maanantaina, lokakuuta 31, 2016

Tänä aamuna...

..pinkaisin ylös jo ennen kuutta. Oli levännyt olo, sillä menin hyvissä ajoin nukkumaan eilen illalla. Juokasin kasvismoothien ja lähdin tunnin juoksulenkille. Sen jälkeen keittelin puuroa lapsukaisille ja he lähtivät koulutielle iloisesti reput selässään keikkuen.

                                    Tällä viikolla saan uudet kortit painosta. Tässä yksi malli.
No, ei kuitenkaan ihan näin!  Tulipa vain mieleen, että ajatella jos olisin tähänkin vuodenaikaan reipas ulkoilmaihminen.
Heräsin kylläkin laittamaan lapset kouluun, mutta olin enemmän tokkurassa, kuin he. Paleli. Miksi minä tyhmä valvoin taaskin liian myöhään? Onneksi illalla lämmitetty takka oli yhä lämmin. Värjöttelin sen edessä ja kannustin lapsia syömään edes vähän jotain. Itselleni ei aamuisin maistu aamupala ja usein päivä on jo pitkällä, kun muistan etten ole syönyt mitään. Ensimmäisenä mielessä saattaa käydä suklaa, mutta olen ollut nyt 2 kuukautta sokerilakossa. Yksi tyttäristäni alkoi kanssani tähän projektiin. Olemme luvanneet itsellemme viikossa yhden herkuttelupäivän. Se on ollut yleensä perjantai. Onnittelen itseäni, sillä en olisi ikinä uskonut, että pystyn tähän.



Raahasin  aamusta maalausvermeet takan ääreen ja aloin maalata. Alkaa marraskuu ja minä maalaan kesää, tyyntä kesäiltaa.  Minulla on meneillään kaksi tilaustaulua, jotka ovat vaatineet enemmän työtä, kun osasin odottaa. Se johtuu siitä, etten ole ihan ymmärtänyt, mitä asiakkaat toivoivat. 
Olen saanut niin usein positiivista palautetta, että aloin ehkä jo luulla, että ymmärrän heti millaista taulua asiakas ajattelee. Kadotinko jonkin yhteyden?

Tarvitsin siis tämän viime viikolla aloitetun maalauksen, jota tänään jatkoin. Tähän tauluun tuli mieleni maisemaa. Tyyneyttä, halua ymmärtää ja hiukan haikeuttakin. Tuo tyttö on kesyttänyt linnun, mikä on vaativa tehtävä. Hän haluaa ymmärtää sitä. Se on kuin luovuus, joka pitää houkutella luo. Se vaatii aikaa ja tilaa hengittää. Olen maalannut useamman tämän aiheisen maalauksen. Minulle nämä ovat ymmärrys - tauluja. Milloin mitäkin asiaa pitää työstää näitä ymmärrystauluja maalatessani.



Nyt aion mennä nukkumaan ollakseni huomen aamuna pirteämpi. En sentään kuitenkaan juoksulenkille heti aamusta lähde. Mutta jos kävelylle iltasella.




















4 kommenttia:

  1. Tuo jutun alku meni täydestä kuin väärä raha. Ajattelin jo, että voi kunpa itsekin olisin yhtä reipas kuin Virpi :) Mulla on ihan sama juttu aamusyömisen - ja vähän muidenkin syömisten - kanssa. Jouko nauraa mulle hyväntahtoisesti, sillä olen pannut kännykän muistuttamaan aamupalasta klo 9. Ja muistuttaa se kännykkä vähän muistakin syömisistä, jotka tuppaavat unohtumaan. Mielenkiintoista kuulla maalaamiseen liittyviä ajatuksia! Reipasta ;) viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Täällä kans EPÄILTIIN isolla EELLÄ,että ny on maalimankiria sekaasi,TAI sitten Virpi on nähnyt UNTA 😊
    Loppu tekstistä tunnisti OIKEAN Virpin 😍
    Ootteko koskaan ajatellu, onko se tuon talon "haamu" joka vie
    aamupala-halut 😉

    VastaaPoista
  3. Virpi ei saa tuollain säikytellä ihimisiä!!! Kyllä kerkesin aatella jo vaikka mitä, että nyt on jotain pahemmin pielessä. Onneksi tuttu Virpi löytyi sitten kuitenkin!! :) -Raija

    VastaaPoista
  4. Virpi ei saa tuollain säikytellä ihimisiä!!! Kyllä kerkesin aatella jo vaikka mitä, että nyt on jotain pahemmin pielessä. Onneksi tuttu Virpi löytyi sitten kuitenkin!! :) Tokihan se on ihan hyvä asia, jos liikkeelle lähtee, vaan ei noin rajua aloitusta... -Raija

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!