Lapsia ja enkeleitä -näyttely Seinäjoen kirjastossa

"Siihen vielä mä lisäsin, että sinusta välitän..."

Huomenna menen pystyttämään Seinäjoen Apilakirjaston näyttelyä: Lapsia ja enkeleitä. Kaikki on valmista.  Tai olisi, jollei jotakin jäisi aina viimetippaan. Taulut sentään ovat maalattuna, mutta singreeraukset puuttuvat ja rautalangat ripustusta varten. Aion käyttää lapsityövoimaa ruuvien poraamiseen. Itsen väännän rautalangat.

Näyttelyyn tulee minun ja lasteni tauluja. Aiheet ovat syntyneet lastenlauluista. Tauluissa lapset leikkivät, peikkovauvat nukkuvat ja Magdaleenan sukka on rikki... Ajattelen, että taulut ilahduttavat eniten lapsia ja niitä aikuisia, jotka uskovat, että mörrimöykky on totta!

Tervetuloa katselemaan!

Paju Mäkinen 6v, Iloinen enkeli


ps. Kalajoen Loma-asuntomessujen sivuilla oli kuvia Joutsenlampi kohteeseen valmisteella olevasta taulusta

Aurinkoa, tuulta ja hiekkaa

Viime viikonlopun olin suvun naisten kanssa mökkeilemässä Kalajoella. Jollen olisi ihan älyttömän paljon halunnut lähteä, olisin jättänyt lähtemättä. Auto oli huollossa (taas) ja sitä paitsi kesärenkaissaan. Jos olisin sillä lähtenyt, olisin päätynyt ojaan ehkä jo Kauhavalla. Sillä siitä Kalajoelle asti oli tuiskua ja tuulta. Menin junalla. Tarvittiin lapsille hoitaja hetkeksi ja minulle kuski junalle. Vähän sellainen fiilinki, että koko Seinäjoki joutui hälytystilaan, jotta yksi hörhö saatiin matkaan. Ja vielä perilläkin tarvitsin jeesiä, kun junathan eivät kulje Kalajoelle.

Kiitollisuuden velkaa on kertynyt muutenkin vähän joka puolelle.  Mutta  kannatti lähteä: huippua seuraa, auringonpaistetta, tuulta, meren tuoksua, hiekkaa, rentouttavia ja virkistäviä hetkiä ja ihan vähän "työtä"

                           

Työtä sen verran, että kävin katsomassa Loma-asuntomessualueella, miltä Kohde, nimeltä Joutsenlampi, näyttää nyt. Vähän mittailin myös seiniä tauluja ajatellen. Asunnolla olivat työmiehet uurastamassa. Paljon he ovatkin saaneet aikaan, mutta jonkin verran on vielä työtä jäljellä. Taulut sinne ovat hyvällä malilla, mutta jotakin pitää vielä tehdä. Joutsenlampi kohteesta kerron myöhemmin enemmän. Tässä linkki rakennuttajan, Outi Suorsan haastatteluun :Surusta nousee unelmien kesäkoti.

 

 

 

Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan

Tänään sain mukavaa sähköpostia. Minulle lähetettiin kuva taulusta kodin seinällä. Tämän taulun tarina menee näin: 
Joku oli työpaikallaan sanonut, että "joskus vielä hankin Mäkisen Virpin  taulun kotiimme". Toinen hoksaavainen, oli laittanut tämän lauseen korvansa taakse. Kun taulusta haaveileva oli sitten myöhemmin alkanut odottaa vauvaa tai oikeammin vauvoja, oli tämä korvan taakse laittanut muistanut tämän taulutoiveen. Kun kaksosvauvat sitten syntyivät, sain taulun toivojan työkavereilta pyynnön tehdä enkelitaulun tälle perheelle.

Toteutin tämän pyynnön enemmän, kuin mielelläni. Vähän herkistyinkin, kun tunnen yhteenkuuluvuutta muita kaksosten vanhempia kohtaan. Tämä taulu tuli siis tehtyä tunteella.

Taulu sai nimekseen " Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan"

 "Taivaan Isä kanna, lasta matkallaan.

    Enkeleitä anna, kanssain kulkemaan.

Turvallista tietä, että kulkis hän.

 Joka ainut päivä halki elämän."

 

Kehtolaulun voi kuunnella täältä

Halaus

Olen maalannut useita ihastus-, rakkaus-, hääparikuvia pääasiassa akvarellimaaleilla. Ne kuvat olen maalannut lähinnä korteiksi häihin, kihlajaisiin joskus hääkutsukorteiksi. Melkein aina niistä on tullut satumaisia peikkoja tai muita otuksia.

Olen mielessäni päättänyt tehdä jonkun taulun rakkaudesta ihan "vakavissaan".
Olen halunnut kokeilla osaanko tehdä rakkaudesta taulua, joka on vähän viitteellinen, taiteellinen, muttei imelä.  Nyt maalasin akryylimaaleilla taulun "halaus". Minulla on muutama viikko aikaa päättää, painatanko tästä kortin.

Olen ajatellut painattaa neljän kortin sarjan taitettuja kortteja juhlavimpia juhlia varten. Kuka mulle kertoisi, mitä kortteja painattaisin? Olen saanut toiveet hää- ja kihlakortista ja tämä "halaus"- teos voisi olla se. Kolme muuta aihetta pitäisi päättää...

Työtilani

 

 

 

 Työtilani on pieni, ahdas ja sekasotkuinen. Rakastan sitä! Ihailen kyllä järjestyksen ihmisiä ja toisinaan päätän alkaa sellaiseksi, mutta toistumiseen epäonnistun. Olisi kätevää löytää heti etsimänsä, mutta olen tottunut etsimään ja löytämään. Löytämään joskus sitä, mitä en etsinytkään ja se tekee elämästä jännittävää.

Toisinaan epäjärjestelmällisyyteni aiheuttaa ristiriitoja perheessämme. Mieheni on järjestyksen ihminen, mutta työtilani sotkuun hän ei puutu. Ei, vaikka se on kotimme näkyvimmällä paikalla, suoraan olohuoneesta. Hän tietää, että tarvitsen sekasotkuni. Hän alkaa huokailla vasta siinä vaiheessa, kun taulut ja maalit alkavat hivuttautua olohuoneen puolelle, keittiön puolelle ja aulaan... Toisinaan käy niin. Jos on paljon tauluja kuivumassa ja en enää mahdu työtilani (jota kutsutaan hienosti Taidehuoneeksi) puolelle. Lapsiamme joskus harmittaa, kun he eivät löydä tietä kirjakaapille. Äidin taulut ovat vallanneet sinne tien ja nojaavat itsepäisesti kirjakaappia vasten.

Muualla kodissamme tavarat ovat suunnilleen siellä, missä niiden pitääkin. Siivoilen kotia pitkin päivää, sillä lapsemme ovat perineet joitakin äitinsä ominaisuuksia. He keksivät kaiken aikaa tekemistä, josta tulee järjetön sotku.

 

Esimerkiksi, kun äiti maalaa, voi tehdä kodinhoitotilasta retkipaikan....

Ristiäislahja

Onko muille käynyt joskus niin, että on ajatellut jotakin ihmistä ja kohta hän kävelee vastaan? Tai onko käynyt niin, että olet ajatellut pitkästä aikaa soittaa kaukana asuvalle ystävälle, niin samassa soi puhelin ja hän soittaa? Tai onko jotain muita vastaavia kokemuksia? Näistä kokemuksista jää vähän hämmästynyt, mutta iloinen olo.

 Minulle kävi vähän niin. Olin nukuttamassa pienintä yöunille. Samalla mietiskelin juuri päättynyttä näyttelyä. Kaikkia taulujen ostajia en tavannut tai edes puhelimessa jutellut. Siinä nukuttaessa mietiskelin, että mihinhän se yksi kettutaulu meni. Onkohan se nyt jonkun lapsen huoneessa? Minkähän ikäisen lapsen?

Hetken kuluttua sain yllättäen vastauksen miettimiseeni Saltunraitti blogista. En tunne sen kirjoittajaa, mutta lueskelen silloin tällöin hänen blogiaan. Siellähän oli juttu pienen vauvan ristiäisistä ja kerrottiin, miten taulu oli päätynyt vauvalle lahjaksi. Olikohan se niin, että vauvan mummo oli sen lapsenlapselleen ostanut. Miten iloiseksi tulinkaan! Nyt tiedän, että joku suloinen nyytti sai sen omakseen. Ja on mahtava ajatella, mahdollisesti taulusta tulee osa hänen lapsuusmuistojaan. Toivottavasti hän tykkää siitä!

 

ps. Lumilapset saivat taas täydennystä sisustuspuolelleen. Enkeli kavereineen on varmasti pian myynnissä heillä.

Yksin kotona

 

 Taulun nimi "Valon aalto" koko 115x100

 

Olen yksin kotona. Se on harvinaista. On hiljaista. Se on erittäin harvinaista. Tai oikeastaan ei ole ihan hiljaista, sillä kuulen sellaisia ääniä, joita en tavallisesti kuule ihmisten äänten yli. Kuulen astianpesukoneen äänen ja ilmalämpöpumpun hurinan ja sadekin taitaa ripistellä ikkunanlautaan. Takuulla säikähtäisin, jos jostain kuuluisi rapinaa tai kolahdus...

 

Tässä hiljaisuudessa sain viimeisteltyä tämän ison vaalean taulun. Tämä on tilaustyö.

 

Kuvissa ei näy kunnolla koholla olevat kohdat. Siksi laitan kuvaa läheltä, taulun pinnasta.

 

 

 

Yksityiskohta taulusta

 

 

 

 

                                                                     Yksityiskohta taulusta

Tauluja loma-asuntomessuille

Kalajoen Loma-asuntomessut järjestetään 23.6.2014 - 6.7.2014 Kalajoen Hiekkasärkillä, jonne rakentuu yhteensä 28 niin perinteistä kuin moderniakin loma-asuntoa.

Saan maalata erääseen kohteeseen useamman taulun.

No, oonhan mää aika mielissään tästä!

On erityistä maalata Hiekkasärkkien kohteeseen.
Kun olin lapsi, vietimme usein Hiekkasärkillä viikonloppuja, sillä isäni työpaikan mökki oli siellä.
Mökki oli ihan merenrannassa ja maisemat olivat aivan aavat. Tuulta, laajasti heikkarantaa, meri. Kesällä uintia, talvella hiihtoa ja eväsretkiä. Sellaisia leppoisia yhdessäolon muistoja.
Yhden pelottavan yön kyllä muistan. Merellä myrskysi. Tuuli oli repivää ja mökissä harvat seinät, joten tuuli puhalsi hiekkaa sisälle asti. Muistan, miten käperryimme makuupusseihin ja kuuntelimme tuulta. Vanhempani valvoivat ja juttelivat hiljaisesti, ehkä vähän huolestuneella äänellä. Aamun koittaessa meri tyyntyi ja taisimme kaikki nukkua pitkään.


Tapasin viime viikolla messukohteen omistajaa ja kävin viikonloppuna tutustumassa tulevaan loma-asuntoon ja messualueeseen.  Helmikuu ja hiekkarannat! Kerron myöhemmin kohteesta ja laitan linkkejä kohteesta ja vähän kuviakin.


Linkki messujen sivuille

Kalajoen hiekat kutsuvat-blogi

Robert´s coffee Oulu

Tervetuloa pieneen taidenäyttelyyn 25.2. - 31.3.3014

Kahvila on Oulun keskustassa, Stokmannin talossa(osoite Kirkkokatu 16)
Olen valinnut 4 meriaiheista taulua. Näyttelyn nimi onkin "Muistoja merenrannalta". Niin se on, merestä voisin maalata loputtomasti. Se on aina erilainen. Jo yhden päivän aikana tunnelmat vaihtuvat myrskynharmaasta levollisen lempeään, kuin naisen mieli.

Miten mukava tunne olikaan laittaa tauluja seinälle, jutella samalla ihmisille ja kuunnella kahvilan ääniä ja ah, niin tuttua murretta: "Määpä katon kellua, että ehtiikö vielä kahavilaan" ja "kaheksan eurua, kiitos"



Käykääpä Oululaiset kahavilla ja samalla katsomassa tauluja!

Vuokolle kiitos avusta ja lisätyöksi voisit joskus käydä nasauttamassa kuvan näyttelystä ja lähettää minulle, kiitos!


Keltainen keinutuoli loi tapahtuman Facebookissa

Ps.keltainenkeinutuoli on nyt myös INSTAGRAMISSA. Tervetuloa seuraamaan!

Rannalla

Joku saattaisi luulla, että minulla on ikävä merta ja kesää. Hän saattaisi olla oikeassa. Minä mietin kyllä merta, mutta en ehkä kesää. Keväästä minä haaveilen, mutta sehän on jo melkein. Kohta alkaa maaliskuu ja se on pelkkää juhlaa. On neljän lapsemme synttärit!

Meritunnelmissa taidan olla siksi, koska Oulun Robert`s coffeen piennäyttely on ihan pian. Aion tuoda näyttelyyn merellisiä tauluja, mutta on vaikeaa valita, mitkä tuon. On kamalaa, kun pitää yksin päättää. Vai otanko pinon mukaan ja päätän paikan päällä?

Taulun koko 98x116

Ystävistä kiitos!

Satama

Taulun koko 98x116

Lumilapset

 

 

Lumilapset on uusi laadukkaiden ja persoonallisten lastenvaatteiden ja - tuotteiden verkkokauppa.

Sen tuotteet ovat pääosin suomalaista käsityötä.

Lumilasten perustajana ja yrittäjänä on Heidi Huhtamäki joka kertoo Lumilapset yrityksen syntyneen rakkaudesta lapsiin, Suomeen ja luontoon.

Heidi on tilannut verkkokauppaansa myyntiin minulta  tauluja lastenhuoneisiin. Taulut tuovat lastenhuoneisiin ihanan satumaista tunnelmaa  ja niissä näkyy rakkaus luontoon.


Lumilapset: verkkokauppaan

Taulut löytyvät Lumilasten sivuilta osastosta: sisustus ja lelut

Lumilapsilla on Facebookissa menossa 100 euron arvoinen lahjakorttiarvonta. Kannattaa osallistua!

Kuortaneen näyttelystä juttu Viiskunta lehdessä

Tässä linkki http://www.viiskunta.fi/

Keväinen kaupunkitaulu

 

Olen tehnyt paljon tilaustöitä viimeaikoina. Olen joka kerta ihan mielissäni, kun saan tilaustyön. Ne innostavat ja haastavat ja laittavat opettelemaan jotain uutta. Kuitenkin niissä on pieni paine. Kelpaakohan tämä? Osaankohan minä? Toisaalta, kun tulee tunne, että onnistuu, niin on riehakkaan onnellinen voittajaolo!
Tilaustöiden välillä tulee pakottava tarve tehdä välitöitä, jotka syntyvät omasta tunnetilasta tai kokeiluhalusta. Tässä on viimeisin välityö.


Kuortaneen taidenäyttelystä on tänään juttu Viiskunta lehdessä, mutten onnistunut laittamaan siihen linkkiä

Talosanomat

Tää linkki on iha pakko jakaa!

Yhteistyötä

Yhteistyössä on voimaa! Kuten jo aiemmin kerroin, sain kerran blogissani lukijalta toiveen maalata taulu elämänpurosta. Kypsyttelin ajatusta ja ideaa ja maalasin tällaisen taulun. Jäin miettimään, että se kaipaisi vielä jotain, väriä tai.... Sain sähköpostia, jossa blogini vierailija halusi ostaa taulun, mutta toivoi siihen koskikaran. Aloin tutkia lintukirjaa ja  maalasin siihen koskikaran ja huomasin, että se oli se, mikä siitä puuttui! Nyt se on valmis. Kiitos!

Taulun koko 50x100cm

Uusi, vähän erilainen elämänpurotaulu on tekeillä...

Taidenäyttely Kuortaneen kirjastossa 1.- 28.2.

Lauantaina kävin pystyttämässä kolmen tyttöni kanssa näyttelyn Kuortaneen kirjastoon. Samalla muistelimme Kuortaneaikaa. Siitä on n. 10 vuotta, kun muutimme Oulusta Kuortaneelle ja asuimme siellä kaksi vuotta.

Muistin, että juuri täällä kirjastossa toisiksi vanhin tyttäremme oppi aikoinaan lukemaan:  " Lukeeko tuossa, että naisten vessa?" Muistelimme yhdessä, että Ouluelämän jälkeen tuntui eksoottiselta, että kun kirjaston ovesta astui ulos, niin kuului, että MUUU! Lehmät tervehtivät iloisesti. Muistelimme silloista kotipaikkaamme, joka oli lakkautetun kyläkoulun talonmiehen asunto, isolla pihalla,  järvi- ja peltomaisemalla varustettu.

Onnellisten aamujen taulu

 

Tämä taulu on onnellisten aamujen taulu. Olen maalannut sitä niinä aamupäivinä, kun olen saanut nukkua pitkään (mieheni on laittanut pikkukoululaiset taipaleelle). Näinä aamuina en ole herännyt kännykän herätyskelloon, vaan siihen, kun kaikkein pienin ipana on käpertynyt kainalooni ihan sykkyrälle ja sanonut: äiti. Sellainen herätys on onnellinen herätys. Se saattaa saada laittamaan saunan päälle heti aamusta ja syömään saunassa jätskit aamupalaksi, kuten tänään tehtiin.

Mua joku niin kiehtoo tässä laulussa. Lapsenakin rakastin tätä ja juuri tätä kohtaa laulussa:

                                                           ... ottaisin minä mörrimöykyn, jos vain kiinni saisin.
                                                               Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin...

                                                                Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa.
                                                                 Eihän se edes usko, että mörrimöykky on totta...


Lauantaina menen pystyttämään näyttelyä Kuortaneen kirjastoon. Tämä taulu lähtee mukaan.

Maalissa

 

Aika usein minulta kysytään, että maalaanko pensseleillä vai palettiveitsillä? Kerron, että eniten maalaan ihan omilla sormillani ja kämmenilläni. Sormilla saan maalattua pikkutarkimmat kohdat, tai sitten oikein pienellä pensselillä. Käytän myös palettiveitsiä, lastoja, sieniä, harjoja, riepuja... Pesen kyllä käsiäni, mutta aina niis on maalia. Toisinaan nolottaa, kun kädet ovat, kuin autopuolen äijillä....

Ja koska maalailen usein pitkin päivää, en malta vaihtaa aina maalausvaatteita. Siksi ei pidä ihmetellä, että myös vaatteissani on maaliroiskeita.

 

 

 

 

 

Tästä on tulossa ketun ja peikon ystävyystaulu. Tämä on siis keskeneräinen. Ajattelin, että maalaan tästä taulusta sumuisen kesäyön, mutta yksi lapsistani sanoi, että näyttää, että siinä on kevättalvi.

 

 

 

Tänä aamuna tulin niin hyvälle tuulelle, kun sain sähköpostissa kuvan eräästä kodista, johon oli hankittu tauluni. Se näyttää niin hyvin sopivan sinne.

 

 

 

 

 

Tässä taulusta lähikuva. Koko 89x116cm

Arvonnan voittajat ovat...

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Empä ois arvannut, että näin moni osallistuu! Aion järjestää arvontoja muulloinkin. Katsos, kun tulee olo, ettei osaa mitään, niin voi näin kerjätä kehuja, kjäh, kjäh;)  Ja saa uusia maalausideoita ja uutta virtaa ja ohan se muutenkin mukavaa.

 

Ensiksi tulostin kaikki kommentit ja tyttöni leikkasi ne arpalipukkeiksi ja toinen tyttö toimi onnettarena.

 

Eka palkinnon saa nimimerkki: -mm-, ( joka kertoi tyttönsä innostuneen maalaamaan katsellessaan taidettani)

 

Toka palkinnon saa nimimerkki: Anri

 

Lähettäisittekö minulle yhteystietonne, niin laitan palkinnot postiin. keltainenkeinutuoli@anvianet.fi

 

 

Taulujen ja tenavien kanssa kylässä

Minulla on ystävä, joka harrastaa sisustamista. Hän pitää myös harrastuksestaan blogia Metsolassa. Kävin maanantaina hänen luonaan taulupinon ja tenavalauman kanssa. Taulut kävivät sovitteella ja osa jäi pidemmäksikin aikaan tuumaukseen, jotta jäävätkö ne seinille vai lähtevätkö näyttelyihin.


Tässä jokunen kuva taulujen sommittelusta.

Oisko se tämä...?

 

...vai tämä...?

 

 

 

 

                                                           ...tämä se taitaa olla!

tässä vois laulella myrskyn tahtiin...

 

 

...ja tästä sais aurinkoenergiaa

 

 

 

Mekot ja mustarastas

Ilkan jutun jälkeen joku ihana ihminen lähetti meid kaksostytöille itse tekemänsä mekot. Silloin kirjoitin siitä blogiin ja lupasin laittaa kuvat. Nyt vasta sain kuvat otettua. Iso kiitos näistä. Ovat kuin tehty meidän likoille!

Ja arvonta on edelleen käynnissä ja se kannatti järjestää. Ajattelin niin, että heikkoina hetkinä lueskelen arvontaan osallistujien kommentteja ja saan niistä uutta virtaa:) Olen löytänyt tätä kautta myös mielenkiintoisia blogeja.

Aurinko on näyttäytynyt muutamana päivänä ja tuonut aavistuksen keväästä.

 

 

 

 

 

Pian laitan postauksen eiliseltä taulujen mallauskeikalta....

Elämänpuro

Joskus useampi kuukausi sitten, joku anonyymi kommentoija haastoi tekemään taulun solisevasta elämänpurosta. Aihe on kytenyt mielessäni kauan ja olen tätä jonkin aikaa tehnyt. Nyt se on siinä mallissa, että voin julkaista sen täällä, mutta edelleen mietin, että vedänkö johonkin vielä poltetun oranssin tai kirkkaan keltaisen värejä.... Yleensä se selviää, kun taulua katselee joitakin päiviä tai viikkoja. Silmä sanoo, että mitä taulu vielä vaatii vai vaatiiko enää mitään.

Taulun koko 50x100cm

IdeaNalle

IdeaNalle on Seinäjoen Prismassa oleva lahjatavaraliike. Sieltä saa esim. ihania ristiäislahjoja, rippilahjoja, tupaantuliaislahjoja.... ja tietysti kortteja. Joulun aikaan siellä myytiin joulukorttejani. Nyt siellä on myynnissä onnittelukorttejani melkein jokaista lajia.

Käykääpä katselemassa ja ostoksilla


IdeaNallen sivuille tästä