Toisinaan mykistyn



 

Minulla on kymmenkunta työtä keskeneräisenä. Melkein kaikki näistä ovat tilaustöitä. Olen jatkanut kutakin fiiliksen mukaan. Toisinaan tulee voimakas apua, noin hienoille ihmisille- olo. Se saattaa tulla ainakin silloin, kun joku sisustusalan ihminen (en ole sisustelija) tai taiteilija tilaa minulta taulun. Olen hyvin mielissäni ja otettu näistä tilauksista, mutta mykistyn.

Silloin jään vain katselemaan valkoista kangasta. Se katsoo minua arvostellen, osaatkohan? (puhun nyt vain maalauspohjista, en tilaajista. He luottavat, että osaan, eiväthän he muuten tilaisi). En saa aloitettua maalaamista. Siihen hetkeen tarvitsen toisen tyhjän maalauspohjan, mielellään ison. Se maalauspohja katsoo minua lempeästi ja ymmärtäväisesti, osaat sinä! Maalaa ihan mitä vain. Ja minä maalaan. Ja minä maalaan. Unohdan ajan, en muista syödä en syöttää ja havahdun vasta siihen, kun joku lapsista vinkuu, että nälkä! Hui, tiedättehän millaista on, kun alkaa ruoan tekoon vasta siinä vaiheessa, kun on jo nälkä. Kitinää.

Tällaisessa fiiliksessä maalattu työ on melkein aina onnistunut. Kun maalatessa tulee sellainen olo, että osaanhan minä. Nämähän veitset ja pensselit tottelevat minua. Silloin voin siinä hurmiossa ottaa viereen sen arvostelevan maalauspohjan ja kesyttää sen. Se alkaa elää. Osaan, opettelen...


 
Eilen viimeistelin kolmea keskeneräistä työtä. (ala kuva niistä kahdesta. Siitä kolmannesta tulee kuva myöhemmin)

Viimeistelen niin, että katson muutaman päivän ajan taulua läheltä ja kaukaa. Pyydän kotiväkeäni kommentoimaan. Kyselen, mitä he näkevät ja hämääkö joku? Otan taulusta valokuvan ja siinä näen heti, mikä hämää. En tiedä, miksi näin on? Miksi en näe sitä heti silmillä, vaan vasta valokuvasta? Sitten, kun taulua voi katsoa rauhallisesti, se on valmis. Lähetän jossain vaiheessa aina tilaajalle kuvia kommentoitavaksi ja muuttelen tarpeen mukaan. Joskus olen joutunut aloittamaan kokonaan uuden taulun. Mutta se on tärkeintä, että saan rehellistä palautetta. Seinälle ei saa laittaa taulua, jossa joku kohta vaivaa tai josta ei tykkää.

Olen vähän hölmö, kun hätäisenä laitan tänne kuvia tauluista, joita tilaajat eivät ole vielä nähneet näin valmiina, mutta ei se mitään. Jos he haluavat tauluihin muutoksia, niin nämä muuttuvat vielä....

Ja  TÄSSÄ vielä linkki tiistain Ilkka -lehden juttuun


Tykkään muuten instagramista! Saan mahtavista maisemakuvista inspiraatioita maalaamiseen. Laitan itsekin usein taulujen kuvia sinne. Tämä blogi päivittyy huomattavasti harvemmin



 



4 kommenttia

  1. Ihania tauluja taas kerran! ihailen myös noita koivuja aivan hirveästi. ovat myös minun lempipuuni ja meneillään on myös mulla niiden maalaaminen. Sulta olen saanut valtavasti inspiraatiota, vaikka vielä olen täysin lapsen kengissä maalausten kanssa. Siksi pyytäisinkin joskus sulta sellaista postausta, jossa aloittaessasi uuden työn, seloistaisit vaihe vaiheelta ja ottaisit kuvan ja aina mitä olet tekemässä ja mitä seuraavaksi. Jos vaan joskus ehdit ja viitsit :)) Itse en esim veistä osaa käyttää ollenkaan.. pensselillä ja sormilla oon vasta maailaillut. Mut ihanaa kesän alkua! nyt alkavat ihanasti koivut olla lehdissä. Mulla olis tarkoitus maalata olkkariin pianon päälle taulu, jossa koivuja ja aivan hennosti vihreää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pami! Mukavia maalaushetkiä sinulle. Maalaamiseen kehittyy maalaamalla.

      Olen joskus miettinyt, että voisin tehdä sellaisen postauksen ja vähän sellaisen teinkin isoa koivutaulua maalatessani. Ehkä vielä joskus otan kuvia työn joka vaiheessa...Olen katsellut instagramissa ja blogeissakin, kun jotkut taiteilijat ottavat kuvia työnsä vaiheista (enimmäkseen piirustustöistä). Se näyttää selkeältä ja johdonmukaiselta. Minulta ei onnistu sellainen. Olen maalarina samanlainen kuin muutenkin. Aloitan monta työtä yhtä aikaa (koskee maalauksia ja kotitöitä). Kokeilen ja poistan, innostun ja jatkan, korjailen ja jos en onnistu, jätän joksikin aikaa työn odottelemaan uutta tilaisuutta ja jatkan jotain helpompaa työtä... Saan aikanaan kaikki työt valmiiksi, mutta en voi maalata, jos taulu alkaa kyllästyttää.

      Poista
  2. Huokaus... Upea tuo vene ja lapsi laiturin vieressä-taulu! Ihailen taulujasi ja tyyliäsi maalata. Itse en osaa piirtää yhtään, mutta isäni maalaa tauluja. Isäni taulujen myötä olen oppinut katselemaan taideteoksia tarkemmalla silmällä, enkä vain vilkaisemalla ohita mitään maalausta. Taulusi ovat ihania, puhuttelevia, raikkaita ja täynnä tunnetta. Olet lahjakas taitelija.

    -Heluna-

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!