perjantaina, toukokuuta 29, 2015

Torstaipäivän tuoksuja

 
 
 
 
 

 
 
Tunnen, miten savun haju on tarttunut vaatteisiini. Nuotioillan kesäinen tuoksu. Meillä oli nuoria, iloisia, eloisia ihmisiä kylässä. Rymysivät metsässä ja istuskelivat nuotiotulilla. Heidän lähdettyään kävimme melkein koko perheellä lenkillä. Useammassa pihassa leikattiin jo nurmikoita. Ei sentään meillä vielä niin hyvin kasva, että leikata tarvitsisi. Mutta ainahan se naapurin puolella paremmin kukoistaa. Vastaleikatun nurmikon tuoksua ihailimme porukalla. Pitkästä aikaa oli lämmin päivä ja aurinko jaksoi paistaa iltaan asti. Ensimmäinen hyttynen kävi vähän särkemässä kesäillan idylliä. Tästä se alkaa...
 
 
 
 
 
 
 
 
Päivällä kävin Seinäjoen House2:ssa viemässä uusia tauluja. Heidän liikkeessään on myynnissä suurikokoisia maalauksiani. He toivoivat sinne nyt vähän pienempiäkin tauluja. Muun muassa vein tämän kaupunkitaulun.
 
House2:ssa oli täysi työn hyörinä päällä. Keittiötä kuulostivat suunnittelevan lennokkaasti nauraen. Kuka lie tulee saamaan hyväntuulisesti suunnitellun köökin? Minä ainakin haluaisin mieluummin sellaisen, kuin otsaryppysesti suunnitellun. Oli mukava kuulla, että asiakkaat ovat löytäneet hyvin tähän uuteenkin liikkeeseen. Heillä oli aloittanut muutama uusi työntekijäkin.

 
 







 
 




 
 
Aira pyysi myös Airan taideliikkeeseensä uusia tauluja. Aiemmin sinne viemäni taulut oli myyty loppuun. Nyt siellä odottaa monta enkeliä uutta kotia. Enkelitauluja on ostettu rippinuorille, vastasyntyneille ja synttärisankareille ja joskus myös surevalle.
 
 
 
 
Pitäsi pakata matkalaukkuja ja autoa: tauluja ja akvarellilehtiöitä ja maaleja ja pensseleitä, karttoja ja...
Lauantaina lähdemme ajelemaan kohti Hampuria, Merimieskirkon taidenäyttelyä pystyttämään. Jännittäisi, jos joutaisi jännittämään, mutta on niin hötäkkää, jotten jouda.
 
 
mm. tämä taulu on lähdössä mukaan.
 
 
 
 
 
 
Enää kaksi aamua kesään:)
Tervetuloa suvi suloinen!
 
 
 
 
 
 

perjantaina, toukokuuta 22, 2015

Elämäni kamerat

Minä sain ensimmäisen kamerani rippilahjaksi. Sain lahjani hieman etukäteen, jotta voisin kuvata rippileirillä. Sitä ennen olin kuluttanut vanhempieni kameraa hyvin ahkerasti. Minun vanhempani harrastivat molemmat valokuvausta. Meillä oli hyvä kamera, Canonin järkkäri, joten kuvaaminen oli mukavaa.

Minun rippilahjaksi saatu kamera oli merkiltään Pentax. Se oli tosi hyvä kamera. Oikein sytyin kuvaamisesta, kun sain sen.  Pentaxilla kuvasin paljon ja pitkään. Sen aikakauden kuvia on edelleen ilo (ja nolo) selata. Sen ajan kuvissa on nuoruusvuoteni. Tämä kamera palveli minua peräti 10 vuotta. Viisitoista vuotiaasta kaksivitoseksi. Sen aikakauden albumit ovat syvällä sivukkaassa. En jaksa lähteä niitä nyt etsimään tähän esimekkikuviksi. ( tai lisään myöhemmin, jos jaksankin lähteä etsimään.)

Olin juuri tulossa ensimmäistä kertaa äidiksi, kun Pentax lakkasi palvelemasta. Ei inahtanutkaan, kun yritin sitä käynnistää. Valokuvausliikkeessä sanottiin, ettei sitä kannattanut enää korjata. Niimpä minä suuren vatsani kanssa valitsin hätäpäissäni kameraa, että varmasti ehtisimme taltioida esikoisemme ensiparkaisut. Sen kameran merkkiä en muista.  Kuvasin paljon. Kuvasin uuden vauvan kaikki mahdolliset ilmeet. Kuvasin hänet kaikkien sukulaistemme sylissä. Kuvissa on paljon tunnetta, mutta niiden väri ja valovoimaisuus eivät miellyttäneet silmää. Se kamera ei ollut hyvä valinta. Kuvaamisesta katosi se ilo, minkä hyvä kuvan laatu tuo.
 

Kun isäni siirtyi digikameraan, minä perin isäni vanhan järkkärin, Canonin. Valokuvaamiseen palasi ilo ja valokuviin taiteellisuus! Sain ihania valokuvia. Lähdimme usein retkelle valokuvaamaan luontoa. Paljon kuvasin myös tavallista arkea, ennen kaikkea lapsiamme. Valokuvausinnostus tarttui myös lapsiimme. Silloin 5 vuotias poikani alkoi lainata kameraani ja sittemmin tienata rahaa omaan kameraan.




Digikameran helppous (se, ettei tarvinnut filmirullia säästellä) houkutteli. Kun tuttavaperheen isä alkoi haaveilla uudesta kamerasta, aloin yllyttämään häntä. Olin heti ehdottamassa, että ostaisin heidän vanhan kameran. Saksasta ostetun digijärkkärin Canon eos 300D. Kamera oli hyvä. Sain paljon onnistuneita otoksia. Minusta tuntuu, että tällä kameralla sain valovoimaisempia kuvia, kuin seruraavalla Canon 600D:lla. Siihen sopi filmicanonin putket ja salamat, joten sain hyödynnettyä niitä uudessa kamerassani.




 
 
 
 
Kunnes tuli aika hankkia uusi kamera tätä maalaustyötäni varten. Vanhan kameran lahjoitin tyttärelleni. Kuvasin Canon eos 600: lla joka päivä monta kertaa. Olen valokuvannut lähes kaikki maalaukseni. Usein otan samasta teoksesta useita kuvia, sillä lähetän aina taulun tilaajalle välillä kuvia maalauksesta. Kuvaan joka päivä. Kuvaan taulujeni lisäksi paljon lapsiamme ja luontoakin. Matkoilla kamera on roikkunut kaulassani uskollisesti. Repinyt ryhtiäni kumaraan. Tämä kamera on hyvä!
 



 
 
 
 
 

Valokuvaamisessa ja maalaamisessa on paljon samaa. Molemmissa on tärkeää kuvakulma, rajaus, rytmi ja valo. Molemmissa tärkeää on myös tekniikka. Maalauksessa se on paljon helpompaa. Valokuvauksessa huomattavasti vaikeampaa. Minun on aina ollut vaikeaa osata aukon kokoa ja valotuksen säätöä. Kun olen saanut säädöt kohdilleen, on aurinko mennyt pilveen tai jotain ja taas pitää säätää uudelleen. Muutenkin minulle kaikki numeroihin liittyvä on vaikeaa. Ulkokuvaushan onnistuu melkein aina, mutta sisällä talvella on hyvin vaikeaa saada onnistuneita kuvia.


 






Tämän vuoksi aloin haaveilla uudesta kamerasta. Kun meillä oli viime viikolla bloggaritapaaminen Seinäjoen Foto Formalla (linkki tuosta heidän sivuilleen), päätin kysellä tarkemmin kamerauutuuksista, joista olin aiemmin lukenut ja niistä innostunut.  Foto Forman Jarkko sai nopeasti puhuttua minut ympäri. Ostin Olymbus OM-D Se on kamera, joka sopii minulle tosi hyvin. Tässä kamerassa ihanteellista on se, että voin säädellä aukon kokoa ja valotusaikoja kiekolla, joten ei tarvitse muistaa niitä numeroita:) Voin ruudulta katsoa, minkä valoinen kuva on tulossa. Tämä kamera on myös pieni, joten se kulkee helposti mukana käsilaukussa ja jopa joidenkin takkien taskussa. Voin vilpittömästi kehua tämän liikkeen asiakaspalvelua! Sain perusteellisen selvityksen kamerasta ja objektiiveista, jotka jäivät vielä haaveiksi. Foto Formalla on myös verkkokauppa. Yritys ottaa vaihdossa vanhoja, toimivia kameroita, huoltaa ja putsaa ne ja myy eteenpäin. Eli heillä on myynnissä myös käytettyjä kameroita ja objektiiveja. Sain tästä kamerasta vähän alennusta Bloggaritapaamisen kunniaksi.

 
 

Olen innostunut leikkimään tällä kameralla. Tällä kameralla taulujen kuvaaminen on paljon helpompaa, koska niitä kuvataan enimmäkseen sisätiloissa ja usein hämärään aikaan. Onneksi tämä valokuvakusesta ja tekniikasta innostunut poikani innostui tästä kamerasta. Hän jaksaa lukea käyttöopasta ja opetella kameran käyttöä ja opettaa sitä minulle. Kamerasta pitäisi voida lähettää Wifin kautta kuvat suoraan kännykkään, mutta ihan moitteettomasti se ei ole vielä sujunut. Kameraan saa erilaisia säätöjä, jotta voi kuvata taiteellisia kuvia. Tässä kamerassa vielä ei ole monta kuvaa julkaistavaksi, mutta on into kuvata! Tämän kameran kuvia tulee nyt jatkossa näkymään blogissani. Mutta edelleen varmasti myös Canon 600 d:n kuvia.


Kameran muotoilu on minusta kiva. Tämä näyttää vähän vanhanajan kameralta.



 
 

Minun vanhin tyttäreni pääsee kesällä ripille. Aivan kuten minä aikoinani, hän saa lahjaksi kameran, minun Canonini ja sen putket ja salaman. Aivan kuten minä aikoinani, hänkin saa lahjansa vähän etukäteen, jotta voi opetella kameran käyttöä ja kuvata leirillä. Tulikohan tästä luotua perinne?



ps. asiasta ihan toiseen. Jos et ole saanut korttikauppatilaustasi, niin laita minulle sähköpostia. Korttikaupassa oli jokin häikkä ja kaikki tilaukset eivät ole tulleet kuulemma perille.

tiistaina, toukokuuta 05, 2015

Lapsia ja lintuja


Viikonlopun vietimme koko perheellä Helsingissä. Kävimme purkamassa näyttelyni Gustavelundista. Samaan yhteyteen oli sopinut monta tapaamista taulun tilaajien kanssa. Kiersimme myös viemässä suurimpia tauluja koteihin. Tein muutaman asiakaskäynnin koteihin, joihin on suunnitteella tauluni. Tämä reissu oli siis työreissu, mutta ehdimme vähän käydä haistelemassa tuulisen Helsingin vappua. Lapset vaativat myös metroajelua ja saivat sen.
 
 
 
 
 
 
(Helsinkikuvat: Petrus Mäkinen)
 
 
 
Kerron joistakin tauluprojekteista tarkemmin myöhemmin.

Ainakin tästä teen vielä oman postauksen: Nämä akustiikkataulut tulivat kotiin, joka ei ole edes ihan valmis vielä. Niin kaunis ja valoisa koti, kuin olla voi! Tämä koti on Bloggari Lyden koti. Hän kirjoittaa blogia: "Seuraava talo", josta voi seurata tämän kodin rakennusvaiheita. Hän on tuttu myös blogeistaan  "Talosta koti" ja "Lyde teki".

 
Koivuinen akustiikkataulu päätynee tähän toivottamaan vieraat tervetulleiksi taloon. Oli mukava nähdä Lyde ihan oikeasti, sillä olemme olleet yhteydessä vain sähköpostitse.
 
 
Tämä todella iso akustiikkataulu (koko 120x240) Päätyi hetkeksi lattialle odottelemaan korkealle seinälle pääsyä. Taulu on tilaustyö ja sillä on vahvaa symboliikkaa tähän perheeseen ja uuteen kotiseutuun.


Kävin katsomassa kodin, johon on suunnitteilla tilaustaulu. Tämäkin koti uusi, erittäin kaunis ja hyvällä maulla sisustettu. Mahtavaa ajatella, että saan maalata tänne taulun. Tästäkin projektista kerron myöhemmin lisää. Tämä taulun tilaaja sai minulta taululahjakortin syntymäpäivälahjaksi. Hän oli käynyt miehensä kanssa katsomassa näyttelyni Gustavelundissa ja osasivat sen perusteella sanoa, minkä tyyppisen taulun he haluavat tilata.

Kuvassa näkyy teipit, jolla mallailimme taulun kokoa.
 
Vein myös toisen ison (koko120x240) kokoisen akustiikkataulun asiakkaan kotiin. Tauluun on kuvattuna perheen lapset ja merenrantaa. Pääosin tämä taulu on abstrakti teos.
Unohdin ottaa tästä taulusta kuvaa oikealla kameralla, joten alla olevat kuvat ovat kännykällä otettuja. Saan ehkä joskus taulun tilaajalta kuvan, kun tämä on seinällä. Jaan sitten sen tänne. Tämäkin taulu pääsi tosi kauniin, rauhallisesti sisustetun kodin seinälle.
 

 
En voi sanoa muuta, kuin että kylläpä oma koti tuntuu loukolta näihin upeisiin, uusiin koteihin verrattuna! Mutta ei se mitään. Kestän, kuin mies, enkä aio alkaa haaveilla uudesta kodista.
 
Helsinkiläiset ostivat kotisivujeni gallerian melkein tyhjäksi. Olen lisäillyt sinne muutamia uusia tauluja. Lisää on tulossa...