Sain hiljaisen päivän. Kokonaisen päivän aikaa maalata. Mietin syksyä, talveakin ja syntyi tällainen vähän haikea taulu. Jännää, miten voi päästä syksyisiin ja talvisiin tunnelmiin keskellä heleintä heinäkuuta. Oikein hätkähdin, kun vein taulua pihalle kuivumaan, kun olikin lämmintä ja kesäntuoksuista. Olen nähnyt tänä kesänä monta kettua. Olemme ajelleet alkuyön tunteina ja ilahtuneet ketun näkemisestä joka kerta. Mikähän siitä eläimestä tekee niin mielenkiintoisen?
Tarvitsen näemmä tällaisia omia aiheita väliin. Nyt on useampi tilaustyö tekeillä. Ihania aiheita ja innostavia, mutta aika vaikeita. Enimmäkseen nautin ja olen suunnattoman kiitollinen, että saan maalata, mutta välillä olen ihan tuskissani: En osaa, en pysty... opettelen, yritän ja toivon...
