AIKAISEMMAT NÄYTTELYT
* Saksan, Hampurin Merimieskirkolla 1.6. -19.7.2015. Maalauksia meri- ja enkeliaiheista.
* Seitsemisen luontokeskuksessa 1.7.- 16.8.2015 Linkki . Maalauksia kesäyön tunnelmasta.
*Kahvila Robert`s coffe :ssa Oulussa maaliskuussa 2014 taidenäyttely. "Muistoja merenrannalta".* Seitsemisen luontokeskuksessa 1.7.- 16.8.2015 Linkki . Maalauksia kesäyön tunnelmasta.
* Nurmon kirjastossa elokuussa 2015
* Gustavelund hotelli Tuusula 7.-30.4.2015 Linkki. Maalauksia meri- ja kaupunkitunnelmista.
* Raahessa Kahvila Hipussa 30.9 - 9.11. 2013
*Nurmon kirjastossa 21.10-16.11.2013 Kuortaneen kirjastossa 1.2 - 3.3.2014
* Gustavelund hotelli Tuusula 7.-30.4.2015 Linkki. Maalauksia meri- ja kaupunkitunnelmista.
* Raahessa Kahvila Hipussa 30.9 - 9.11. 2013
*Nurmon kirjastossa 21.10-16.11.2013 Kuortaneen kirjastossa 1.2 - 3.3.2014
*Seinäjoen kirjasto Apilassa 1.4. - 30.4. 2014. Näyttely minun ja lasteni yhteisnäyttely.
*Toimintojen talossa, Seinäjoella 8.5. - 30.6 .2014
*Näyttely Seinäjoen mll:n perhetalo Kivirikossa 1.9. - 30.9.2014
*Seinäjoen Art & Desing viikolla taidenäyttely vuosina 2014 ja 2015 Itämäen talossa sekä House2:ssa.
*Näyttely nyt Kahvila Hipussa, Raahessa 18.10 - 29.11.2014
* Maalauksia Jyväskylän asuntomessukohteissa kesällä 2014
* Maalauksia Kalajoen loma-asuntomessukohteissa kesällä 2014
Teksti ja kuva Sari Ohinmaa
Virpi on ehta luonnonlahjakkuus
Esikoisnäyttelyn pystyttäminen syntymäkaupunkiin jännitti Virpi Mäkistä. Raahelaisessa kahvila Hipussa oli sentään vastassa jotakin hyvin tuttua: samantyyppinen keltainen keinutuoli, jossa Mäkinen maalaa pienimpiä töitään kotonaan Seinäjoella.
Viitisen vuotta tosi mielellä maalannut Mäkinen on yhdeksänlapsisen perheen äiti, koulutukseltaan merkantti, lähihoitaja ja sosionomi. Vanhin lapsista on 13-vuotias, nuorin 10 kuukautta.
Nainen itse on yhdeksänpäisestä sisarusparvesta kotoisin, joten lapsilaumassa ei ole hänelle mitään uutta ja ihmeellistä. Lapset ovat ihme ja lahja ja ne on otettu vastaan. Kuvantekeminen lävistää Mäkisen elämän, joten lapsiluku ei sitä hidasta, päinvastoin. Elämä on hänelle koko ajan elämää.
Hipun näyttelyssä hämmästyttää Mäkisen valmius kuvantekijänä.
Hänellä on oma tyylinsä, jossa on piirustuksellisuutta, mutta myös rohkeaa tyylittelyä ja suurpiirteistä tunnelmointia. Tuntuu, että tunne on vienyt palettiveistä enemmänkin kuin ajattelu.
Kuvissa on syvyyttä ja uskallusta. Niitä voi kuvatekstittää omilla ajatuksillaan. Kai tulet ennen kuin pimeään mä jään on hyvä esimerkki kaihtamattomasta, riisutusta tyylistä.
Mitä lähemmäs esittävää Mäkinen menee, töihin tulee selittävyyttä ja mielenkiinto karisee. Etäisyys on Mäkisen juttu, siinä on hänen voimansa.
Kaikki alkoi vahingossa. Yksi ja toinen alkoi pikku hiljaa ostella töitä Mäkisen käsistä. Vakavammin hän alkoi paneutua maalaamiseen maatessaan sairaalassa Seinäjoella kaksosia odottaessaan. Muutaman viikon pakkolevon aikana alkoi syntyä kuvia – ja ne menivät kaupan.
Innostavaa on myös seinäjokisen sisustussuunnittelijan kanssa alkanut yhteistyö. Mäkinen maalaakin monet töistään tilauksesta.
Tuulen laulu -näyttely Kahvila Hipussa Raahessa 9.11. saakka.
Juttu Ilkassa
Näyttelyn aikaan juttu Ilkassa
Maalaaminen on rentoutusta lauantai 26.10.2013 teksti: Katja Aninko-Laukkola
Viitisen vuotta tosi mielellä maalannut Mäkinen on yhdeksänlapsisen perheen äiti, koulutukseltaan merkantti, lähihoitaja ja sosionomi. Vanhin lapsista on 13-vuotias, nuorin 10 kuukautta.
Nainen itse on yhdeksänpäisestä sisarusparvesta kotoisin, joten lapsilaumassa ei ole hänelle mitään uutta ja ihmeellistä. Lapset ovat ihme ja lahja ja ne on otettu vastaan. Kuvantekeminen lävistää Mäkisen elämän, joten lapsiluku ei sitä hidasta, päinvastoin. Elämä on hänelle koko ajan elämää.
Hipun näyttelyssä hämmästyttää Mäkisen valmius kuvantekijänä.
Hänellä on oma tyylinsä, jossa on piirustuksellisuutta, mutta myös rohkeaa tyylittelyä ja suurpiirteistä tunnelmointia. Tuntuu, että tunne on vienyt palettiveistä enemmänkin kuin ajattelu.
Kuvissa on syvyyttä ja uskallusta. Niitä voi kuvatekstittää omilla ajatuksillaan. Kai tulet ennen kuin pimeään mä jään on hyvä esimerkki kaihtamattomasta, riisutusta tyylistä.
Mitä lähemmäs esittävää Mäkinen menee, töihin tulee selittävyyttä ja mielenkiinto karisee. Etäisyys on Mäkisen juttu, siinä on hänen voimansa.
Kaikki alkoi vahingossa. Yksi ja toinen alkoi pikku hiljaa ostella töitä Mäkisen käsistä. Vakavammin hän alkoi paneutua maalaamiseen maatessaan sairaalassa Seinäjoella kaksosia odottaessaan. Muutaman viikon pakkolevon aikana alkoi syntyä kuvia – ja ne menivät kaupan.
Innostavaa on myös seinäjokisen sisustussuunnittelijan kanssa alkanut yhteistyö. Mäkinen maalaakin monet töistään tilauksesta.
Tuulen laulu -näyttely Kahvila Hipussa Raahessa 9.11. saakka.
Juttu Ilkassa
Näyttelyn aikaan juttu Ilkassa
Maalaaminen on rentoutusta lauantai 26.10.2013 teksti: Katja Aninko-Laukkola
Virpi Mäkinen ei kaipaa omaa työskentelykammiota, vaan maalaa kaiken keskellä, lasten kanssa. Tänään äidin kavereina ovat Paju, 6, ja Taimi, 4. Kuvat: Matti Hautalahti
SEINÄJOKI
Yhdeksän lapsen äiti, Virpi Mäkinen, ei koe, ettei hänellä olisi aikaa maalaamiseen. Virpi on tuonut harrastuksensa tupaan kaiken keskelle ja jakaa maalit sekä pohjukkeet kaikille niille, jotka ovat sillä hetkellä halukkaita taiteilemaan.
– En ajattele sillä tavalla, että odotan ensin jotain tiettyä vaihetta elämässä ja alan sitten maalata. Lapset maalaavat tällä hetkellä ympärilläni pyllyt pystyssä, se mahdollistaa minun harrastamiseni, Virpi naurahtaa
Pattijoelta kotoisin oleva Virpi Mäkinen istui lapsena sisaruksineen pitkän pirtinpöydän ääressä ja piirteli. Koko yhdeksänpäinen sisarusparvi piirteli. Kotona oli aina kyniä ja paperia varattuna tarvitseville. Alueen taidepiirit tulivat Virpille tutuksi jo pikkutyttönä, kun hän janosi tietoa tekniikoista ja väreistä.
Virpi ja hänen puolisonsa, Janne Mäkinen, tapasivat toisensa Oulussa, opiskelukaupungissa. Oulussa perheeseen syntyi kolme ensimmäistä lasta, Pihla, 13, Viena, 12, ja Petrus, 9. Nuori perhe lähti kohti Jannen kotimaisemia työn perässä. Ensin Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle. Nyt Janne opettaa vanhassa opinahjossaan, Nurmon Yläasteella, historiaa, yhteiskuntaoppia ja uskontoa. Koulutiensä Seinäjoen Heikkilänkylällä on aloittanut Verna, 7 ja eskaria käy Paju, 6. Äidin kanssa kotona ovat touhukkaat kaksoset Taimi ja Raita, 4, sekä Iiris, 3 ja Louna 10 kk.
– Kaipasin ensin kovasti takaisin meren rannalle pohjoiseen. Pyysin Jannea hakemaan työpaikkoja Raahen seudulta. Vaan enpä enää haluaisi lähteä täältä mihinkään. Olen saanut paljon ystäviä sekä oman seurakunnan ihmisistä että lasten koulukavereiden vanhemmista. Kun odotin kaksosia ja jouduin pakosta makaamaan sairaalassa pari kuukautta, saimme niin paljon monenlaista apua ihmisiltä. Silloin oikein huomasi, kuinka paljon ystäviä onkaan, Virpi huokaa.
Virpi maalasi taideteoksia ensin omille seinille, mutta siellä ne eivät saaneet kauaa viivähtää.
– Kun tuttavia kävi kylässä, he ostivat tauluni seiniltämme.
Sairaalan synnytysosastolla pakkolevossa maatessaan Virpi maalasi, maalasi ja taas maalasi.
– Siellä sain paljon tauluja myydyksi. Huonekaverit ja heidän omaisensa niitä ostivat, Virpi Mäkinen muistelee.
Mäkisen tuvassa lapset laitetaan nukkuman iltayhdeksältä. Äidillä on silloin aikaa keskittyä maalaamiseen ilman pieniä apureita. Viime kesänä Virpi maalasikin joka päivä, sillä syksylle oli odottamassa maanantaina Nurmon kirjastossa avattu näyttely, sekä kotiseudulla Raahessa esillä oleva näyttely.
Uutta pontta Virpin taideura on saanut toiminimi Keltaisen keinutuolin perustamisesta.
– Keväällä kävin yritysneuvojalla ja hänen mielestään oli hyvä ajatus perustaa toiminimi maalausten myymistä varten. Siinä ei hänen mukaansa olisi mitään taloudellista riskiä. Tämä on tällaista pienimuotoista yrittämistä. Ihmiset käyvät nettisivuillani katsomassa töitäni ja soittavat sen perusteella. Teen paljon tilaustöitä. Jotkut antavat vapaat kädet, jotkut ovat todella tarkkoja siitä, millaiselta maalauksen tulee näyttää, Virpi kertoilee.
Virpin maalauksilla ansaitsemia rahoja ei käytetä perheen jokapäiväisiin menoihin
– Haaveilen, että niillä rahoilla saisi joskus ostettua pihasaunan, Virpi paljastaa.
Juttu viiskunnassa (en saanut ladattua linkkiä)
