Saariston rengasreitillä

Turun saaristoreitti on sellainen, joka tulisi jokaisen suomalaisen kiertää joskus. Me päätimme tehdä sen tänä kesänä. Kerroin edellispostauksessani, miten reissumme alkoi Porista. Jatkoimme sieltä Taivassaloon.  Kiersimme siis rengastien toisinpäin, kun se tavallisesti kierretään. Yövyimme ensimmäisen yön  Mussalon leirintäalueella. Meidät otettiin siellä erittäin ystävällisesti, kädestä tervehtien, vastaan. Tällä on erittäin edullista viettää yö vaunulla. Alue oli aika ahdas, eli vaunut olivat vierivieressä. Kausipaikkalaisia näytti olevan noin puolet asukeista. Vähän jännitän tämän kaltaisissa leirintäalueilla, että miten naapurit suhtautuvat, kun autostamme pelmahtaa pihalle keskimääräistä isompi katras. Jos se jotakuta hirvitti, niin hyvin osasivat peittää. Tällä leirintäalueella jok ikinen tervehti toista ja vaihtoi jopa jokusen sanan. Mahtava fiilis!

Illalla ihailimme auringon laskua, kuten jokaisena iltana tällä lomalla. Se on jotain, mitä kaipaan kotopuolessa. Olenhan merikaupungista kotoisin. Auringonlasku viljapellon ylle, on sekin kaunis, muttei se sentään vedä vertoja auringonsillalle vedenpintaan.

Lauttamatka Houtskariin.


Vaikka Mussalon leirintäalueella oli hyvä fiilis, oli rentouttavaa päästä leiriytymään väljästi Mossalan leirintäalueelle. Tällä leirintäalueella oli kiva hiekkaranta ja isot nurmikentät ja paljon metsämansikoita.

Hauska sattuma oli se, että kun lähdimme leirintäalueelta jätskiostoksille Houtskariin, lauttarannassa tuli vastaan kaveriperheemme. Houkuttelimme heidät samalle leirintäalueelle. Niimpä saimme naapuriksemme tuttuja ja tutun tuttuja, sillä he matkustivat sukulaisperheen kanssa yhtä matkaa. Me grillasimme illalla ja juttelimme. Lapset tutustuivat uusiin lapsiin ja pieneen koiraan. 

 Metsämansikkakesä

 Houtskarin kirkko

Uusi koiraystävä

 Vauva oli erittäin tyytyväine matkalainen. Siksikin tämä reissu tuntui oikein onnistuneelta ja halusimme jatkaa lomaa aiottua kauemmin.

 Mimmit lautalla

Meri sinisenä, sinisenä hohtaa...

Houtsakrista matkamme jatkui Iniöön ja Nauvoon. Nauvossa vietimme vähän aikaa, kunnes jatkoimme Turkuun kummipoikaamme juhlimaan. Lähdimme illalla katselemaan yöllistä Turkua naisten voimin, eli vain isoimmat tytöt pääsivät mukaan. Jopa Aatos jäi vaunuun isin kainaloon  nukkumaan, sillä viivyimme reissulla vain pari tuntia. Ajoimme ensin Pikisaareen, jossa kuljeskelimme kaduilla ja ihailimme pieniä taloja ja pihapiirejä. Eräässä pihassa oli puutarhajuhlat lyhtyineen. Juuri, kuten olin maalannut vasta samasta aiheesta taulun. Olisin niin halunnut mennä juhliin mukaan. Kaunista oli, muttei hiljaista. Vastarannalla pauhasi Ruisrock. Kävimme myös Turun keskustassa ja Toivo- laivaa ihailemassa. Rannan laivaravintoloiden lyhdyt valaisivat kauniisti Aurajoen pintaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Ihan kuin olisimme ulkomailla, mietimme. 

 Linnanneitoko yhä on valveilla tornissaan?

Seuraavana päivänä menimme tutustumaan Kuralan Kylämäkeen Turussa. Se on ihastuttava paikka! Tänne ei ole lainkaan pääsymaksua ( merkittävä juttu meidän kokoiselle porukalle;).  

 Lampaille evästä (niitä piti ensin vähän aikaa etsiskellä).

Turusta jatkoimme Hesaan ja Seitsemiseen, josta kerron seuraavassa postauksessani. 

Porissa

Ihana kesä ja helteet jatkuvat. Nyt on parrein pysytellä kotimaan kamaralla. Tätä kesää tulemme muistelemaan vielä usein. Iltaisinkin on lämmintä, kuin etelänmaissa.
Me kotiuduimme reissusta, jonka vietimme merellisissä tunnelmissa.

Reittimme oli Seinäjoki-Pori-Turun saaristorengas-Turku-Helsinki-Ikaalinen-Seinäjoki. Tarkoituksenamme oli tehdä lyhempi reissu, mutta koska meillä oli niin mukavaa, venytimme reissua muutamalla päivällä.




Kerron reissustamme muutaman postauksen verran. Aloitan Porista. Kävin siellä asuntomessujen mediapäivässä. Kaverinani mesuilla kiersi Metsolassa blogin eli Riike design:n Riitta. Me menimme perheinemme Poriin jo edellispäivänä. Illan vietimme Yyterin rannoilla. Se on todella kaunis paikka, auringonlaskun aikaan henkeäsalpaava!

Asuntomessuille lähdimme aamuvarhaisella. Minun mukanani messuja kiersi myös Aatos 3kk. Jätin hänen vuokseen väliin jotkut messukodit, sillä imetin häntä välillä jokirannassa. Riitta kiersi sillä välin muutaman kohteen. Muutaman kodin yläkerrankin jätin katsomatta vauva verukkeenani. Aatos oli onneksi aika tyytyväinen messuaja.

Esittelen tässä muutaman mieleenpainuvimman yksityiskohdan tai - kodin. Ensimmäiseksi se koti, jossa on akustoivaa taidettani ja Riike design: n piensiustustuotteita. Tästä kodista olen postannut jo aiemmin. Voit lukea sen täältä.  Kohde on siis Kodin terra, messukoti numero 25.

 Tämän on Riike design :n Riitan ottama kuva

Tämänkin kuvan otti Riitta 

 Sipe Santapukki ja Toni Wirtanen ovat sisustaneet tämän kodin lastenhuoneen ja työhuoneen.

Tämän kodin valaistus on toteutettu kivalla tavalla. Valosuunnittelun tähän kohteeseen on tehnyt Winled. Heillä on meneillään nyt bloggaa ja someta- kampanja, katso Täältä lisää. Voit saada ilmaisen valaistussuunnitelman ja valaisimet puoleen hintaan.

Tämä koti on kokonaisuudessaan kaunis ja tyylikkäästi sisustettu, mutta pakko myöntää, että prisman laput häiritsivät silmää, niitä oli ihan tolokuttomasti, joten en viitsinyt kuvata paljoa tätä kotia, kun prismalaput häiritsivät silmää. 

Tämä kohde, mukana kulkeva luomukoti, oli todella kaunis ja erikoinen. Tämä on yhden miehen projekti, joka on vielä keskeneräinen ja valmistuu pikkuhiljaa messujen myötä. 

 Hakolan sisustama koti Bunkkeri on vanha 1937 vuonna rakennettu tiilitalo, joka on remontoitu messuja ennen. Se kaunis ja rouhea, mielenkiintoinen kohde.

 Jostain syystä lamput kiehtovat minua. Huomasin jälkeenpäin, miten kamerani oli täyttynyt lamppukuvista. Tässä joitakin kauniita tai hauskoja lamppuja.

Taidetta ja muita mielenkiintoisia yksityiskohtia. 

Aiotko sinä mennä asuntomessuille tänä kesänä? 

Loman aloitusreissulla

Eilisiltana ajelimme lakeuksien halki kauniissa auringonlaskussa. Ihanan kesäinen fiilis  ja juhannusolo. Kävimme juhlimassa ylioppilasta jälkikäteen, sillä oikeana juhlapäivänä olimme kummityttöni lakkiaisissa Raahessa. Sieltä alkoi meidän lomareissumme. Se kesti kymmenen päivää. Juhlien jälkeen menimme perinteiselle auringonlaskuajelulle meren rannalle. Poistuimme hetkeksi autostakin, mutta paleli. Kuten paleli koko lomamme ajan. Oulussa vietimme muutaman päivän. Olimme suunnitelleet piknikkiä Nallikariin ja toista Ainolan puistoon. Nallikariin menimmekin. Lapset koittivat nauttia leikkipuistosta ja me maisemasta myrskytuulessa ja tihkusateessa. Kauppakeskus Valkeaan ei onneksi tuuli yltänyt.

Parin Oulupäivän jälkeen ajelimme Kuusamon mökille. Lapset nauttivat, soutivat, kalastivat, uivat ja saunoivat. Minä en päässyt ihan fiilikseen, sillä kyhjötin lähinnä mökin sisällä vauvan kanssa. Niin kovaan tuuleen en vauvaa tohtinut viedä. Nautin silti ihanasta maisemasta Kirpistön rannalla. Ja se, että pitää kantaa vettä, sytytellä tulia ja tehdä perus askareet työläämmin kun kotona, on jostain syystä rauhoittavaa. Sellaista yhdessä tuuskamista ruoan ja saunomisen eteen. Mökillä oli aikaa pysähtyä kohtaamaan toinen toisemme. Nautin yhteisistä keskusteluista iltaisin.

Mieheni sai keväällä ystäviltämme synttärilahjaksi elämyksen karhukopissa. Lahjakortti oli myös minulle ja vauvalle. Ajattelin kuitenkin vauvan olevan liian herkullisen suupala karhuille, joten jätin elämyksen välistä. Todellisuudessa mietin enemmän imetyksen onnistumista ja kylmyyttä ja luovutin paikkani vauvan isoveljelle, joka ilahtuisi karhuista enemmän, kuin vauva. He olivat tavanneet monta karhua. karhukopin opas oli osannut tarinoida mielenkiintoisesti. Saivat siis muistorikkaan elämyksen!

Meidän lapset ovat tottuneet Kuusamossa käydessämme vierailemaan Löytölässä, paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Pettymykseksemme se oli muuttanut keskustaan, pienempiin tiloihin ja nostanut hintojaan. Emme tehneet löytöjä, kuten tapanamme on ollut. Pienimmät olivat tienanneet kotitöillä rahoja, jotka aikoivat tuhlata Löytölän leluihin, mutteivat keksineetkään otettavaa. Toinen pettymys koitti heti tämän perään, kun periteiset mökkikarkit olemme tavanneet hommata Jessistä. Luulimme ensin sen lopettaneen, mutta se olikin muuttanut naapuriin. Pienempi taisi olla sekin, kuin entinen. Karkkivalikoimakin tällä erää heikohko. Eipä silti, saimme hampaamme reikäiseksi tälläkin tarjonnalla.

 Annappa Ahti ahvenia...

Haukea ja ahvenia iltapalaksi

Loppuviikosta saimme mökkivieraiksi siskoni perheen. Väkimäärä lähes tuplaantui, mutta me sovimme oikein sopuisasti mökkeihin ja asuntovaunuihin. Pienimmät leikkivät aamusta iltaan, eikä kukaan valittanut tekemisen puutetta. Iitaisin ihailimme tyyntä järven pintaa ja kuuntelimme joutsenten huutoa. Mitään muuta ääntä ei kuulunutkaan. Järvimaiseman kauneus auringon laskun aikaan on yksi maailman kauneimmista näyistä. Minä sain taasen mieleeni uusia maalausaiheita. Hyttyset eivät kiusanneet meitä tällä lomalla lainkaan. se etu oli kylmästä ja tuulisesta säästä.

Viivyimme lähes viikon Kuusamossa ja ajelimme Ouluun, jossa olimme vielä yhden yön ja päivän ennen kotiinpaluuta. Oulussa huomasimme uuden kahvilan,Villa Eevilän, tulleen majapaikkamme läheisyyteen. Moni muu lisäkseni muistanee sen vaaleanpunaisen kauniin, salaperäisen talon siinä Lentokentäntien ja Kempeleentien kainalossa. Minä muistan, että lapsena aina siitä ohi ajettaessa kiinnitin siihen huomioni. Ennen kotimatkaa kävin tutustumassa tähän viehättävään kahvilaan. Se oli sisutettu juuri niin, kuin talon ulkonäkö antaa ymmärtää. Ihastuin.

Asuntomessukoti Porissa

No, joutuihan se armas aika ja suloinen suvi on jo ollutkin hyvän aikaa. Koululaiset aloittivat lomansa, ihanaa!  Meidän kesä on kotosalla oleilua ja reissuja. Vauva määrännee tahdin. Heinäkuussa aikomukseni on käydä Porin asuntomessuilla katsomassa mm, miltä näyttää valmiina se koti, johon minun taidettani tulee. Olen käynyt siellä kaksi kertaa rakentamisvaiheessa. 

Asuntomessukohteeni on tällä kertaa Kodin Terra niminen koti. Sen päänäytteelleasettajia ovat Kodin Terra ja Prisma. Koti on Jetta-Talon toimittama ja valmistama passiivitalo. Se on suunniteltu täysin asukkaiden toiveiden mukaan. Koti on rakennettu äidille, isälle ja kahdelle pienelle tyttärelle. Messukodin sisustussuunnittelijana on Jetta-Talojen sisustusarkkitehti, Sirkka-Liisa Hietaniemi. Hän suunnittelee sisustuksen yhdessä S-ryhmän yhteistyöartistien kanssa, eli Apulannan Sipe Santapukin ja Toni Wirtasen, kanssa. Sipe sisutaa kodin toisen lasten huoneen ja Toni kirjastohuoneen. On jännittävää nähdä, millaiset huoneet he saavat aikaan. 

 Kodin tyylinä on skandinaavinen selkeys persoonallisin yksityiskohdin. Olohuoneen isoista ikkunoista avautuva puisto inspiroi Sirkka- Liisan ehdottamaan kasviaiheisia tapetteja yläkerran makuuhuoneeseen ja keittiöön. Tässä messukodissa akustointiin on panostettu  todella hyvin jo rekentamisvaiheessa. Tässä kodissa meteli ei tule rasittamaan korvia ja hermoja. Kodin korkean tilan katto on täynnä akustiikkalevyä. Sen lisäksi he tilasivat minulta ison teoksen olohuoneen korkealle seinälle, sekä kolme isoa teosta portaikkoon. Näiden lisäksi he tilasivat vielä yhden maalauksen perinteiselle taulupohjalle toteutettuna. Aulatilassa on vielä yksi iso akustinen puuteos. Kodin piensisustus toteutetaan Kodin Terran ja Prisman tuotteilla.

Tämän kodin asukkaat toivoivat tauluihin tunnelmaa läheisestä Kokemäen joen rannasta ja sen heijastuksista. Portaikkoon tulevien taulujen aiheiksi otin säkeitä Eino Leinon runosta Nocturno.

"kesäyön on onni omanani ...ja varjot veen…" Maalasin näitä tauluja sydäntalvella ja haaveilin maalatessani leppeistä kesäilloista.

Taulun nimi: Seurassasi onnellinen. Tästä taulusta on teetettynä myös kortteja. 

"Rakennustaide on kaikkien taiteiden äiti ja sillä ajatuksella olen harrastanut rakentamista jo pidemmän aikaa. Erityisen iloinen olen siitä, että myös Toni on alkanut lämmetä aiheeseen. Käsissämme on muutama kiinnostava hanke, joiden puitteissa uusi Kodin Terra kiinnostaa. On huojentavaa saada kaikki tarvittavat värkit yhdellä kauppareissulla. Kokemuksesta tiedän, että pitkässä juoksussa palaa liikaa aikaa, jos rakennustarvikkeita pitää noukkia ympäri kylää, Apulannan toimitusjohtaja Sipe Santapukki toteaa. Porin projekti on sikäli kiinnostava ja meille uudenlainen, että panoksemme alkaa vasta raa’an rakentamisen jälkeen. Keskitymme itse kerrankin pelkkään siistiin sisätyöhön ja pääsemme testaamaan designtaitojamme sisustussuunnittelun myötä, Santapukki paljastaa."  Lainaus S- ryhmän tiedotteesta

Kun pääsen katsomaan valmista kotia, otan kuvia ja teen vielä uuden postauksen, missä paljastan muutkin tämän kodin teokset.

Asuntomessut Porissa alkavat 6.7. ja päättyvät syntymäpäivänäni 5.8. :)

#Visitraahe

Minä pakkasin auton täyteen kasseja ja nyssyköitä ja lapsia. En minä yksin pakannut, vaan aika monta kantajaa oli kanssani. Mieheni oli osan porukan kanssa Prahassa, joten päätin keksiä jotain kivaa tekemistä toisillekkin. Päätin viedä vauvan eka kertaa vierailulle mummolaan. Lähtötohinoissa ehdin katua muutamaan kertaan matkustusaikeitamme, sillä yhdellä oli lompakko hukassa ja toisella siivousinto. Päätin, kuten tapanani on, että koti siivotaan jonkinlaiseen kuosiin, jotta takaisin olisi kivempi tulla.

Ajelimme auringonlaskun aikaan leppoisassa kesäillassa tai siltä se näytti, muttei tuntunut, sillä lähtöhässäkässä myrkyttynyt ilmapiiri jatkui vielä tovin matkaa. Onneksi vauva kuitenkin oli tyytyväinen. Hymyjä alkoi tulla vasta, kun päätimme kuunnella cd:ltä tarinan Risto Räppääjästä ja Kuuluisasta Kamillasta. Ne tarinat uppoavat minuun yhtä tehokkaasti, kuin lapsiin.

Seuraavana päivänä heräsin 7.30. Oli herättävä, kun vauvakin heräsi, vaikka tavallisesti hän nukkuu aamulla pitkään. Vauva herätti muutkin ja olimme lenkillä ja leikkipuistossa jo kahdeksan aikaan aamulla. Tunsin itseni oikein tehokkaaksi äidiksi! Minua, aamu-unista, ei väsyttänyt yhtään, sillä aurinko paistoi lämpimästi jo näin aikaisin aamulla. Ihan kun olisimme olleet Espanjassa tai muussa aurinkomaassa.

Päivällä minä lähdin vauvan kanssa tapaamaan rakkaita serkkujani. Viivyin sillä keikalla monta tuntia. Lapset jäivät siksi aikaa mummon ja papan hoiviin. Myöhään illalla, kun sain osan lapsista unille, lähdin isoimpien ja pienimpien kanssa merenrannalle auringonlaskua katsomaan.
Veljeni oli meidän kanssamme auringonlaskuajelulla kameransa kanssa (lopussa linkki hänen videoihinsa). Mikonkari on ranta, jota maalaan jokaiseen merenrantatauluuni. Se on erittäin kaunis paikka, joka säällä erilainen, kaikkein kaunein auringonlaskun aikaan.

Tämä laulu soi mielessäni tänään ja monta päivää sen jälkeen:

"Murheesi suista, ilmasta puista
soi riemuvirsi tuoksuu jo maa.
Kas virta vielä, tanssiipi tiellä,
päin merta mennen noin vaahtoaa.
Nyt rinta raukka riemusta lyö,
 jäi kauas taakse talvemme yö.
Murheesi suista ilmasta puista
soi riemuvirsi, tuoksuu jo maa.

Muistoissa mulla, myös ehkä sulla,
lie musta häivä, kaik unholaan!
Loukkoon jo huolet, pois varjopuolet,
aurinko armas luo loistoaan.
Nuoruutta soipi viidat ja haat,
nuoruutta niistä itsekin saat.
Siis riemumiellä, laula sä siellä
nuoruus on suurin lahjoista maan."

Seuraava päivä oli mukava kulttuuripäivä Raahessa. Oppaanamme toimi Raaheaktivisti Heimo.
Kierros alkoi aamulla kaikkein merkittävimmästä paikasta, Pattijoen Kierrätyskeskuksesta. Teimme löytöjä, kuten tapanamme on. Pari R-Collectionin hupparia, vauvan pipo, Kaustisen soitineverstaan kannel, Aku-Ankkoja... Harmittavasti Kiekkarissa ei ollut pankkikorttimaksumahdollisuutta, vaikka tänä päivänä siihen olisi useita käteviä ja edullisia ratkaisuja siihen, esim. izettle. Onneksi yhden pikkutyttömme lompakosta löytyi käteistä, saimme ostokset mukaamme.

Seuraavaksi ajelimme museorantaan piknikille. Eväät maistuivat, aurinko paistoi ihanasti ja lokit kirkuivat. Heimo vei meidät vanhan Raahen kävelykierrokselle. Tutustuimme mm. Langin kauppahuoneeseen, Pekka-patsaaseen ja siihen maailman pisimpään seinään, joka on saanut runsaasti mediajulkisuuttakin. Kierros päättyi museorannan leikkipuistoon ja itse merimuseoon.

Ehkä maailman pisin seinä.

Se on museoksi yllättävänkin kiinnostava. Tai ehkä kaikki museot ovat kiinnostavia, jos niistä kerrotaan tarinoita ja muita mielenkiintoisia juttuja. Tässä museossa olen vieraillut monta kertaa lapsena. Aika monta kevään luokkaretkeä suuntautui merimuseoon. Niistä vierailuista mieleeni on jäänyt pieni sikiö, joka on pullossa. Samanlaisissa muissa pulloissa on käärmeitä. Se pieni ihmisen alku pullossa järkytti lapsena ja yhä. Meidän lasten mielestä se oli myös kaikkein kiinnostavin, mutta surullisin juttu. Meidän lapset jäivät kyselemään pitkään siitä mutta myös kiinalaisen naisen pikkuisesta puukengästä. Museon päätähti on aiemmin ollut maailman vanhin sukelluspuku. Se harmiksemme ei majaillut enää tuossa museossa, vaan on siirretty johonkin toiseen. Tykkään päteä ja täällä Raahessa se onnistui aika sujuvasti. Lapset olivat vastaanottavaisella tuulella. Katselivat kiinnostuneina nähtävyyksiä ja kuuntelivat, kun kerroin ja kyselivät melko monta lisäkysymystä vielä kotimatkallakin. Nuorena ajattelin Raahen olevan ankeahko pikkukaupunki, mutta iän ja muualla asuttujen vuosien myötä sen arvo on mielessäni noussut aika korkealle. Se näyttäytyy nyt sympaattisena pikku merenrantakaupunkina. Kaupunkimarkkinointikin on onnistunut tekemään kaupungin kiinnostavammaksi.

Illalla ajelimme kotiin. Tällä kertaa matka sujui ongelmitta, vaikka vanhimmat lapset, joista on eniten apua, tulivat toisella kyydillä vasta seuraavana päivänä. Yöllä kotiutuivat Prahanmatkalaisetkin. Heillä oli ollut oikein mukava reissu. Siellä ei silti ollut ollut yhtään lämpimämpää kuin Suomessakaan. Näin ihanan lämmintä toukokuuta en muista ennen eläneeni.

Tässä linkin Heimon #visistraahe videoihin :
Auringonlaskun aikaan
Kaupunkiretkellä Raahessa
Ylen juttu maailman pisimmästä seinästä