perjantaina, huhtikuuta 05, 2013

Keski-iän merkkejäkö?


Keski-ikä pukkaa tulemaan, joten sallittanee vanhojen muistelu?

Muistan vieläkin sen tunteen, kun olin eka-tokaluokkalainen ja oli uimahallipäivä. En ollut erityisen arka lapsi, mutta uimista jännitin. Uintipäivänä tuntui jo aamulla mahassa kirpeä tunne, ruoka ei maistunut ja leukapielissä oli kaliseva tunne Sellaiselta tuntuu, kun jännittää. Kun muut lapset pyörittelivät uimapussejaan iloisen riehakkaina, minä seisoskelin hiljaa paikoillani. Linja-autossa valitsin ikkunapaikan ja katselin siitä pihalle, enkä jutellut mitään. Jännitin uimista, sillä en osannut uida. Jännitin uimaopettajaa, joka työnsi väkipakolla pään pinnan alle sen puukepin alitse, joka piti sukeltaessa alittaa. Vieläkään en uskalla laittaa päätä veden alle. (ei tästä kylläkään pitänyt tulla terapiablogia;) , enkä tästäkään lie suuremmin traumatisoitunut:)
Niin, mitä ne uimahallireissut ny tähän liittyy? Tulivatpa vain mieleeni, kun aloin tuntea mahassani outoa kipristelyä, ruokahaluttomuutta ja leukapielissäni pakottavaa tunnetta. Tämä johtuu siitä, että olen menossa ensimmäistä kertaa itse messuille omia töitäni kauppaamaan.  Sehän on vähän sama asia, kuin se sukeltaminen tuntemattomaan. Vähän jännitys on helpottanut, kun kävin vanhimman tyttöni kanssa laittamassa osaston valmiiksi. Siinä kun porisin muiden messuajien kans, nii tuntui, että tiiä häntä, vaikka tykkäisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!