keskiviikkona, tammikuuta 28, 2015

Ystävänpäiväkortteja ja vauvakortteja ja muutama muukin

Uusi korttimallistoni, olkaapa hyvät!
Näitä tehdessä olen ajatellut ystävyyttä ja tuoreita vauvoja. Joukossa on myös yksi rakkauskortti ja yksi kortti, jonka voisi antaa vaikka isälle.  Iloista enkeliä tilasin myös lisää, koska se loppui joulun alla. Näyttää siltä, että myös vastasyntynyt kortti loppuu pian. Täytyy teettää sitäkin lisää, kun seuraavan kerran painatan kortteja.

Korttikauppaan TÄSTÄ


                                Ystävyyden perhonen

                                            Kukkia sulle
 
                                              Oi, toukokuu



                                  Vaaleanpunalakkinen vauva


                                                 Minä olen ihme

                                             

                                 Ongelle
 
 
 .
Iloinen enkeli kortin on tehnyt Paju 6vuotiaana.




 



Tämäkin on yksi vaihtoehto ystävälle...

 
 
 
 
 
 

Nämäkin kortit ovat aika uusia. Kaksi alinta ovat taittokortteja.

                                 Laiturilla

                                Kevät soi koivuissa


 
 
                                                     Matkalla


                                  Männyt



 Lisäys tähän juttuun, että tuli pieni sählinki "Oi toukokuu"- kortin kohdalla. Se tulee myyntiin vähän myöhemmin.                             
 

tiistaina, tammikuuta 27, 2015

...ja hännät on solmittu yhteen...

Aurinko on vähän näyttäytynyt, eli luvannut, että kevättä kohti mennään. Vaaleanpunainen (tai vanha roosan väri) on se, mikä on minulle kevään väri tänä keväänä. Höyrähdin jopa ostamaan pellavaisen verhon olohuoneeseen. Kotona se näytti vähän hassulta, eksyneeltä. Ehkä se on tarkoitettu makuuhuoneen verhoksi. Roikkukoon nyt kuitenkin tuossa, kun sen kerran ostin. Löysin onneksi tauluja, joita voin laittaa sen lähelle, ettei sille tule niin yksinäinen olo.



Viikonloppuna mies oli koulutuksessa ja isoimmat lapset yötä kaverillaan. Me vietimme lastenpäivää. Tavallisesti sitä on vietetty lasten oikeuksien päivänä, mutta silloin oli niin menokas ja aikataulutettu päivä, että se jäi. Lapset ovat muistutelleet siitä aika ajoin. Niimpä lupasin heidän laatia ohjelman ja ruokalaista sille päivälle ja toimia sen mukaan. He eivät toivoneet oman äidin tekemiä lihapullia tai muuta mieltä ylentävää. Noh, pääsin helpolla. Haimme pizzaa ja jätskiä. Tekemiseksi keksivät mukavaa. Ehkä saatoin vähän vihjaillakin siitä; pimeäpiilosta sisällä. Eli sammutimme valot koko talosta ja menimme pareittain piiloon ja yksi pari etsi. Varsinkin etsijänä minusta oli jännittävää, melkein pelottavaa, kun säikähdän niin helposti. Leikimme myös sokkosta, näyttelimme ja kirjoittelimme adjektiivitarinoita.

Lopuksi raahasimme patjat olkkariin ja nukuimme koko konkkaronkka olohuoneessa. Patjoja oli seinästä seinään. Siitä tuli mieleeni tämä laulu, joka on lapsuuteni yksi lempilauluista: "Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen..."  Ei meitä ihan yhtätoista ollut, mutta ei se kauas heitä.  Aloittelin maalaamaan siitä laulusta taulua.  Olen usein ennenkin maalannut tästä laulusta. Yksi maalaus on Seinäjoen sairaalan vierihoito-osaston seinällä. Olivat kehystäneet kortin, jonka maalasin heille taannoin kaksosvauvoja pidätellessäni siellä osastolla. Tämä taulu ei ole vielä valmis.

 
 
 
 
Maalasin Lumilasten verkkokauppaan tällaisen taulun ystävänpäivää ajatellen. "Ystävästä kiitos" on taulun nimi. Tässä maalauksessa kerrotaan kuulumisia ja ajatuksia ja kuunnellaan. Tässä hetkessä ei ole kiire.




 

Yks päivä sain pitää ihan pientä vauvaa sylissäni. Pitkästä aikaa, voi sanoa, sillä meidän nuorin on jo vähän yli 2 vuotta. Hassua, että vaikka (tai ehkä juuri siksi?) itsellä on ollut monta vauvaa, niiden lumo ei haihdu. Ne herkistävät aina vaan. Kai vauvoissa on jokin taika siksi, että aikuiset jaksaisivat hoitaa ja valvoa ja vaipottaa. Tulin maalanneeksi samana iltana vauvataulun. Aamulla lapset löysivät taulun ja pienin nosti sen syliinsä. "Oi, vauva! Haluatko silittää sitä", hän kysyi ja jatkoi " tässä oon minä nuorena".

Tästä taulusta teetin vauvakortteja. Tänään saan uuden korttimalliston painosta. Jännittävää:)

 
 

keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015

Pelastettuja perhosia ja muita urotöitä



 

 
Kerran lapsena ehkä 8-10 vuotiaana kuulin,  kun äitini kertoi jollekin toiselle äidille, että Virpi meillä on se, joka rientää ensimmäisenä itkevän pikkuisen luo. Hän tykkää lohduttaa. En ollut itse tiedostanut tuollaista piirrettä itsessäni, vaan olin toiminut vaan vaistoni varaisesti. Halusin hoivata pieniä ihmisiä ja eläimiä. Aina en kuitenkaan onnistunut.

Minä haaveilin omasta elävästä linnusta, mutta kun sitä en voinut saada. Aloin haaveilla täytetystä linnusta, jollaisia olin nähnyt joidenkin kotien kirjahyllyissä. Ajattelin, että sellainen lintu voisi olla ihana huoneen koriste. Haaveilin siitä ihan tosissaan, jopa niin, että rukoilin yhtenä iltana, että "Taivaan isä, anna minun löytää kuollut lintu". Seuraavana päivänä kolusin ojan pohjia ja peltoja. Yhtäkkiä haistoin mädäntyneen hajun, tiesin, että sellainen haju lähtee ainakin kuolleesta linnusta. Rukoukseni on kuultu, ajattelin riemullisena. Löysin kuin löysinkin kuolleen, mädäntyneen hajuisen linnun. Mielissäni menin esittelemään sitä sisaruksilleni ja kerroin, että tätä oli rukoillutkin. Koskaan aiemmin rukouksiini ei oltu vastattu niin pikana (eikä lienee sen jälkeenkään). Äiti ja isot siskot tyrmäsivät oitis haaveeni. Lintu joutui piharoskiin ja minä käsien kuuraukseen.


 

Toisinaan sain olla sankarikin. Löysimme kerran naapurin tyttöjen kanssa lätäköstä perhosen, jonka luulimme kuolleen. Nostimme sen kepillä ylös, ajatuksenamme järjestää hautajaiset: veisuuta, muistopuheita, hautakumpu, risti ja pullaa ja mehua.
Nostimme perhosen hellästi paperin päälle ja siinä se yhtäkkiä alkoikin leyhytellä hiljaa siipiään. Me puhaltelimme sitä kuivaksi ja yhtäkkiä se pyrähti lentoon. Miten ylpeitä, iloisia ja vähän liikuttuneita me olimmekaan! Keksimme urotyöstämme laulunkin, jota laulettiin marssin sävelellä ja se alkoi samoin, kuten tämä marssikin:" Kauan on kärsitty vilua ja nälkää..." Jossain kohtaa laulettiin näin "Oi, kaunis perhonen, olet vapaa lähtemään..."

Toinen pelastusmuistoni liittyy lintuun, joka lensi kotimme ikkunaan ja pökertyi pihamaalle. Me nostimme sen laatikkoon, jonka olimme vuoranneet pumpulilla. Laatikko nostettiin sisälle. Ajatella, meillä on lintu sisällä, hihkuimme. Muistan, miten äiti ja isäkin olivat mukana linnun hoivatalkoissa. Pian lintu alkoi aukoa toista silmäänsä, sitten toista. Nostimme laatikon ulos ja kohta lintu lehahti lentoon. Miten sankarillinen olo!



Kerran löysimme puolikuolleen oravan metsäpolulta. Tietysti raahasimme senkin kotiin hoitoa saamaan. Vanhempamme eivät ilahtuneetkaan. Pelkäsivät oravan levittävän jotain tauteja. Se olikin tosi kurjan näköinen otus. Isämme oli sitä mieltä, että orava kärsii niin paljon, että se pitää tappaa. Rääyimme ääneen ja pidimme komeat hautajaiset oravan muistoksi.

Näiden lisäksi olen tuonut kotiini mm. useita sammakonpoikia, etana-armeijan ja laatikollisen leppäkerttuja, jotka karkasivat ja kipittelivät pitkin seiniä ja sänkyjä.

Olen miettinyt, että näistä lapsuusmuistoistani kait maalauksissani on usein tytöllä, peikolla tai keijukaisella kädellään perhonen tai lintu, orava tai sammakko. Sieltä lienee hoivaavat taulut tulevat.



Tänään mietimme tokaluokkalaisen tyttöni kanssa, millaisen taulun voisin maalata ystävyydestä. Maalasin tämän ystävyyden perhonen- taulun. Siinä ystävykset suojelevat herkkää ystävyyden perhosta. Taulu on myynnissä Kotisivujen galleriassa.
Lisäys: tämä on nyt myyty ja poistettu galleriasta.


Tällä viikolla lähetän painoon uuden korttimalliston. Luvassa on ainakin ystävänpäiväkortteja. Yksi korteista tulee tästä taulusta.



Korttikaupassa on muuten vuosikalenterit tarjouksessa!











maanantaina, tammikuuta 12, 2015

Ristiäislahjoja

 
Olen saanut kunnian maalata useita ristiäislahjatauluja. Kaikista en ole valitettavasti muistanut tai ehtinyt ottamaan kuvaa. Usein ristiäislahjaksi on ostettu tai teetetty enkelitaulu, toisinaan kettu-, keiju-, tai peikkotaulu. Monesti taulu on saanut aiheensa vauvan nimestä (jos se on etukäteen ollut tiedossa).
 
 

 
 
 
 
 
 
 









Tämän taulu on tilaustyö vauvan mummolta. Taulun tilaaja oli jutellut etukäteen vauvan vanhempien kanssa, että minkä tyyppisen maalauksen he haluavat. 
Vauva syntyi joulun alla ja on tuonut ja tuo varmasti valoa koko perheen elämään, kuten vauvoilla tapana on. Mietin tätä maalatessani, miten voimakkaana joulunkin kokee silloin, kun on saanut pienen nyytin syliin.
Tämä vauva sai nimensä luonnosta, joten halusin vihjata taulussa hänen nimeensä. Taulun tilaaja toivoi, että maisemassa näkyisi viitteitä vauvan kotomaisemaan, mutta myös hänen molempien vanhempiensa lapsuusmaisemiin. Taulun nimeksi tuli " Tyttönen tervehtii aurinkoa" Tämä taulu on aika pieni. Koko 20x50cm.



Tämän on tilaustyö ristiäislahjaksi pienelle pojalle. Taulun koko 70x70cm
 Minkähän nimen hän mahtoi saada:)?



Tämä on ristiäislahja kummilta pienelle pojalle. Tämän lapsen ristiäiset olivat jo viime keväänä.







Varpaat ja sormet ovat oman lapseni. Kuvat ovat neljän vuoden takaa.

perjantaina, tammikuuta 09, 2015

Lahjoja

Sain syksyllä mukavan pyynnön, jota ensin emmin. Pyyntö oli maalata hääkuvasta taulu. Sen oli määrä olla joululahja vaimolta puolisolleen. Ajattelin ensin, että minun tulee maalata tarkka muotokuva. Mutta onnekseni tilaaja halusi taulun, joka on valokuvasta maalattu, mutta mun tyylillä, eli hieman viitteellisesti. Taulua maalatessa pääsin hääfiilikseen. Kuvasta, minkä tämä vaimo lähetti, välittyi rakkaus ja katseissa ihailu. Sitä siis pääsin maalaamaan. Kaunis lahjaidea; maalata hääkuva, ei tarkka kopio kuvasta, vaan hääpari, niin että sen tunnistaa heiksi ja pääosassa maalauksessa on se tunnelma. Halusin maalata vaaleanpunaisella morsiuspuvun ruusut ja sulhasen kravaatin. Tilaaja toivoi, että taustalla näkyisi myös kesän vihreys. Vihreä ja vaaleanpunainen sopivat väreinä hyvin yhteen.

Tällainen siitä tuli.


Toinen joulun alla maalaamani taulu oli erään eteläpohjanmaalaisen äidin lahja itselleen ja perheelleen. Tilaustaulu, jossa näkyy perheen lapset ja koirat sekä lakeusmaisema. Siinä ne rakkaimmat. Taulun väreiksi toivottiin mustaa, harmaata ja valkoista, sekä ripaus turkoosin sinistä ja auringon lämmön väriä.

Tällainen siitä tuli.



 
Tämä taulu tuli myös joululahjaksi jonkun uuteen kotiin.
 
Moni lahjataulu jäi jouluhaipakassa kuvaamatta, mutta ehkä joistakin minulle lähetetään joskus kuvia...





ps. Talosanomien jutuissa vilahtaa usein tauluni.




keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015

Mennyttä- ja uutta vuotta



Vuosi 2014 oli innostava ja tarjosi yritykselleni ja minulle monta huippuhetkeä. Se oli myös työntäyteinen, jos maalaustyötä voi työksi kutsua. Maalasin niin ahkerasti kaiket illat, etten muistanut harrastaa riittävästi liikuntaa. Liian usein jätin lenkin tekemättä. Nämä liikkumattomat kilometrit asettuivat kiltisti vyötärölleni. Tämä on toki merkittävä saavutus, mutten osaa oikein iloita siitä. Olin äitinä usein kärsimätön ja puolisona kiittämätön. En ollut riittävän hyvä ystävänä. Näitä kipuilen. Sen lisäksi, että haluaisin olla parempi äiti, puoliso ja ystävä, minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni. Mutta tohdinko ottaa niitä uuden vuoden lupauksiksi? Ovat niin suuria lupauksia, että ne pitäisi pilkkoa jotenkin...


Ainakin lupaan maalata edelleen. En osaisi elää muuten. Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta tilaustaulusta! Viime vuonna sain maalata ihaniin koteihin, mukaville ihmisille tauluja tilauksesta.
 
Melkein kiljuin riemusta viime keväänä, kun minulta pyydettiin maalauksia Asuntomessukohteisiin Jyväskylään ja Loma-asuntomessukohteeseen Kalajoelle.



 
 


 Viime vuonna tein monta taulukeikkaa Helsinkiin, Ouluun ja Jyväskylään.



 
 
 Lomareissun teimme Budapestiin



Merkittävintä tänä vuonna on ollut tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäiseksi heistä mainitsen erään pariskunnan, jonka ansiosta sain kutsun pitämään taidenäyttelyä Pohjois-Saksan Hampurin, Suomalaiselle Merimieskirkolle. Tähän näyttelyyn toivottiin meri-, laiva-, ja enkeliaiheisia maalauksiani. Niimpä matkustan tauluineni kesän alussa Hampuriin. Tätä matkaa odotan innolla ja jännityksellä. Ajattelen reissun olevan tämän vuoden yksi  kohokohdista.

Muihinkin merkittäviin, mukaviin ja kannustaviin ihmisiin olen tutustunut. Arvostan sitä todella paljon! Tämä pariskunnan ja näiden muidenkin ihmisten esimerkkiä haluaisin noudattaa. Puhua toisista hyvää, edistää toisten mahdollisuuksia. Siinä olisi tavoitetta, ei vain vuodeksi, vaan koko elämäksi.




Tämän vuoden aikana olen saanut myös uusia yhteistyökumppaneita ja jälleenmyyjiä. Tänä vuonna saan ainakin yhden uuden, mutta kerron siitä tuonnempana.







Tänään olen täyttänyt kalenteriin kaikkien perheenjäsentemme syntymäpäivät ja varatut menot. Merkkasin mm. esikoiseni rippijuhlat, siskoni häät... Moneen ruutuun tuli kirjoitus: Näyttelyn pystytys, näyttelyn purku...
Jos kaikki menee, kuten on suunniteltu, Hampurin näyttelyn lisäksi pidän taidenäyttelyni Huhtikuussa Tuusulassa,  Kokoushotelli Gustavelundissa





Heinäkuussa saan mennä pystyttämään näyttelyni Seitsemisen luontokeskukseen. Menemme sinne koko perheellä. Seitseminen on meidän joka kesäinen retkikohteemme. Tänne vien maalauksia kesäöistä, sillä juuri kauniit kesäyöt ja loma, tulevat ensimmäisenä Seitsemisestä mieleen. Se on ihana paikka! (alla kuvia kesäreissuilta Seitsemiseen)


 






Elokuun viidennen päivän kohtaa kirjoitin; Virpi 40v! Kirjoitin sen siksi, että muistavat ostaa lahjoja tai no ainakin onnitella;) 40 kuulostaa hurjalta luvulta, mutta olen sopeutunut ajatukseen. Elokuussa minulla on näyttely Nurmon kirjastossa. Muista syksyn näyttelyistä en vielä tiedä.

Tilaustauluja on odottamassa mukavasti. Muutamaa olen jo aloittanut maalaamaan.