perjantaina, tammikuuta 08, 2016

Mietteitä arjen alussa

  ( Taulu "Puut unelmoivat", myynnissä täällä Taulukaupassa )
 
 
Pakkasta -30 ja koululaisilla loppui loma. Minä käärin aamulla lapsia taipaleelle. Eivät meinanneet uskoa, miten paljon pakkasella pitää pukea. Säälin heitä ja samalla mielessäni kiitin, että minä voin taittaa työmatkani vaikka yökkäreissä. Kävellä käytävää pitkin makuuhuoneesta maalausten ääreen.
 
Lomalla oli ihanaa nukkua pitkään ja herätä joka aamu siihen, että kaksi nuorinta hiippailivat yhdessä meidän huoneeseen ja käpertyvät unesta lämpiminä kainaloon. Niistä hetkistä nautin!  Vaikkakin yhtenä aamuna tuskailin ahtautta. Nuorimmainen säesti: " Niin onkin ahdasta, kun isikin on tuossa."
 
 
(Tilaustaulu: "Lakeuden tytöt")

Lomalla ehdin pysähtyä monta kertaa iloitsemaan lasten kasvamisesta ja kehittymisestä. Joulua ennen meidän talon lukutaitoisten määrä nousi seitsemästä yhdeksään. Olemme saaneet ihania kirjeitä! Kaksoiskonsonantit ja vokaalit ovat vielä vähän hukassa.  Samalla, kun iloitsen lasten kasvusta, tunnen haikeutta. Nuorimmainen on jo 3 vuotta, eli meillä ei ole ollut vauvaa hetkeen. Olen joutunut kokemaan kaksi keskenmenoa tämän nuorimmaisen jälkeen (toinen niistä oli tuulimunaraskaus). Ne ovat olleet surullisia kokemuksia ja niistä on jäänyt pidemmäksi aikaa matalalentoinen olo. Samalla olen tullut yhä kiitollisemmaksi näistä, jotka me olemme saaneet. Hämmästelen (kuten kai kaikki vanhemmat), miten nopeasti aika on mennyt. Miten vasta meillä oli monta vaipotettavaa, syötettävää, puettavaa ja monta kainaloon käpertyjää aamuisin.

(Taulu " Minä olen ihme". Tästä taulusta on teetetty kortti)


Minulla on kiitollinen mieli menneestä vuodesta. Se oli täynnä työtä ja tunnetta. Mennyt vuosi oli valoisa, vaikka siihen mahtui myös surua. Kaikkein iloisin olen niistä ihmisistä, joita sain kohdata vuoden aikana. Joihinkin olen tutustunut paremmin ja jotkut ovat olleet nopeita kohtaamisia, mutta niin lämpimiä, että olen saanut niistä valtavasti voimaa. Kiitos!

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan? Oletan, etten ole niin kiireinen. Pienimmät lapset käyvät päiväkodissa kaksi päivää viikossa.  Heidän kotipäivinään teen enemmän juttuja heidän kanssaan. Teemme enimmäkseen jotain muuta, kuin maalaamme.
Viime vuoden alussa tein lupauksen mm. terveellisemmistä elämäntavoista. Toivoin vyötäröni kavennusta. En onnistunut siinä, joten en viitsi luvata mitään, vaikka yhä toivon, että saisin tsempin päälle.

Minulla on muutamia suunnitelmia vuoden ajalle, mutta kalenteri on vielä hyvin väljä. Kesän alussa on toisiksi vanhimman tyttären rippijuhlat ja loppukesällä asuntomessut Seinäjoella. Niiden välissä voisi olla jokunen reissu. Asuntomessujen aikaa toivotan vieraita tervetulleeksi joko kotiateljeeheni tai messualueelle. Tervetuloa! Nämä kuviot ovat vielä auki, mutta kerron myöhemmin lisää.


                                            (Taulu nimeltään "Uusia ovia". Varattu)


(Taulu "poika ja vene" myytävänä taulukaupassa täällä)

Minulla on monta viime vuoden puolella aloitettua taulua. Tänään sain valmiiksi yhden. Sain singreerata 2016. Tämä taulu on kooltaan 70x140, eli aika iso taulu.
 
 
(Tälle taululle en ole antanut vielä nimeä)
 
 
 

Tämä taulu on työn alla nyt. Kuivumista odotellessa kävin kirjoittelemassa täällä. Nyt jatkamaan tai nukkumaan...
 
 

10 kommenttia:

  1. Sellaista se elämä on, ilon ja surun vuoropuhelua. Välillä turvallisen tasaista.
    Onnen ja ilon hetkiä sinulle toivon. ❤

    VastaaPoista
  2. Hei, ja voimia taas uuteen arkeen. Lomalta paluu on aina vähän sellaista tahmeaa aluksi, ainakin meillä. Lomalla ehdittiin tottua pitkään nukkumiseen, ja nyt aamut on olleen aika kireitä... Olen ajatellut sinua viimeaikoina, tuo asuntomessujen aikainen tapaaminen kuulostaisi kivalta! Jos saisimme lähdettyä sinne asti messuilemaan, niin olisi kiva tavatakin taas :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellisesti tervetuloa Lyde! mm. sinua ajattelin, kun kirjoitin, että olen saanut kohdata uusia ihmisiä.

      Poista
  3. Terveisiä Hailuodosta! Tuuli täälläkin käy lävitse. Minun lukuisat lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan kyllä nuo kouluunlähdöt ja tohinat. Viime kesänä kuuntelin Vaasan reissulla Sinun haastatteluasi. Siksi tuo esittelytekstisi tuntui jotenkin tutulta. Voimia Sulle, kaikkea hyvää! Riitta

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana tuo "Minä olen ihme" -taulu!

    VastaaPoista
  5. jaksuja sinne :) onhan se oma juttunsa,laittaa lapset kovalla pakkasella koulutielle..Äkkiä ne kuitenkin siihen tottuvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, tottuvat ja nyt kun mittari näyttää -19, se tuntuu jo ihan leppoisalta säältä:)

      Poista

Kiitos kommentistasi!