Pidennetty viikonloppu Vilnassa


Aikomuksenamme oli mennä viikonlopuksi Helsinkiin, mutta kun tuntui, että samalla rahalla pääsisi pidemmällekin, niin lähdimme käymään Liettuan Vilnassa ispiraatiomatkalla. Mukana olivat kaksi siskoani ja yhteinen ystävämme. Olemme tällä porukalla matkanneet ennenkin. Ensimmäiset matkat Ahvenanmaalle ehkä 24 vuotta sitten (hui, kun me ollaan vanhoja). Monista vaihtoehdoista Vilna valikoitui lopulta matkakohteeksi syystä, ettei siellä kukaan meistä ollut käynyt. Toisaalta myös yritimme minimoida riskiä joutua terroristien kanssa samalle kentälle. Tietysti valintaan vaikutti myös hinta ja ajatus Vilnan kauniista vanhastakaupungista.

"Tällä matkalla teemana kahvilat, museot, puistot. Niistä kertyy kilot ja hauskimmat muistot."
-Riimittelimme matkalla.

Minä ajattelin ensisijaisesti saavani uusia maalausideoita ja kuvakulmia reissulta. Halusin nähdä vanhaa kaupunkia, kujia ja lyhtypylväitä, veden heijastuksia. Niitä, joita bongailen jokaisella reissulla. Vilnan vanhakaupunki on yksi suurimmista keskiaikaisista kaupungeista Pohjois- Euroopassa. Vilna on historiansa aikana valloitettu moneen kertaan, mikä on jättänyt siihen jälkensä. Vilnassa sekoittuvat vanhankaupungin vieriviereen rakennetut eri tyylien kauniit rakennukset, modernit pilvenpiirtäjät sekä neuvostoajan betonirakennukset. Vilnan vanhakaupunki on osa Unescon maailmanperintöluetteloa.

Aloitin heti reissun jälkeen maalauksen, joka sai ideansa Vilnasta. Se on vielä vähän keskeneräinen. Aion saada sen valmiiksi lähipäivinä.
        







Hotellimme oli taidetta täynnä! Se oli todella ilahduttava juttu.




Kevät heräili Vilnassa. Aurinko paistoi, vaikka yhtä kylmä sää oli siellä, kuin kotopuolessakin.

 
 
 
 
 
 
 
 
 Kaunista, taiteellista, siistiä ja turvallisen tuntoista oli Vilnassa. Ihmiset olivat kaupassa ja taksissa asiallisia, ehkä jopa kuivahkoita. Ensi kertaa elämässä tuli tunne, että sitähän osaa enkkua puhua paremmin, kuin joku muu. Ainakaan taksikuskit eivät puhuneet englantia juuri lainkaan. Meistä olisi ollut tosi mielenkiintoista kysellä kulttuurista ja historiasta, mutta kuten riimittelimme:

" Voit taksikuskilta nähtävyyksistä kysyä, mut parempi lienee hiljaa pysyä, kun vastausta et varmasti saa, kuski vain nokkansa varjossa tuhahtaa."

Mutta mummot, oi mummot. He olivat ihania! ja puheliaita, vaikkei yhteistä kieltä juuri löytynyt. Yksi ihana mummo puhui ruotsia ja niinhän me tehtiin iloisesti sukkakauppoja tala svenska.







 
 


 Kaunista ja leikkisää oli taide vanhan kaupungin puodeissa. Minä ostin tällaisen enkelipatsaan tuliaiseksi kuopukselle.



 
 




 Pienin reissulainen tutustui taiteeseen omatoimisesti. Hän oli todella tyytyväinen matkaseuralainen, maskotti.

Taidemuseon akustiikka innosti laulamaan.  "Kukkii virran luona koranheisipuu, veden ylle hennot oksat kaareutuu, kuinka mahdotonta on löytää sanoja, jolla voisin lemmestäin sulle kertoa..." -lauloimme ja tuo laulu jäi soimaan koko matkan ajaksi.






 



 


 
 Paikalliset taideopiskelijat työssään. Nämä ystävälliset tytöt neuvoivat meille mistä mennään taiteilijoiden kaupunginosaan. Užupiksen kaupunginosa on erityisesti taiteilijoiden asuttama alue. Siellä on monia gallerioita ja taiteilijoiden työhuoneita sekä kahviloita.

Arvannette, että katumaisemat tulevat yhä olemaan maalausteni aihe.





Gediminasin torni on Vilnan linnakompleksin 1300-luvulla rakennetun linnan raunioiden ainoa jäljellä oleva osa. Tornia pidetään yhtenä Vilnan kaupungin tärkeimmistä symboleista.  Kukkulalle pääsee joko kävellen tai köysiradalla.
 




 

.
Sunnuntai aamuna oli tähän Katoliseen Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoon oikein ruuhkaa.
Illalla se kylpi tunnelmavalaistuksessa. Kirkkoja tuntui olevan joka kulmalla...
 


... ja kahviloita houkutuksineen...








Vilnassa sai syödä ravintoloissa todella edulliseen hintaan. Kahvilan antimetkin ovat huomattavasti Suomen hintoja alhaisemmat. Ruoka oli hyvää ja kakut tekivät valitettavan hyvin kauppansa. 



Tämä lasku hämmästytti todella; pitsat ja juomat neljälle yhteensä...



 Illan hämärtyessä kaupunki näytti kauniilta valolyhtyineen.




 
 
  
 Vaatteet olivat samaa hintaluokkaa, kuin meillä. Toisin vaatekauppavalikoima oli laaja näin Seinäjokisesta näkökulmasta. Ostin mm. kevättakin, joka kotopuolessa kuitenkin menetti hohtonsa, kun 5-vuotias totuudentorvi kutsui sitä vessapaperitakiksi. Lieneekö taikissa embon kuosi :/.
 
 
 
 Huhtikuisin terveisin Virpi, joka jännittää vähän viikonlopun koulunpenkkiä.
 

3 kommenttia

  1. Kivan näköinen kaupunki, minulle ihan vieras entuudestaan! Tuleppa joskus tänne Porvooseenkin hakemaan katunäkymä-joki-meri-inspiraatiota :-)

    VastaaPoista
  2. Olipa kivasti kirjoitettu reissukertomus ja mukava palata näihin kuviin ja tunnelmiin! Ja uskon kyllä, että nuo tunnelmalliset ja historiaa huokuvat kadut ja kujat piirtyvät vielä moniin, moniin tauluihisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja terävä 5-vuotias!�� Kun tarkemmin katsoo, niin kuosissa on jotain tuttua...��

      Poista

Kiitos kommentistasi!