tiistaina, kesäkuuta 17, 2014

Keski-ikä kukkii

Olen tullut keski-ikäiseksi. Huomaan sen vähintäänkin parista seikasta. Ensinnäkin, tunnen nostalgiaa lapsuudessa käytettyjä astioita kohtaan. En ole koskaan keräillyt mitään astiastoja. Olen keräillyt niiden sijaan mieleeni maisemia ja sen sellaista. En sentään ala astiasarjoja keräilemään, mutta kirpparilla tuli vastaan lautasia, joista lapsena syötiin keitot ja puurot. Ostin ne, vaikka ovat mustavalkoisia. Lapsuuskodissa ne olivat ne olivat sinivalkoisia. En melkein raaskisi ottaa niitä käyttöön, mutta olisi tyhmää kerätä astioita kaappiin vain oleskelemaan.

 
 
 
 
Ja eikö keski-iässä ruukata innostua samoista asioista, kuin omat vanhempansa aikoinaan? Aiemmin naureskelimme äidillemme, joka ei ole koskaan kyllästynyt kuvaamaan auringonlaskuja ja kukkia. Meillä on satoja, ehkä tuhansia kuvia auringonlaskuista ja lähikuvia kukkasista. Isänikin kuvasi auringonlaskuja (ei ehkä yhtä innokkaasti enää?). Heillä oli tapana ottaa kaveripariskunnan kanssa nopeita lähtöjä merenrantaan aina, kun aurinko oli komeasti laskemassa. Miten minäkin olen hivuttanut huomaamattani kameran tai kännykän linssin kohti kukkia ja auringonlaskujakin...
 
 
 
 
 
 
 
Kukkia tulee kuvattua, koska ne ovat niin kauniita, eivät lainkaan arkisia. Olen kuvannut kukkia sekä ulkona, että sisällä. Saan kukkia joka päivä. Se ei johdu romanttisesta miehestäni, vaan siitä, että meillä on monta kukanpoimintaiässä olevaa lasta. Kaapin päälliset, hyllyn päälliset, pöydän päädyt notkuvat kukkasista. Joku on poiminut vahingossa jotain kukkapenkistäkin, mutta se ei ole ihme. Ne ovat ruohimatta, voi olla vaikeaa erottaa, missä on nurmikkoa, missä äidin kukkamaa.





 


 



Kukkia en ole vielä maalannut, mutta eipä sitä tiedä, vaikka maalaisin. Järvikankaan Aira, Airan taiteesta soitti, jokin aika sitten,  että hän on saanut isoja talupohjia. Riensin välittömästi hakemaan. Olen maalaillut tällaista taulua, joka on vielä vähän kesken (siksi kuvassa ei näy koko taulu). Taulun koko 120x150cm

 
 
 
 
 
 
 

 
 
Melkein kaikki kukkakuvat ovat Lapuan matkailupuutarhalta. Ihana paikka, jossa tulee käytyä joka kesä useamman kerran. Käytämme siellä usein kesävieraitammekin. Kukkien ja muiden kasvien lisäksi siellä on joka kesä joitain eläimiä. Tänä kesänä pupuäiti ja kahdeksan ihanaa pupuvauvaa sekä pari lammasta ja niiden karitsoita sekä kanoja.

 

 



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, turha tässä on potkia totuutta vastaan;)

      Poista
  2. Kiva löytö nuo lautaset! :) Joo, minäki tykkään kuvata kukkia, auringon laskuista ja nousuista saa harvemmin nautiskella ihan rauhassa... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon nousuja näen niin harvoin. Olen aamu-uninen:), mutta laskuja näen ( monessakin merkityksessä:)) Auringonlasku lakeudella on melkein yhtä hienoa, kuin merenrannassa, muttei ehkä ihan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!