä, mukavilla yksityiskohdilla ravintolaan on luotu tunnelmaa. Äärellä- ravintolassa soi usein elävä musiikki.

Oman termarin saa pöytään, jotta kahvi pysyy tuoreena ja sitä piisaa.

Alkupalani

 Pääruokani oli Kana-choriozo-arrabiatta. Hyvää ja kauniisti aseteltu annos.

Jälkkärini oli suklainen ja vadelmainen. Tykkäsin tietysti.

Kiitos Äärellä ravintolan omistajille ja henkilökunnalle!

Postaus tehty blogiyhteistyönä.

Viime viikonloppuna

Viime viikonloppuna vaihdoimme huoneita, eli kalusteita ja asukkaita eri huoneisiin. Se on aina isompi urakka, kuin alkuinnostuksessa muistaakaan. Huoneiden vaihdon neuvottelut olivat tiukat. Talostamme kun löytyy niitä suosikki- ja inhokkihuoneita. Joku ehti haukkua kotiamme liian pieneksi ja rumaksi. Kalusteemme ovat myös ihan kamalia ja toisiinsa yhteensopimattomia. Se saattaa olla tottakin. Emme mieheni kanssa ole innostuneita hamstraamaan kalusteita. Ne mitkä meille on hankittu, ovat pysyviä valintoja. Osa toki kiireessä SPR:n kirppikseltä rehattuja ja eiväthän ne silloin toisiinsa sovi. Kotimme ei ole suuri. Silti ne, jotka valittavat tilan ahtautta leikkivät kuitenkin toisensa luona ja saattavat rahdata yöksi patja toisen huoneeseen tai mennä viereen nukkumaan. Näin aika usein jotkut huoneet ovat kuitenkin tyhjillään. 

 Perjantain ja lauantain uurastimme pää hiessä. Paljon lähti tavaraa myös kierrätykseen ja roskiin. 

Ihan myöhään illalla ehdin maalatakin. Minulla on pari vähän vaikeampaa taulua maalattavana. toinen on ilmakuva Helsingin yhdestä osasta ja toinen muuta arkkitehtuurista miljöötä, eli seinäjoen Aaltokeskusta. Yritän tehdä taiteelliset näkemykset näistä niin, että ne kummiskin tunnistettaisiin. 

Viime sunnuntaina menimme aamusta Duudsonit aktivity parkkiin melkein koko perheellä. Sen lystin tarjosi Seinäjoen yrittäjät. Päivä oli oikein mukava. Lapset viihtyivät hyvin pomppien ja kieppuen. Meistä vanhemmista ei ollut siihen lystiin: minusta mahani vuoksi ja miehestäni selän vuoksi (joka nyt alkaa onneksi olla parantunut). Me keskityimme juttelemaan muiden yrittäjien kanssa. Emme ehtineet pomppia montaa tuntia, kun lähdimme lastemme isomummon luo, joka täytti peräti 95 vuotta. Mummolla on muisti tallella, joten on vaikeaa uskoa häntä niin vanhaksi. 

Kiitos Dap ja Seinäjoen yrittäjät ja Ravintola Pirttihirmu! 

Tämä taulu " Kirkkaita hetkiä" lähti viime lauantaina uuteen kotiin. Se oli tilaustaulu perheestä ja heidän mökkitiestään. Tätä maalatessa tuli kaiho kesään. Onneksi olemme menossa sitä kohti. Valoa on selvästi enemmän ja pidempään. 

Tämän viikonlopun aloitin matkalla työkeikalla Tampereelle. Samalla hain kotitoimistooni muutaman kalusteen Ikealta. Otin matkaseurakseni neljä tytärtäni. Mukavasti meni matka jutellessa. Mahan kanssa matkustaminen kun alkaa olla jo vähän väsyttävää. Tänään on maalauspäivä. Minulla on työn alla iso (120x240cm) akustiikkamaalaus, johon tulee mäntyjä ja veden heijastuksia.  

Käpykakkua

Minun teki mieleni useamman päivän ajan käpykakkua, mutten meinannut keksiä sopivaa tekosyytä ostaa sitä. Teollista, kyllä, mutta ah, niin hyvää. Ehkä käpykakkuun liittyy lapsuuskotini muistoja. Äidilläni oli toisinaan tapana palkita itsensä ja samalla perheemme käpykakulla, kun hän keksi sopivan syyn.
Silloin kun hän opiskeli kauppakoulussa, hän osti käpykakun kokeissa onnistuessaan. Siihen aikaan meillä syötiin käpyä usein.



Keksin aika pätevän syyn kakulle, kun kävin neuvolassa. Ultra kertoi vauvan kääntyneen pää alaspäin, kuten pitääkin. Neuvolareissulle pääsi tällä kertaa mukaan meidän ekaluokkalainen. Kyllä me hänen kanssaan hämmästelimme, miten fiksu vauva meillä on, kun ymmärsi kääntyä, ennen kuin äiti ehti alkaa sitä edes stressaamaan. Muutenkin neuvolassa kaikki näytti hyvältä ja itse voin hyvin. Hemoglobiinin kun vielä saisin jollain konstin nousemaan. Enää vajaa 8 viikkoa laskettuun aikaan:). Vieläkään ei ole tullut mahan kansa tukala olo, mutta eiköhän se lähiviikkoina tule.

Onhan se vähän naurettavaa ottaa näitä vatsakuvia, mutta olen tainnut joka lapsen vauva-albumiin kuitenkin jonkun kuvan vatsastakin laittaa.

Viime viikolla kävin purkamassa Toimarin näyttelyn ja lisäilin verkkokauppaan sieltä tulleita tauluja. Lisäsin samalla muutaman muunkin taulun, joita en ole kauppaan ehtinyt laittamaan. Ensi viikon aikana aion lisätä vielä muutaman taulun sinne.

Tämän "Intiaani äidin unilaulu" - taulun laitoin Tarjouksiin (linkki tuosta). Se oli tilaustaulu, jota asiakas ei sitten halunnutkaan. Tarjous osastolla on myös useita loppueriä korteista. Tilasin myös uusia korttimalleja ystävänpäivää ajatellen. 

 Mukavavia ja aurinkoisia helmikuun päiviä toivottelee Virpi

Lupaus

Vuosi vaihtui. Uuden vuoden lupaukseni kasvattaa mahaa, ainakin alkuvuosi. Toinen lupaukseni on hidastaa tahtiani. Tai vaikken lupaisikaan näitä, niin tulee väistämättä tapahtumaan: maha kasvaa ja tahti hidastu. Vauva alkaa hidastaa sitä ehkä jo mahassa ollessaan, mutta viimeistään sitten kun hän synty, maailmamme pysähtyy. Sellainen voima vauvoilla on.

Tiedän, etten pysty olla maalaamatta, niin vahvasti maalausten tekeminen on osa minua. Helmikuun loppuun saakka aion mennä ja tehdä entiseen malliin, ellei maha toista vaadi. Tähän asti raskaus on mennyt todella hyvin. En tahdo keksiä mitään, mistä valittaisin. Helmikuun lopussa aloitan äitiysloman. Se tarkoittaa sitä, että taideillat, näyttelyt ja kaikenlainen meneminen ovat katkolla jonkin aikaa. Verkkokauppatilaukset lähtevät kerran viikossa. Tilausmaalauksia otan edelleen vastaan. Maalaustahtini määrää vauva. Jos nyt mietit taulun tilaamista, niin toimi heti. Ehdin vielä maalata jonkin veran ennen hänen syntymäänsä, eli saat taulusi helmikuun loppuun mennessä.

Kun hän syntyy, elämämme pyörinee hetken aikaa tämän pienen ihmeen ympärillä. Hänellä on  tarjolla monta rakastavaa syliä. Tiedän vanhastaan, että meillä käydään väittelyitä, kenen vuoro on sylittää, mutta jos hän on itkuinen, niin minä olen se syli. Tietysti mieheni myös, mutta lapset eivät ainakaan ennen ole halunneet kannella itkevää vauvelia, enkä minä ole osannut olla ottamatta itkuista syliini. Tosin tällä kertaa, jokainen lapsemme on 5 vuotta vanhempi, kuin edellisen vauvan aikaan. Voi olla, että vanhimmat lapset eivät enää säikähdä, jos vauva ei heti tyynny heidän sylissään.

Tavallisesti meillä on jo tähän aikaan vuodesta selvillä kesänkin reissuja. Nyt emme ole suunnitelleet oikeastaan mitään koko keväälle tai kesälle. Nyt vain toivon loppuraskaudenkin menevän hyvin ja synnytyksen (jota hieman jännitän). Riippuu paljon siitä, millaisen vauvan saamme, että pysyttelemmekö kevään ja kesän kotopuolessa vai reissaammeko jossain. Ulkomaille emme ihan heti hänen kanssaan ainakaan lähde.

Viime vuodet ovat olleet aika menokkaita ja olen jo vuoden alussa tiennyt monta juttua, mihin taiteeni kanssa osallistun. Se on ollut mukavaa, mutta nyt nautin tyhjähköstä kalenterista.

Tänään teimme lasten kanssa latua umpihankeen.

Häämatkalla ;)

18 v hääpäiväillallinen mäkkärin autokaistalla Lahdessa ei ehkä ollut niin kovin romanttinen paikka. Eikä sillä niin väliä, kun muuten oli mukava mieli.  Olin tyytyväinen saadessani miehen kuskiksi, kun minun piti viedä tauluja Jyväskylän seudulle ja Lahteen. Tällaisista arkisista rakkauden teoista minä tykkään erityisesti. Ehkä mieheni epäili, etten pysyisi liukkailla teillä kaistojen välissä tai jotain, kun oli heti valmiina kuskiksi, kun vähän tuskittelin pitkää yksinäistä matkaa.  Autossa istuminen on mukavaa silloin, kun olemme kahdestaan (tai silloinkin kun on lapset mukana, muttei heitä tarvitse erityisemmin viihdyttää.) Autossa istuessa on aikaa jutustella. Toisinaan keksimme, miten voisimme parantaa suhdettamme tai olla parempia kasvattajia tai jutella ihan niitä näitä. Voi matkalla toki riidelläkin, mutta tällä kertaa olimme oikein yksimielisiä. Istuimme 12 tuntia autossa jutellen ja dekkaria kuunnellen (En siis kuskaa kaikkia tauluja koteihin, mutta tuollaiset reilu kaksi metriset ovat viisainta viedä itse).

Kotien lämmin vastaanotto toi minulle joulumielen. Hauskaa oli se, että joka kodissa sain kuulla taulusta samat sanat: tämä on vielä ihanampi, kun kuvassa näytti. Se tietysti lämmitti mieltä.
Jossakin kodissa ehdimme käydä jokusen synnytyksenkin läpi, vaikka viivähdin vain hetkisen:). Toisinaan näiden taulujen aiheet ovat niin henkilökohtaisia, että niistä syntyy kuin itsestään syvällisempiä keskusteluja. Joka tuvasta aistin ihanan joulun odotuksen tunnelman.

Haimme matkalla Pandalta vähän joulusuklaata ja ajelimme yön selässä kotiin. Tänään aloitin joululoman. Pääsin aika helpolla, sillä viime lauantaina, kun en ollut kotona, vanhimmat lapsemme olivat rapanneet kaikki maalitahrat olohuoneen lattialta.  Melkoinen urakka ja mukava yllätys!  Jos minä olisin siivonnut, niin olisin vain imuroinut ja luutunnut ja antanut maaliroiskeiden olla. Ehkä he vähän häpeävät boheemia elämäntyyliämme ja rappasivat lattiat siksi, kun meille oli tulossa paljon vieraita. Sen jälkeen olen yrittänyt maalata siivosti. On vaikeaa muistaa aina suojata lattiat, mutten kehtaa päästää niitä ihan heti yhtä kirjavaan kuntoon, kuin hetki sitten.

Tänään haimme kuusen tupaan. Illalla saimme sukulaisia vieraiksemme. Nyt on aika pysähtyä. Joulu saa tulla.

Toivotan ihanaa joulun aikaa sinulle!
t. Virpi

Taulukeikalla

Muutamassa kodissa Helsingin seudulla kaikuu nyt vähemmän. Monessa kodissa on nyt entistäkin kauniimpaa, vaikka kauniita olivat kyllä ennen taulujakin. Vein viikonloppuna tauluja Helsinkiin, Espooseen ja Porvooseen.

Vein tauluja Pohjoisesplanadille  Rahoitusyhtiö Frontin tiloihin. Nämä ovat heidän uudet tilat ja ne on sisustettu todella upeasti! Tilojen sisustuksen on suunnitellut sisustusarkkitehti Elina Hirvelä. Olen aika iloinen, että pari isoa akustiikkateostani pääsi tämän näiden tilojen seiniä koristamaan ja kaikua poistamaan. Nämä taulut ovat isoja 120x200 ja 120x240cm kokoiset.

 Tämä " Minun maani" maalaus pääsee pian hyllyn päältä seinälle.

 Tämä teos " Sinä päivänä tuuli puhui hiljaa" on saatu jo seinälle

Taitava suunnittelija Elina Hirvelä

Upeita lamppuja Frontin tiloissa.

Tästä Front :n sivuille

Samalla sain ihailla Esplanadin jouluvaloja ja vilahtaa ohi Tuomaan markkinoiden. Stokkan ikkunankin olisin niin mielelläni nähnyt ja näyttänyt lapsillekin, mutta tällä kertaa emme ehtineet mitään muuta, kuin viedä tauluja. Lapset olivat serkkulassa sen ajan, kun kiersimme koteja. Tapasin monta mukavaa ihmistä, joten reissu oli oikein onnistunut.

Näiden ihanien kotien asukkaat laittoivat taulut seinälle heti ja lähettivät minulle kuvat, kiitos!

" Tuuli matkaa tunturiin"
Taulun koko 120x180cm.

" Huolettomuus"

Tämän kodin tyttönen oli ihanasti ilahtunut, kun tunnisti taulusta itsensä ja oman kissansa. He viettävät siinä huoletonta lapsuutta, joka jatkuu toiveikkaana tulevaisuuteenkin. Taulun koko 120x200cm.



ps. Toimintojen talon näyttely jatkuu tällaisenaan joulukuun loppuun (paitsi vähentyy myytyjen taulujen myötä koko ajan pikku hiljaa) Joulun jälkeen vaihdan osan tauluista uusiin. Näyttelyni on siellä tammikuun loppuun asti.

ps2.Viime viikolla pystytin pienen myyntinäyttelyn Vaasan Kotijoukkueen tiloihin. Yksi sinne tuleva, iso teos on vielä keskeneräinen, mutta tällä viikolla vien senkin.

ps3.Seinäjoen Pohjassa, Pultrantie 33: ssa on Tunnelmallinen joulupuoti, josta löytyy kaikkea ihanaa jouluun. Siellä on myynnissä mm. kalentereitani ja joulukorttejani.

Joulutunnelmissa -Virpi-

Kauniin elämän koulussa

Kun tulin kotiin, oma kotimme tuntui hyvin vaatimattomalta ja sisustamattomalta. Mietin, että pitäisiköhän mun alkaa sisustamaan? Se on tuttu tunne minulle, sillä näen työni puolesta valtavasti todella kauniita koteja. Silti omasta kodistakin tykkään. Siellä on kotoista. Tykkään ainakin, kun on siivottu ja viety suurin osa tauluista ja maalipurkeista muualle, kuin olohuoneeseen.

Kun tulin kotiin, mietin myös, että pitäisiköhän mun laittaa ruokatottumukset paremmalle raiteelle. Pitäisi jättää vehnä pois ja sokeri. Sokerittomalla olen aina toisinaan ollutkin viikkojen tai kuukausienkin pätkiä, mutta sitten taas antanut itselleni luvan. Olen ollut vaikka jouluun asti tai johonkin juhlaan asti. Päättänyt, että silloin saan syödä, mutta sitten jatkan taas tällä linjalla, mutta kuinkas on käynyt? Sokerillinen elämä on jäänyt päälle. Aloituspäivät ovat niin vaikeita. Kun vauhtiin pääsee, niin se tuntuu helpommalta.

Tulin siis kotiin SO-bloggareiden "Kauniin elämän koulu"- illasta.

Ilta vietettiin kauniisti sisustetussa  Kotini on helmeni bloggarin, kodissa. Siellä meille kertoi Lotta Lahti uudesta e-kirjastaan: Lupa nauttia- Kauniin elämän pääruoat. Hän on toimintaterapeutti, hyvinvointivalmentaja ja opiskelee parhaillaan ravitsemustieteitä. Lotta on tehnyt kirjan yhdessä ravintovalmentaja, hyvinvointikouluttaja Mirka Tuovisen kanssa. Tämän kirjan kaikki reseptit ovat laktoosittomia, maidottomia, vehnättömiä, gluteenittomia.  Resepteissä ei käytetä valkoista sokeria. Pääpaino on puhtailla raaka-aineilla, kasviksilla ja kasviproteiinilla ja joukossa on myös kananmunaa ja kalaa.

Tutustuin Lottaan kerran yhdessä yrittäjien koulutuksessa. Hän tuntui heti jotenkin tutulta, siis sellainen välittömän oloinen tyyppi. Hänen kanssaan oli kiva jutella ja olemme myöhemminkin pitäneen yhteyttä. Hän on mm. lahjoittanut vauvan vaatteita meidän tulevalle ipanallemme.

Valmistimme illan aikana Lotan kanssa illan aikana porkkanahummusta ja raakasuklaakakkua. Tykkäsin. Kakkua olemme testanneet kotonakin. Marraskuun tyttöjen synttäripöytään ovat tulossa porkkana-sekä punajuurihummus ruisnappien päälle.

Kotini on helmeni bloggarin, Marikan kotoa.

 

Yksityiskohtia Marikan kodista.

Saan antaa lukijoilleni alekoodin Lupa nauttia - Kauniin elämän pääruoat e-kirjaan. Alekoodilla: KAUNIS10 saat -10% alen kirjasta. Pääset verkkokauppaan TÄSTÄ. Tämä on hyvä joululahjaidea hänelle, joka haluaa huolehtia itsestään.

Tämä alekoodi on voimassa vuoden loppuun asti. Aloitetaanko yhdessä (taas) terveellisempi elämä, kauniin elämän koulu?

Lauantaiterveisin: Virpi (joka käy säännöllisesti neuvolan puntarilla tarkastuttamassa, montako grammaa taas on kertynyt)

Tämän postauksen vastineeksi sain Lupa nauttia- Kauniin elämän koulun e.-reseptikirjan

Mitä kivvaa me tehtäis?

Tänään muistuivat mieleen ajat, kun olin muuttanut lapsuuskodistani Ouluun. Olin 18 vuotias. Viikon päätteeksi iski aina tuskaisa koti-ikävä toisin sanoen ikävä pikkuveljiäni, jotka olivat 7, 9 ja 11 vuotiaita. Nuorin heistä oli kait eniten odottanut kotiinpaluutani. Tuskin sain kotiovenani auki, kun hän jo ryntäsi kysymään " Mitä jännää me tehtäis?" No, me teimme jotain jännää, kuten maalasimme, pukeuduimme, valokuvasimme, askartelimme, kokkasimme tmv. Toisinaan en olisi jaksanut heti alkaa tehdä yhtään mitään, mutta pikkuveljeni ei malttanut odottaa, että olisin ensin rauhassa huokaissut ja kertonut Oulukuulumiset.

Meidän perheen kotityttö on pian viisi vuotias. Hän on käynyt päiväkodissa kahden vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. Muut päivät hän on kanssani kotona. Muut sisarukset ovat kaikki jo koulussa.
Tyttönen aloittaa heti herättyään kysellä, kuten pikkuveljeni aikoinaan, "Mitä kivvaa me nyt tehtäis? Kun jotain kivaa tehdään, hän alkaa jo kesken jutun kysellä:  "mitä me sitten tehdään, kun tämä juttu on tehty?" Tällaisia kysymyksiä meillä ei ole juuri aiemmin kyselty, sillä jos lapsella on suunnilleen saman ikäinen kaveri kotona, he kyllä tavallisesti keksivät tekemisensä itse. Täytyy vain olla askartelumateriaalia, kyniä, papereita, maaleja, pelejä, leluja. Kyllä tämäkin ipana osaa jonkun verran leikkiä yksinkin, mutta yleensä hän toivoo meidän tekevän yhdessä jotain kivaa. Aina en jaksaisi tai joutaisi. Tänään me teimme popcorneja, koristelimme joulua kotiin ja paketoimme lahjoja. Lapsi vannoi olevansa jo niin iso, että osaa säilyttää salaisuudet. Jää nähtäväksi, vihjaileeko hän lahjojen sisällöistä sisaruksilleen.

Ensimmäiset koululaiset kotiutuvat jo 12 jälkeen, joten sen jälkeen alkavat yleensä kotileikit tai toisinaan koiraleikit.

Yks päivä teimme tällaisia kampauspäitä. Näitä teimme siskojeni kanssa myös lapsuudessa. Paperiahan voin kihartaa saksien terällä, joten hiuksiin saadaan kiharaa. Tietysti näitä hiuksia voi myös leikata.

Joku päivä Louna teki tällaisen taulun. Tai tätä taulua teimme kolmena päivänä, jotta kerrokset saivat kuivua välillä. Minä neuvoin vieressä, että taivas maalataan suorin vaakavedoin märällä pensselillä (sitten kuivumaan). Lumin töpöteltiin maahan ja lumipyry kapealla pensselillä sen jälkeen, kun taivas oli kuiva. Sitten hän maalasi kapealla pensselillä pikkutonttuja hipsuttelemaan. Ensin lakit ja nutut, kuivumisen jälkeen parrat ja jalat.

Mitähän kivvaa me huomenna keksittäis? Jos sinulla on antaa ideoita jouluisiin juttuihin, niin otan kiitollisena vastaan (tonttuovi on jo tehty).

Takkatulen ääreltä (pihalla myräkkä) -Virpi-