torstaina, huhtikuuta 21, 2016

Nukke


Minä en pystynyt olla ostamatta nukkea, en, vaikka järki sanoi toisin. Nämä blogivierailut näyttävät tulevan kalliiksi:/. Kamera lähti kerran ihan vahingossa mukaan ja nyt ei ollut aikomuksenani ostaa, kuin korkeintaan muutama pensseli. Olimme siis So - bloggareiden kanssa tutustumassa Suomen Taidetarvikkeeseen.

Hain illan päätteeksi lapsia mukaan valitsemaan kaikkein suloisinta yksilöä. Tai olisi siellä ollut yksi ehkä vieläkin suloisempi. Tämä.



Tämän hankinta kuitenkin tyssäsi hintaan ja ehkä vähän siihenkin, että se on niin aidon näköinen, että ajattelin sen säikäyttävän vieraita lojumalla jossain lattialla. Pienimpiä lapsia häiritsi sen aina nukkuvat silmät. Suloinen se on, mutta joku muu saa käydä ostamassa tämän Suomen Taidetarvikkeelta, Seinäjoelta


 .


Tästä tuli meidän vauva. Se näytti jotenkin niin tutulta, vaikkei meidän lapsilla ihan noin tuuhakoita ripsiä ole:)


Nyt sitten tapellaan sylittelyvuoroista.

Kuopuksemme on erityisesti toivonut oikeata vauvaa. Nyt hän ehdottelee, että leikitäänkö koko perhe, että tää ois meijän oikea vauva. Yritämme olla leikissä mukana. Tänään vietimme ristiäiset. Nukke sai nimekseen Aate Johannes.


Lapset kuorruttivat kääretortun kakuksi. Sattui löytymään vielä paketti piparitaikinaa pakasteesta, niin leipoivat kirjaimia.
 

 
 
 
Isosta joukosta jouduimme nukkemme valitsemaan. Kaupassa on monenlaisia nukkeja, tehdasvalmisteisiä ja käsin koottuja (uniikkeja), vauvoja ja vähän isompia lapsia, tuuheahiuksisia ja kaljuja jne.
 
 




 
 
 
 
 
 
Taidetarvikkeelta voi myös ostaa nuken osat ja koota omanlaisensa nuken. Saa valita silmien värin, peruukin ym.



Kuka muistaa nämä nuket? Minun siskollani oli tällainen, jota kutsuttiin pesunukeksi. Alun perin nuket ovat tehty hyväntekeväisyystarkoituksessa. Siksi niillä on pienet siivet selässään. Sittemmin näistä on tehty siivettömiä Kiinalaiskopioita.
 




 
Suomen Taidetarvike liike myy mm. posliinimaaleja ja siihen liittyviä tarvikkeita.
Heillä on myynnissä Suomen laajin kalligrafiavälinevalikoima.  
 

 
 Lasitöiden värivalikoima ilahdutti silmää.

 
 
Liikkeen omistaja on Merja Louhivesi.

 
Bloggariystävämme Kalligrafisti Marika Koskimäki-Ketelä on suunnitellut tällaisen ikkukakoristeen. Sitä on myynnissä Suomen Taidetarvikkeella.

Meillä on So-bloggareiden haku käynnissä. Eteläpohjalaiset blogia pitävät voivat hakea mukaan tähän mukavaan joukkoon. Linkki ilmoitukseen tässä.

tiistaina, huhtikuuta 19, 2016

Kouvolassa

Pääsimme perille. Emme eksyneet kertaakaan matkalla Kouvolan Taide-iltaan. Saattoi silläkin olla vaikutusta, että minä ajoin vain tuttuakin tutumman pätkän Seinäjoelta Lempäälään.

Sisustuskahvila Kaarnasydän on kyllä tosi kaunis paikka. Siellä on avarat tilat ja isot ikkunat, joista on näkymä vesistöön. Kaarnasydän on perheyritys, jossa kolmen sukupolven naiset pitävät kahvilaa ja sisustusliikettä.




 
 
 
 
Laulajina olivat siis sopraano Kaisa Peni, Mezzosopraano Mari Lavikainen ja pianistina oli Heini Ertolahti. Heidän musiikkinsa soi niin, että kylmät väreet kävivät.( Facebookissa videonäyte)
Me aloimme suunnitella tällä porukalla heti uutta taideiltaa, ehkä jo elokuulle. Paikkakunta on vielä avoinna...

Me saimme käydä (harmi, kun en kuvannut) kylässä erittäin kauniissa, uudessa kodissa, jossa iso ikkuna avasi näkymän joelle.

Meitä huvitti tämänkertaiset tutustumiskohteemme. Kävimme kukkaostoksilla Kouvolalaisessa kukka- ja sisustusliike Ruusupuussa sekä Honkasen hautaustoimistossa (ei ihan tavallinen turistikohde, mutta ihan mielenkiintoinen). Kun lähdimme ajelemaan kotiapäin, niin huomasimme yhtäkkiä kauniin rauniokirkon, eli kirkon ilman kattoa. Pakkohan siinä kohtaa oli jarruttaa. Kävimme kiertämässä sitä kameran kanssa. Aurinko paistoi, mutta hyytävä tuuli pilasi tunnelmaa.

 
 
 
 
 




Matkalla pysähdyimme vielä Tampereen Radiokirppikselle. Olen käynyt siellä usein. Se on lähes ainoa kirppari, josta löydän vaatteita myös itselleni. Tällä kertaa löysin vain muutaman lastenvaatteen.

Kiitos matkaseuralaiset ja Kouvolalaiset. Olipa mukava käydä!

ps. Facebookissa on tauluarvonta!









keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

Navigointia


 
En edes kunnolla tiedä, missä on Kouvola. Sen tiedän, että se on kaukana Seinäjoesta. Muistan käyneeni siellä kerran, mutta saattaa olla, että toisenkin. Nimittäin, kun olin lapsi, me reissasimme kesäisin jonkin verran asuntovaunun kanssa eri puolella Suomea. Ihme, jollemme ole Kouvolassakin joskus käyneet tai ohi ajaneet. Siitä ei kylläkään ole iloa nyt, kun minun pitää sinne osata ajaa. Onneksi navigaattorin saattaa neuvoa. Ajan sen aivoilla nykyisin hyvin usein. Joskus kyllä siihenkään ei voi luottaa. Viime elokuussa sain kutsun ystäväni mökille vähän kuin mun synttäreitä juhlimaan. Se oli naisten reissu, joten kaksi vanhinta tyttöäni pääsivät mukaan.  Navigaattoriin paikkakunta ja menoksi. Niinhän me körryttelimme hyvässä vireessä, kunnes navigaattori ilmoitti yhtäkkiä, että ”saavuttiin määränpäähän”. Keskelle viljavaa peltoa pysähdyimme. Mökkejä ei mailla halmeilla. Olimme harhassa vaivaiset 90 kilometriä. Pyysin tyttöäni kysymään tarkempaa osoitetta, mutta saaressa sellaista ei ollut, joten mökin omistaja neuvoi laittamaan jonkun osoitteen keskustassa.       ”Laita Virastotie” hän viestitti.  Niimpä tyttäreni luki ohjeen varsin vauhdikkaasti ja kirjoitti navigaattoriin: Laitavaristontie. ” Ei löydy, on se kumma” – tuskailimme, kunnes tajusimme virheen ja nauraa hytkyimme niin, ettei auto meinannut tiellä pysyä. 

 




 
 
Perille pääsimme kuitenkin ja vietimme ihana kesäisen päivän ja illan. Olipa mukava palata näihin kuviin ja ajatella, että kesä on edessäpäin.  
Onneksi saan tälläkin kertaa matkaseuraa, ettei tarvitse vain navigaattorin kanssa porista. Siinä mielessä minulla on hullun tuuria, että kaksi ystävääni haluavat lähteä mukaan taideiltaan, eli työreissulleni!(se ei ole ensimmäinen eikä toivottavasti viimeinen kerta) Navigaattorin lisäksi luotan näiden naisten suuntavaistoon, elleivät sitten intoudu selittämään niin, että navigin ääni hukkuu ja ajelemme ratkaisevien risteysten ohi. Niinkin on joskus käynyt…

Nyt starttaamme kohti Kahvila Kaarnasydäntä. Illalla klo 18.30 alkaa taideilta. Jos asut läihalueella ja tykkäät musiikista tai taiteesta tai kakuista, nii tuuppa mukaan!

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

 



 

tiistaina, huhtikuuta 12, 2016

Vaihteeksi grafiikkaa

Vaihdoin vaiheteeksi lajia. Muutamaksi päiväksi vain, mutta niin innostavaa juttua, että toivon löytävän aikaa tähänkin. Jos en muulloin ehdi, niin ainakin näin koulupäivinä pääsen jatkamaan.
Mahtavaa, että Seinäjoelle saatiin Lapin yliopiston taiteen perusopetuksen jakso. Tällä kertaa vuorossa taidegrafiikka.
 
 
 
 
 
 
 
Kotitehtävänä oli piirtää kuva, josta sitten koulussa tehtiin laatat ja painettiin. Opettelimme tällä kertaa lähinnä metalligarfiikkaa. 
Toiseksi vanhin tyttömme pääsee ripille ensi kesän alussa. Päätin tehdä hänelle lahjaksi taulun.


 



Opettajanamme toimii Graafikko Riitta Ylinen. Hän on ollut taideopettajani aiemminkin.


 




Eilinen tuntui arkionniselta. Pesin lasten kanssa terassikalusteet jotta pystyimme kattamaan päivällisen ulos. Söimme ja huokailimme kevään ihanuutta. Luulen, että syömme tuttuun keväiseen tapaan pihalla melkein joka päivä. Sain valmiiksi maalauksen, jonka tunnen kuvaavan hyvin sisäistä maailmaani silloin, kun on tunne, että kaikki on hyvin. Sellaisia kiitäviä hetkiä tulee ja vaikka toisessa hetkessä tuntuisi jo toiselta, pidän noista onnen hetkistä kiinni. Niitä haluan välittää myös tauluihini.







Eskarityttöset päättivät laittaa vihot ja kynät taskuun ja lähteä etsimään kevään merkkejä. Ottivat pikkusiskon mukaan ja hän kirjoitustaidottomana piirsi, mitä keväisiä asioita he löysivät. Eivät ehtineet pihalta metsään, kun jo sammakkomuori loikki vastaan.

Muutama muukin juttu löytyi ja minä sain kevään ensimmäisen kukkakimpun, leskenlehtiä.
 
Tänään tarkistelen, onko kaikissa tauluissa singreeraus. Huomenna on taideilta Kouvolan Valkealassa. Taidetta ja musiikkia rakkaudesta!
 
Tässä muutamia kuvia tauluista, jotka matkaavat sinne. Lisää tauluja täällä.
 
 
 
 
T



 
 
 
 

torstaina, huhtikuuta 07, 2016

Pidennetty viikonloppu Vilnassa


Aikomuksenamme oli mennä viikonlopuksi Helsinkiin, mutta kun tuntui, että samalla rahalla pääsisi pidemmällekin, niin lähdimme käymään Liettuan Vilnassa ispiraatiomatkalla. Mukana olivat kaksi siskoani ja yhteinen ystävämme. Olemme tällä porukalla matkanneet ennenkin. Ensimmäiset matkat Ahvenanmaalle ehkä 24 vuotta sitten (hui, kun me ollaan vanhoja). Monista vaihtoehdoista Vilna valikoitui lopulta matkakohteeksi syystä, ettei siellä kukaan meistä ollut käynyt. Toisaalta myös yritimme minimoida riskiä joutua terroristien kanssa samalle kentälle. Tietysti valintaan vaikutti myös hinta ja ajatus Vilnan kauniista vanhastakaupungista.

"Tällä matkalla teemana kahvilat, museot, puistot. Niistä kertyy kilot ja hauskimmat muistot."
-Riimittelimme matkalla.

Minä ajattelin ensisijaisesti saavani uusia maalausideoita ja kuvakulmia reissulta. Halusin nähdä vanhaa kaupunkia, kujia ja lyhtypylväitä, veden heijastuksia. Niitä, joita bongailen jokaisella reissulla. Vilnan vanhakaupunki on yksi suurimmista keskiaikaisista kaupungeista Pohjois- Euroopassa. Vilna on historiansa aikana valloitettu moneen kertaan, mikä on jättänyt siihen jälkensä. Vilnassa sekoittuvat vanhankaupungin vieriviereen rakennetut eri tyylien kauniit rakennukset, modernit pilvenpiirtäjät sekä neuvostoajan betonirakennukset. Vilnan vanhakaupunki on osa Unescon maailmanperintöluetteloa.

Aloitin heti reissun jälkeen maalauksen, joka sai ideansa Vilnasta. Se on vielä vähän keskeneräinen. Aion saada sen valmiiksi lähipäivinä.
        







Hotellimme oli taidetta täynnä! Se oli todella ilahduttava juttu.




Kevät heräili Vilnassa. Aurinko paistoi, vaikka yhtä kylmä sää oli siellä, kuin kotopuolessakin.

 
 
 
 
 
 
 
 
 Kaunista, taiteellista, siistiä ja turvallisen tuntoista oli Vilnassa. Ihmiset olivat kaupassa ja taksissa asiallisia, ehkä jopa kuivahkoita. Ensi kertaa elämässä tuli tunne, että sitähän osaa enkkua puhua paremmin, kuin joku muu. Ainakaan taksikuskit eivät puhuneet englantia juuri lainkaan. Meistä olisi ollut tosi mielenkiintoista kysellä kulttuurista ja historiasta, mutta kuten riimittelimme:

" Voit taksikuskilta nähtävyyksistä kysyä, mut parempi lienee hiljaa pysyä, kun vastausta et varmasti saa, kuski vain nokkansa varjossa tuhahtaa."

Mutta mummot, oi mummot. He olivat ihania! ja puheliaita, vaikkei yhteistä kieltä juuri löytynyt. Yksi ihana mummo puhui ruotsia ja niinhän me tehtiin iloisesti sukkakauppoja tala svenska.







 
 


 Kaunista ja leikkisää oli taide vanhan kaupungin puodeissa. Minä ostin tällaisen enkelipatsaan tuliaiseksi kuopukselle.



 
 




 Pienin reissulainen tutustui taiteeseen omatoimisesti. Hän oli todella tyytyväinen matkaseuralainen, maskotti.

Taidemuseon akustiikka innosti laulamaan.  "Kukkii virran luona koranheisipuu, veden ylle hennot oksat kaareutuu, kuinka mahdotonta on löytää sanoja, jolla voisin lemmestäin sulle kertoa..." -lauloimme ja tuo laulu jäi soimaan koko matkan ajaksi.






 



 


 
 Paikalliset taideopiskelijat työssään. Nämä ystävälliset tytöt neuvoivat meille mistä mennään taiteilijoiden kaupunginosaan. Užupiksen kaupunginosa on erityisesti taiteilijoiden asuttama alue. Siellä on monia gallerioita ja taiteilijoiden työhuoneita sekä kahviloita.

Arvannette, että katumaisemat tulevat yhä olemaan maalausteni aihe.





Gediminasin torni on Vilnan linnakompleksin 1300-luvulla rakennetun linnan raunioiden ainoa jäljellä oleva osa. Tornia pidetään yhtenä Vilnan kaupungin tärkeimmistä symboleista.  Kukkulalle pääsee joko kävellen tai köysiradalla.
 




 

.
Sunnuntai aamuna oli tähän Katoliseen Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoon oikein ruuhkaa.
Illalla se kylpi tunnelmavalaistuksessa. Kirkkoja tuntui olevan joka kulmalla...
 


... ja kahviloita houkutuksineen...








Vilnassa sai syödä ravintoloissa todella edulliseen hintaan. Kahvilan antimetkin ovat huomattavasti Suomen hintoja alhaisemmat. Ruoka oli hyvää ja kakut tekivät valitettavan hyvin kauppansa. 



Tämä lasku hämmästytti todella; pitsat ja juomat neljälle yhteensä...



 Illan hämärtyessä kaupunki näytti kauniilta valolyhtyineen.




 
 
  
 Vaatteet olivat samaa hintaluokkaa, kuin meillä. Toisin vaatekauppavalikoima oli laaja näin Seinäjokisesta näkökulmasta. Ostin mm. kevättakin, joka kotopuolessa kuitenkin menetti hohtonsa, kun 5-vuotias totuudentorvi kutsui sitä vessapaperitakiksi. Lieneekö taikissa embon kuosi :/.
 
 
 
 Huhtikuisin terveisin Virpi, joka jännittää vähän viikonlopun koulunpenkkiä.