tiistaina, elokuuta 26, 2014

Oulussa ja eksyksissä

Kun ajelimme sunnuntai-iltana Oulusta kotiin, ihastelimme matkalla maisemia. Löysimme paikkoja, joissa emme ole koskaan käyneet. Ajatella, että näin lähellä kotia, on näin kauniita maisemia, peltoja, pohjalaistaloja. Eteläpohjanmaalla on kaunista tähän aikaan vuodesta! Täällä näkee kauas. Näkee, miten ukkosentumma taivas kaukana antaa erityisen kauniin kontrastin tummanpunaisille taloille. Ajattelin, että pitäisi pysähdellä kuvaamaan, mutta otti niin hermoon, etten sitä tehnyt.

Paitsi tämän yhden kuvan tyttöni nappasi auton ikkunan läpi, kun ääneen mietin, että pitäisi kuvata, kun on niin kaunista.
 

Otti hermoon se, että olen saanut synnyinlahjaksi auttamattoman huonon suuntavaiston. Ajattelin kotia lähtiessä, että tämä on niin tuttu reitti, että annan navigaattorin levätä. Se oli tehnyt työtä uskollisesti monta päivää etsien meille oikeita teitä. Ukkoskuuron yllättäessä, sumeassa sateessa ajelin ohi oikeasta risteyksestä (taas). Ja kohta alkoivat tiekyltit näyttämään liian oudoilta. Nappasin navigaattorin päälle ja se neuvoi meidät kinttupolkuja pitkin kotiin. Neuvoi niiden kauniiden maisemien läpi, joista en osannut kuitenkaan nauttia, vaan päätimme eksyä joku toinen kerta näille teille ihan tarkoituksella.



 

Perjantaina, kun lähdimme matkaan, ajelimme suoraan Raaheen taiteiden yöhön. Veljelläni oli siellä näyttely. Lauantaiaamuna menimme Ouluun viemään tilaustyötauluja. Kaksi ystävystä tilasivat minulta koteihinsa useita teoksia. Jotkut tauluista menivät kaupunkikotiin ja jotkut loma-asuntoon. Näiden naisten kanssa oli helppoa suunnitella tätä projektia. He olivat minulle ihan vieraita, mutta tuntuivat heti jotenkin tutuilta, ihan ensimmäisestä sähköpostista lähtien. Oli innostavaa suunnitella ja maalata. Sain väritoiveita ja aihetoiveita, mutta muuten aikalailla vapaat kädet. Viestittelimme useita kertoja puolin ja toisin, kun suunnittelimme tauluja. Laitan myöhemmin kuvia tauluista kotien seinillä, mutta tässä joistakin kuvia.
 
                                  Taulu loma-asunnon lastenhuoneeseen. Taulun koko 40x60

Taulun koko 120x50

      Taulun koko 150x60 (kuvassa osa taulusta)

Meille jäi aikaa myös fiilistellä Oulussa, sekä käydä katsomassa loppuvuoden näyttelypaikkaa. Näytin tyttärilleni kodin, jossa perheeme on ihan alkuun asunut. Tapasimme sukulaisia, kuljimme katuja, Rotuaarilla kuuntelimme muutaman kuorolaulun ja jatkoimme torinrantaan. Kävin katsomassa Pannukakkutaloa. Minulla tulee sinne taidenäyttely joulukuussa. Mitoin vähän seiniä, jotta montako taulua suunnilleen sinne mahtuu ja katsoin, millaiset ripustussysteemit tässä näyttelytilassa on. Ihana ajatella, että saan näyttelyni niin tunnelmalliseen paikkaan niin tunnelmalliseen aikaan! Pannukakkutalo sijaitsee Oulussa yhdestä torirannan aitoista. Pannukakkutalossa saa pannukakkuja sekä suolaisella että makealla täytteellä. Ihana paikka!







Ainolan puistossa viivyimme monta tuntia leikkipuistovälineissä riekkuen (minäkin), ruusuja ja omenapuita ihaillen ja eväitä syöden.







Toripolliisia piti tietysti käydä moikkaamassa. En ole tainnut muistaa mainita, että minulla on oma toripolliisi hyllyssäni tuomassa hyvää mieltä. Mikä lie ollut taiteilijan ajatus polliisia tehdessä, mutta minulle se muistuttaa, ettei ittiä kannata ottaa liian vakavasti. Ei, vaikka eksyilisi.


sunnuntaina, elokuuta 17, 2014

Arkiaamuja ja vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja

On vaikeaa tottua syksyn rytmiin. Olen aamuisin sumuisen väsynyt. Säälin lapsia samalla kun herättelen heitä, unesta lämpimiä linnunpoikia. Useinkaan kotilapset eivät ehdi herätä, kun koululapset lähtevät. Kömmin äkkiä takaisin sänkyyn ja saan unen välittömästi, minä aamu-uninen. Onnellisia ne aamut, jolloin mieheni pystyy laittamaan lapsia koulutielle. Silloin me nukumme pitkään.

"Ai, se olikin äiti. Ihan katoin, että mörkö"  huokasi 3 vuotias yksi aamu helpottuneena. Niinpä, vielä mörön näköinenkin.

Kotilapset toivoivat, että alkaisin pitämään heille koulua. Lupasin. Ostin heille läksyvihot. Olemme pitäneet muutaman koulupäivän tai kouluhetken. Opetelleet kirjaimia, laskeneet legopalikoita ja maalanneet ja tietysti olen antanut läksyjä. Meillä on koululeikissä ne nimet, jotka ovat meillä yhdessä toisessakin leikissä, jota olemme leikkineet jo vuosia: kukkaisperhe. Siinä leikissä olemme paljon parempia ihmisiä, kuin Mäkisen perheessä. Siinä perheessä puhumme toisillemme aina kauniisti. Vanhemmat eivät komentele lapsiaan, vaan pyytävät oikein lempeästi. Lapset tottelevat vanhempiaan ensi sanomalla. Lapset puhuvat myös toisilleen kukkaiskieltä. Tämä leikki kehittyi joskus oikein kiukkuisena iltana. Otamme sen käyttöön aina silloin tällöin, kun hoksaamme tiukassa tilanteessa.

Ei pidä luulla, että leikkisin paljon lasten kanssa. En leiki juuri lainkaan, eivätkä lapset edes pyydä minua. Heillä on toisensa, jotka syttyvät leikkiin minua paremmin. Toki otan heidän leikeissään melkein päivittäin roolin mummona tai ravintolan tarjoilijana tai koulun ruokalan tätinä jne, mutta minun tarvitsee vain olla suunnilleen samanlainen, kuin tavallisestikin.


 
Sotkua syntyy, kun lapset maalaavat tai yhtä paljon sitä syntyy minullakin. Yritän nopeasti luututa roiskeet. Silti taidetilani lattiat ovat aivan roiskeiset:/!

 
 
 
Olen saanut innostavia tilaustöitä. Kerron niistä tuonnempana. Tilaustöiden välissä on pakottava tarve maalata omia fiilistauluja. Tässä näitä fiilistauluja. Olen maalannut melkein joka välissä. Maalipurkit ovat olleet esillä ja pensselit, palettiveitset ja vesikupit lattialla. Isompia lapsia ne eivät edes houkuta, mutta pienimmäinen (1v8kk) menee usien lähelle ja samalla hokee" Ei saa kävellä taulun päältä. Ei saa koskia äitin maaliin, äitin tärkiä. "
 
 
 
Keskeneräinen venetaulu

                           Tässä näitä vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja. Kaupunkifiiliksellä.

 
Ps. Laura, joka voitti taulun, ei ole ottanut yhteyttä. Jos joku hoksaa, kuka Laura voisi olla kyseessä, niin vihjaiskaa hänelle, kiitos.
 

torstaina, elokuuta 14, 2014

Arvonnan voittaja

Olen suorittanut arvonnan. Taidan järjestää joskus muulloinkin vastaavan, sillä kommentit toivat niin hyvää mieltä. Kiitos onnitteluista, kannatti kerjätä niitä;)! Ja on virkistävää kuulla muutenkin mielipidettä. Esimerkiksi, kun joku ehdotti vaaleanpunaista taulun tehosteväriksi, niin sain innon maalata muutamia tauluja vaaleanpunaisella höystettynä. Se näemmä sopii oikein hyvin mustan, harmaan, valkean ja mudan värin joukkoon. Laitan tässä joku päivä kuvia.

Arvonnassa oli mukana hurja määrä väkeä, peräti 105! (kommentteja 108, mutta jotkut vahingossa kahteen kertaan tmv) Kirjoitin paperille 1-105 numeroa ja toimin onnettarena itse, sillä kaikki muut ovat nukkumassa.

Niin, voittaja on Anonyymi Laura, joka kommentoi näin: "Mulle kelpais tällaisena:). Paljon Onnea! -Laura."

Laura, otapa yhteyttä vaikka sähköpostilla. s-posti.:keltainenkeinutuoli@anvianet.fi 
niin saat taulusi.


Onnea voittajalle!

sunnuntaina, elokuuta 10, 2014

Syyslaulu

 
Tove Janssonin syntymästä 100 vuotta. Siksipä laitan tänne tämän vuosi sitten maalaamani taulun, joka syntyi Tove Janssonin sanoittamasta Syyslaulusta. Taulun nimi on " kai tulet pian ennen, kuin pimeään mä jään..." Taulu syntyi haikeassa ehkä surullisessakin mielentilassa. Se syntyi ikävästä läheisten luo, kotiseudulle ja oman mieheni lähelle, joka oli kyllä lähellä, mutta sillä hetkellä tuntui, että henkisesti kaukana. Kadun toisessa päässä näkyy ihmishahmo. Hän on tulossa lähelle. Vaikka tämä taulu on tunnelmaltaan haikea, tämä on  kuitenkin rakkaustaulu. Minulta on usein kysytty tämän taulun tarinaa. En ole sitä aiemmin kertonut, mutta tulipahan nyt kerrottua. En ensin osannut ajatella, miten läheinen tästä taulusta minulle tulisi, mutta läheinen siitä on tullut. Kaikissa tauluissani ei ole niin vahvaa tunnetta, eikä tarinaakaan ja vaikka olisikin, niin kaikkea en kerro, sillä katsoja saa nähdä tauluissani oman tarinansa.
 
Tove Janssonin Syyslaulussa on kauniit sanat. Sehän on alkuperäisesti ruotsiksi kirjoitettu ja Esko Elstelä on sen suomentanut. Lauloimme sitä usein nuorena nuotiotulilla istuskellessamme.
 
Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."

- Tove Jansson - (suom. Esko Elstelä)
 
 
 
 
 
 
 
 
Koulut alkoivat ja arki. On tullut maalattua enkeleitä. Sitä toivoo omille lapsilleen ja kaikille muillekin lapsille turvallisia ja mukavia koulumatkoja ja koulupäiviä.
Vein uusia enkelitauluja myyntiin Airan Taideliikkeeseen Seinäjoelle. Lähti sinne myös yksi purjevenetaulukin.
 
Sisustus room2 Seinäjoella on saanut myös uusia taulujani. Siellä näytti olevan muutakin uutta ja kaunista sisustajille. 
 
 



 
Nämä pitkät, kapeat taulut, suojelusenkelit, ovat Airalla myynnissä.

 
Tänään tuli sininen olo. Aloin maalata sinistä taulua. Tässä vain osa taulusta ja keskeneräisenä.

tiistaina, elokuuta 05, 2014

Elokuinen ARVONTA

Minä rakastan elokuuta. Se on mielestäni pari toukouulle, jota myös rakastan. Molemmat kuut ovat muutoksen kuukausia. Kuukausia, jolloin erityisesti huomaan luonnon ihmeet, kuukausia, jolloin on erityisen tärkeää päästä metsään. Toukokuuhun sisältyy toivo ja odotus. Toukokuun jokainen hetki muistuttaa, että kesä on tulossa. Elokuun pimenevät illat, usein vielä leppeät, antavat syyn sytytellä pihatulia. Elokuussa koivun lehden väri on syvää viherää, kohta jo keltaiseen taittavaa. Viljapellon väri on kauneinta kultaa. Elokuuhun sisältyy hienoinen haikeus, jollaista ei ole toukokuussa. Elokuun iltoihin kuuluvat kaihoisat laulut, joissa voi jo tuntua syys.

Elokuu on minun kuuni. Olen syntynyt elokuussa. Tänään on minun syntymäpäiväni.

Sen kunniaksi ja uusille blogin lukijoille, facetykkääjille, isnstagramseuraajille kiitokseksi järjestän blogiarvonnan.


Onko taulu mielestäsi jo valmis vai tarvitsisiko se hippusen kevään vihreää, kesän syvää vihreää vai auringon keltaista tai kullan oranssia, haalean sinistä vai peräti pinkkiä tai jotain muuta?

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän, millä värillä sinä höystäisit taulua tai voit vain onnitella minua, jos et halua mitään värihöysteitä;).

Taulun koko on 40x40cm ja kun voittaja selviää, jatkan maalausta hänen valitsemallaan värillä ja lähetän taulun voittajalle.

Arvonta suoritetaan 14.8