maanantaina, syyskuuta 15, 2014

Muistelua, välipaloja ja välitöitä

 



 
Kirjoitettu la 13.9 iltana 
 
Sinä päivänä, kuten tänäänkin, aurinko paistoi kirkkaasti Pihlajiin, jotka notkuivat marjoista. Olin onnellinen ja ihmeissäni. Minusta oli tullut äiti! Esikoisemme täyttää tänään 14 vuotta. Tänään selasin esikoiseni vauva-albumia ja tuntui, kuin eläisin niitä hetkiä uudelleen. En edelleenkään pysty lukemaan Kaarina Helakisan Pikku-Riikan laulua kyynelittä. 

 Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

 Tänään sain taas innokkaimman maalauskaverini kanssa maalata yhteistä taulua. Hän on meidän perheen yhdeksäs lapsi. Hän on ihmeellinen! Yhtä ihmeellinen, kuin tämä ensimmäinen lapsi tai seitsemän muuta. Tämä tuntuu silti aivan erityisen ihmeelliseltä. Se johtunee siitä, että kuulen aina useasta suusta toistona, mitä hauskaa hän on sanonut, mitä erikoista hän on osannut.  Minulla on muutama yhteisteos tämän tirpanan kanssa (osa vasten tahtoani:). Meillä on muutakin yhteistä, kun intohimona maalaus. Olemme molemmat vasenkätisiä.

Tänään sain maalata myös muutaman tunnin ilman tätä säheltäjää. Sain maalata ihan yksin. Sinä aikana aikana kävi taulunkatsojia Espoosta asti. Ilahdun, kun joku haluaa tulla katsomaan tauluja tänne koti"ateljeeheni". (eivät toki pelkästään taulujen takia Seinäjoelle tulleet)





 
 
Perjantain iltalenkin päätteeksi piti rahdata nämä sisälle. Olen niin nauttinut näistä säistä, mitä on ollut viimepäivät. Varsinkin isoja tauluja on mukavampi maalata sisällä, kuin ulkona.
 


Olen aloittanut pitkää maalausta tilaustyönä. Koko 60x245cm. Tähän mennessä pohja on saanut pohjamaalin ja ensimmäisen kerran taustaväriä. Pian siihen pitäisi saada hahmoja ja liikettä. Näin isoon tauluun pohjamaalit ja taustamaalit on melkein pakko tehdä ulkona. Tämä tilaustaulu ei ole minulle helppo, mutta mielenkiintoinen se on. Kerron sen vaiheista täällä blogissani.


 
Välipalaksi kuumia koiria. Taidetta tämäkin? Vaikkakaan tätä emme keksineet itse, vaan näimme netissä jossain kuvan, josta matkimme. Eikö todellinen taide ole sitä, että keksii itse, luo jotain uutta? Maalatessani pidän ehdottoman tärkeänä sitä. Haluan keksiä, kokeilla, oppia. Leipoessanikin minulle on ylivoimaisen vaikeaa noudattaa ohjetta prikulleen. Tykkään aina vähän soveltaa. Olen suurpiirteinen: ripaus tätä, tujaus tuota... Aina ne eivät onnistu ja reseptiä on vaikea antaa.
 
 
 
                                    Välitöiksi pikkutauluja. Tuliko liian romanttinen?
                                    Tämän kokoiset(30x40cm) taulut ovat hyviä lipastonpäällistauluja
 
 
 
 

 
 
 









6 kommenttia:

  1. Voi että, ihanaa että teillä saa lapset olla mukana maalaamassa. Meidänkin esikoinen on kova tyttö piirtämään ja ihmettelen sitä antaumusta, jolla hän jaksaa useita tunteja päivässä piirtää ja värittää. Kovasti hän haluaisi kuulemma nähdä oikean taitelijan eli voipi olla että otan tytön mukaan kun teillä poiketaan :) ihanaa viikkoa Virpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lapset saavat usein olla mukana maalaamassa, mutta aina en jaksa ottaa heitä mukaan. Jälkien siivous on niin iso urakka:). Ja voi ihana tuo lapsi, joka haluaa nähdä taiteilijan. Apua. Hän tulee pettymään, kun näkee ihan tavallisen tätin. Pitäsiköhän mun vetää jotkut oudot rytkyt päälle;)? Kiitos, ihanaa viikkoa sulle! Mukava nähdä livenä sitten, kun tulet:)

      Poista
  2. Tuo on niin koskettava runo, minun suosikkejani! Ja ihmeellisiähän nuo on kaikki, mutta itsestäni tuntuu, että kerta kerralta sitä lasta ihmettelee enemmän? :-)

    Tuo tosi iso taulu kiinnostaa kyllä minuakin, aika isoa kun olin ajatellut meillekin. En ehkä ihan noin jättiä kuitenkaan :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama kokemus itsellä, että joka kerta sitä ihmettelee vaan enemmän ja keskittyy nauttimaan enemmän! (ei niin paljon yritä tehdä kaikkea oikein:) Mittaileppa sitten aikanasi seiniä, että mikä koko on hyvä teidän seinälle.

      Poista
  3. Aivan ihana taulu, ei oo liian romanttinen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!