Keski-ikä pukkaa tulemaan, joten sallittanee vanhojen
muistelu?
Muistan vieläkin sen tunteen, kun olin eka-tokaluokkalainen ja oli
uimahallipäivä. En ollut erityisen arka lapsi, mutta uimista jännitin.
Uintipäivänä tuntui jo aamulla mahassa kirpeä tunne, ruoka ei maistunut ja
leukapielissä oli kaliseva tunne Sellaiselta tuntuu, kun jännittää. Kun muut lapset
pyörittelivät uimapussejaan iloisen riehakkaina, minä seisoskelin hiljaa
paikoillani. Linja-autossa valitsin ikkunapaikan ja katselin siitä pihalle,
enkä jutellut mitään. Jännitin uimista, sillä en osannut uida. Jännitin
uimaopettajaa, joka työnsi väkipakolla pään pinnan alle sen puukepin alitse,
joka piti sukeltaessa alittaa. Vieläkään en uskalla laittaa päätä veden alle. (ei
tästä kylläkään pitänyt tulla terapiablogia;) , enkä tästäkään lie suuremmin traumatisoitunut:)
Niin, mitä ne uimahallireissut ny tähän liittyy? Tulivatpa
vain mieleeni, kun aloin tuntea mahassani outoa kipristelyä, ruokahaluttomuutta
ja leukapielissäni pakottavaa tunnetta. Tämä johtuu siitä, että olen menossa
ensimmäistä kertaa itse messuille omia töitäni kauppaamaan. Sehän on vähän sama asia, kuin se sukeltaminen
tuntemattomaan. Vähän jännitys on helpottanut, kun kävin vanhimman tyttöni
kanssa laittamassa osaston valmiiksi. Siinä kun porisin muiden messuajien kans,
nii tuntui, että tiiä häntä, vaikka tykkäisin.
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!